Perukan väärtin (Esa Viitanen) pakinoita
1994
Navasta kiinni
Sitä tullee mölläytettyä toisinaan tuosta leipälävestä sen enempi hunteeramatta.
Niinku ny tuli kehua retosteltua, että sitä muka säntäisi puulaakista ikkäänku perskannikkaa
nakaten ja sanottua etten kusekkaan Ruatruukille päin.
Mutta jos valehtelematta sannoo, niin ihan tuppasi pahanmielenpallaa kurkkuun
lykkäämään ku irtisanomislanketin alleränttäsin. Ei sitä talosta lähetä niinku torpasta.
Ennevanahaan se oli suoraviivasempaa tuoki loppulitviikin antaminen. Kerranki ku kysy
Piehinkijokiuitosa ukkoherra Partanen Karvos-Aukulta, että miksei oo vielä ruuhkaa purettu, nii meni
siihen Auku sannoon, ettei oo ollu aikaa... Siihen heti ukkoherra, että minä annan sulle Aukurukka
aikaa, että kävellä läpsippä tuon konttuurin kautta.
Nykyään ne on jos mikkä irtisanomis- ja ootusajat sun muut rituaalit. Paitti nyt nuilla
isokenkäsemmillä toplokkailla, jokka saa lähtiä heti. Vissiin sen takia, ku ne on läntränneet niitten
tietokonnein kans ja saattasivat suutuspäisään ootusaikana pistää ittään tiijä mitä viruksia ja
piruksia.
Viekkaimmat jätkät ruukasi ennevanahaan ruihnata sen verran palijo vörskottia, että olivat
aina navastaan kiinni puulaakisa. Semmosille jätkille ruukasi järijestyä hommia luppoaikonaki.
Nykyään navasta kiinni jääminen on mulijahtanu melekeen nurinpäin. Ainaki mitä tullee
semmosiin pörsiyhtiöihin ku Rautaruukkiki on.
Kipiästi vihilasi eikä ollu kaukana märy irtolaisilimotusta alleräntätesä, ku muistu
mieleen taannoinen muutaman kymppitonnin vippaaminen yhtiön pörssiin. Sinne meni ku kankkulan
kaivoon, eikä oo muuta lohutusta ku etten ollu ainua pöhölö. Saa siinä kiristää tuppivyötä ja yrittää
maksaa kirrittää ansiopäivärahosta pankkivelekaa, ku annon jymmäyttää ihtiäni.
Ei ois yhtään pahitteeksi vaikka kakssatasen pörssimeklarit hieros jonkulaista käjenojennusta
irtisanotuille osakkeijenomistajille, ku kerta yllyttivät hulluuteen. Ku sais ees omansa pois, nii ei
tarttis ennää huolehtia yhtiöstä, ku yhtiökkää ei huolehi minusta.