Sanomalehti Raahelainen 28.11.2015. Vappu Kallio.
Korpifilosofi kirjan väärti

Piehingin korpifilosofin, Aukusti Pehkosen elämä aiotaan kerätä kirjan kansien väliin.

Piehinkijoen Poikajoen varressa salometsässä asuneen August Pehkosen elämä on otettu valokiilaan Piehingissä. Aukusti asui Koskela-nimisessä talossa, mistä syystä häntä sanottiin aikanaan tuttavallisemmin Koskelan Kustiksi.

Kustin elämästä liikkuu paljon tarinoita, joissa huumori hersyää. Aikansa suuri persoona oli kiinnostunut erityisesti tekniikasta ja koneista, ja hän kehitteli ilmeisesti omia sovelluksia sen minkä kerkesi. Niistä yksi oli lehdessäkin julkaistu Kustin valtaistuin – vanhankodin tai sairaalan nojatuoli, jonka alla oli vessanpönttö. Tähän oli helppo ikäihmisten käydä pyllistämässä.

Raahelaisen juhlanumeron erikoishaastattelussa tunnettu raahelaispersoona Aukusti Pehkonen kertoi aikanaan näin:

– Sen minnoon pitäny, että joka vain ryyppää, tupakoi ja pallua potkii, niin niitä en oo neuvonu. Oon kahtonu, että se on huono raaka-aine, jota ei kannata yrittää kehittää. Mutta semmoselle hyvälle ja ahkeralle pojalle laittaapi hyviä saksia ja kulumahiomakonneita, niin se säilyypi ja jää jäläkiä.

Saloisten kotiseutu- ja museoyhdistyksen puheenjohtajan Mikko Kettukankaan mukaan nyt tiedetään, että Aukusti on ollut nuoruudessaan voimalaitostyömaalla töissä.

Kotiseudulle palattuaan tämä työteliäs ja tarmokas mies rakensi Piehingin erämaahan metsäkämppiä yöpyjiä varten. Vieraanvaraisena luonteena hän myös kalusti ja varusti ne.

Liikkuessaan hän kuljetti työvälineitä mukanaan. Hän oli kylän talkkari, joka avasi muun muassa umpeutuneita ojan rumpuja.

Aukustin elämästä on säilynyt lehtileikkeitä. Martti Levónin kirjassa Saloisten asukkaita ja elämää, jonka on julkaissut Saloisten kotiseutu- ja museoyhdistys, hänestä on oma lukunsa. Mutta monien suurten legendojen tapaan Kustistakaan ei sataprosenttisella varmuudella tiedetä, milloin hän eli.

– Se on ristiriitaista. Muistitiedon mukaan hän syntyi 1913, mutta netti sanoo että 1907. Netin mukaan hän on kuollut 1980-luvun lopulla, mutta toiset muistavat, että hän kuoli 1990-luvun alussa. Täytyy käydä Piehingin hautausmaalta hautakivestä tarkastamassa, kertoo Mikko Kettukangas.

Yksi on kuitenkin varmaa:  – Joka tapauksessa hän eli vanhaksi.

Kustin elämän ensimmäisessä muisteluillassa, joka pidettiin muutama viikko sitten, kuultiin jo yksi hauska tarina Kuistin elämän ehtoopuolelta, ajalta, jolloin hän asui Kummatissa. Tuolloin hän oli saanut asunnon kummattilaisen kerrostalon alakerrasta.

Erämaassa yksikseen elämään tottunut Kusti oli herättänyt paheksuntaa lähistön naisissa, jotka tarkkasilmäisinä olivat havainneet, että Kustilla ei ollut kotonaan aina vaatteita yllä. Naiset olivat valittaneet asiasta Kummatti-yhtiön johtajalle, joka oli vastannut valittajille, että mitä te oikein katsotte ihmisten ikkunoista sisään.

Valitukset olivat loppuneet siihen.