Perukan väärtin (Esa Viitanen) pakinoita

1994

Antinlinnan kivi

   Tuosa ku pistäysin lainastosa, nii höristelin siinä uteliaana korviani ku oli neuvonnasa iha sakiannaan nuorta väkiä tivvaamasa semmosta asiaa, joka oli meikäläiselle ollu selevillä jo ihan sikiästä asti.

   Nimittäin nuoriväki tivasi, että mistä kirijasta löytyy tietua Antinlinnan kiven tarinasta. Jotaki olivat vissiin kuulleet ja käyneekki kivellä, mutta räntättyä tietua olivat vailla. Aattelin siinä rohkasta mieleni ja sanua, että kahtelkaapa vanahoja Raahen Seuvun numeroita, että sielä on josaki Perukan väärtin pakinoisa selevitetty koko ihte kuulemani tositarina. Mutta aattelin, että pistänpä uusiksi koko jutun. Aikansa se vie jos rupiaa lantraamaan monen kymmenen vuojen takaset lehekki.

Antinlinnan kivihän törröttää siinä muutaman haulikkokujin pääsä Härkölästä melekeen etelän suuntaan. Ennevanahaan siittä Härkölampin takkaa lähti selevä poloku, mutta nykkö ovat ojittanneet senki Antinnevan, nii ei sieltä löyvä hilluja eikä polokuja. Vaan ehtivä löytää ainaki kiven. Ihte kivi on rapiat viis metriä korkia ja nykyjään sen päälle on tehty rappuset. Ei hääppöset oo, että yli satakiloset kahtelkoot maasta.

   Mutta jokka ootta uskaltanneet päälle kiivetä, nii ottaa nähäneet, että kivi on rapsahtanu joskus halaki. Päältä halakein on miehenmentävä, mutta suipponee alaspäin.

   Se mistä kivi on saanu nimensä johtuu meikäläisen saamain kuulopuhhein mukkaan siittä syystä, että yks Antti-niminen mies oli joutunut kapuammaan hevosnehakureissullaan susia pakkoon kivelle. Vähä siihen malliin ku Jukolan veljekset Toukolan härkiä pakkoon Hiijenkivelle. Mutta Anttirukalla ei ollu pyssyä pahastakkaan, jolla ois säikytelly susia pois. Anttia rupes raukasemmaan ja hän pani kivelle pötkölleen ja aatteli, että kyllä sujet siittä aamun valijettua katuaa.

   Mutta kuinka ollakkaan? Miten lie unenpöpperöisään pyörähtäny kiven halakiamaan. Ja sieltähän ei ollu poispääsyä. Mitä enämpi yritti pois, sitä tiukempaan juuttu kiinni. Kalapatenhan siinä Antille kävi, ku kuoli näläkään sinne kivenkolloon. Joskus aikojen perästä löysivät Antin luut ja ristivät kiven Antinlinnan kiveksi. Nii että äläkää jääkö kivelle nukkumaan. Varsinkaan, jos ootta yskin liikkeellä.