Perukan väärtin (Esa Viitanen) pakinoita

1994

Varessaappaat

   Tuosa ku on reistannu reenata postiloovalla käyvesä avojalon kulukemista, niin kyllä häätyy sanua että ilimanaikkusta rääpistelemistä se on ollu. Eipä tartte olla hääppönen hiejanmurunen niin pistää kantapäähän ku purasinta tai äimää työnnettäs. Ihan irvistellä häätyy ja yrittää satakilosta ruppia keventää.

   Vaan eipä tarttenu keventää reippaat puolisattaa vuotta ja kilua sitten. Nykyajan tennareillakaan ei oteta semmosia lähtöjä ku ennevanahasilla varessaappailla. Muuten näkkyy tuola kavulla renttasevan penikoita resusisa housuisa. On tuuletusaukkua vähä sielä ja täälä, vaan eipä oo tullu vielä varessaappaat muotiin niinku reikä- ja paikkahousut.

   Ja mitä niitä sillon ennevanahaan ollu tennareita ja perpereitä kesäkuumalla penikoilla, ku ei ollu jokkaisella talavellakkaan. Tukka ajeltiin kevväisin puliksi, vähäset kenkänronttanat takavarikoitiin ja päivänpaisteella paijakki. Sen verran oltiin aikaa eellä, että sillon nitistettiin kerihtimillä sinni- tai aivinahousuista lahkeet poikki polovipaikkain yläpuolelta, ettei lököttäny ku monenkertaset ja eriväriset perspaikat... Niin että osattiin sitä ennenki kommeilla.

   Vaan oltiin sitä nii mustiksi päivettyneitä, paahtunneita ja mahtavat varessaappaat jalakoisa, etteipä ois erottanu näistä päivettyneimmistä pakolaisista, jos niitä ois sillon ollu. Häätyhä sitä joskus pikkusen märistäkki, ku niistä veri tirisi ja halakeilivat ja suomuilivat. Jollaki rasvantapasella se äitirukka reistas rohtumia helepottaa. Vaan eikö aamusta pittäin takasi Perukan jokkeen lorkkimaan, jörrejä ja hauvenpoikasia ruohosilimukalla silimustammaan.

   Oli ne vaan lujantekoset ne varessaappaat. Merenrantakivikollakin sitä hypeltiin ku mikkäki apinat. Ja ku oltiin tartsanisilla, niin katajikosa mentiin että pölisi ja meleko korkialta puustaki alas kannikkoon hypättiin...

   Joskus harvon saatto varvas lisahtaa kivveen ta kantoon niin makiasti että kynsi tai pari lähti läskeneen. Mutta ei sitä palijo voivoteltu. Kusta tirrautettiin niin sillä se tesinvioitu. Jos ei ihteltä tullu, nii kyllä rannit autto...

   Ja sitten ku pijettiin olumpialaisia Perukan tiellä, niin saa sitä ihimetellä että miten ne jalakapohojat kesti, ku toisinaan aatuttiin tahkuammaan sattaaki metriä tuntitolokuksi. Sitä ois vissiinki kymmene senttiä pitempi, jos ei ois sillon kuluttanu varessaappaitten pohojia niin palijo.