Tauno Hurnasen paikallislehti Raahen Seuduista keräämää Piehinkiä koskevaa uutisointia

 

 


Piehingin nuorisoseurantalo valmistuu     21.05.1949

Hevonen pillastui, mies huonossa kunn,   22.08.1950

Kuokosmaan palo                                     22.08.1950

Piehingin tapaturman uhri kuollut            24.08.1950

Saloisten eteläpään koulun                       16.04.1953

Tapaturma Piehingissä                             20.09.1955

Saloisten Piehinkiin uusi koulu nousem,   01.10.1955

Komea vieras                                           14.08.1956

Moottoripyörä kolari Piehingissä ajaja       20.09.1956

Piehingin keskikylän kansakoulu vihitty   02.04.1957

Ankara kolari Santiginmäessä                   30.07.1959

Piehinkiläinen muistelee 50 vuoden          28.04.1960

Outo kulkuri Piehingissä                          03.05.1960

Piehinki – ”vauras” – mutta hiljainen       27.10.1960

Tuulikannel soi ja Piehingin-Pekka tar,     01.11.1960

Pieni piehinkijoki ennen idyllinen – nyt    12.11.1960

Tuulilasi lyötiin rikki                                29.12.1960

Lehmän menetys Piehingissä                    14.01.1961

Piehingissä eletään                                   14.01.1961

Taskuvarkaita Piehingissä                         19.01.1961

Kuorma-autojen kolari Saloisissa              19.01.1961

Piehingin kuohulla                                   28.02.1961

Kuljettaja nukahti Piehingissä                  04.05.1961

Lehmän menetys Piehingissä                    04.05.1961

Piehinkiin uusi urheiluseura                     06.05.1961

Hirvipari vieraili Piehingissä                     10.06.1961

Murto Piehingissä, anastus Parhalahdella 01.07.1961

Piehingissä eläintenmenetyksiä                 29.07.1961

Mies kuolleena saunan lauteilla                03.08.1961

Autot yhteen, kiitolinja-auto suistui tieltä 05.09.1961

Tapaturmia Piehingissä                            14.09.1961

Lehmän menetys Piehingissä jo toinen     14.09.1961

Äkkikuolema Saloisten Piehingissä           03.10.1961

Hurnasperän elämänmenoa ennen ja nyt   05.10.1961

Kaivonrenkaita ja viemäriputkia syntyy    31.10.1961

3 ihmistä kuoli rajussa yhteenajossa          07.07.1962

Talkoohenkeä riittää Piehingissä               25.09,1962

Työ on ollut Laitisen Aabelin                   01.11.1962

Vanhus moottoripyörän eteen Piehing.     13.11.1962

Nainen auton eteen Piehingissä                23.07.1963

Iloista leirielämää Piehingissä                   29.07.1963

Pieni kylä tien varrella Kultalanperälle      12.09.1963

H-auto sillankaiteeseen ja pellolle Pieh,     28.01.1964

Tietä ylittänyt vanhus auton töytäisem,    05.05.1964

K-auto nurin Piehingissä                          18.07.1964

Sauna paloi Saloisissa                               05.09.1964

Ei täällä ainakaan nälkään kuole               13.10.1964

Autot yhteen Piehingissä                          07.11.1964

Ralliajot järjestää Piehingin mms              25.02.1965

Karjapäivät Piehingissä                             11.03.1965

Konekurssit Piehingissä                            04.05.1965

Moottoripyöräilijä paiskautui tiehen Pieh  19.06.1965

4-maasta leiriläisiä Pieh. Lännennokalla    29.07.1965

H-auto toisen perään Piehingissä              31.08.1965

Jalat poikki kolarissa Piehingissä               04.09.1965

Poikajoen kuivatuksesta ja Koskelan         14.12.1965

Puu poikineen ui ennen Piehinki joessa    26.05.1966

Minkinruoka pellolle                                16.07.1966

Kolme kaatui                                           25.10.1966

Pitkä elämäntyö maatilan emäntänä          15.11.1966

Hirvipeijaiset                                            15.11.1966

Syysmyrsky koetteli veneiden ja kalanpyydysten kestävyyttä (kalastus poikki piehingin kalast.)                                                               14.10.1967

Risteyskolari piehingissä                           16.10.1967

Muistoja taitavasta kokista, Hurnaskasta   11.11.1967

Laaja metsäojitus Piehingin sydänmailla   27.07.1968

Hätäisesti laadittuun budjettiin kaatui Ville 01.11.1968

Pikkujoulu Piehingissä                             19.12.1968

Säiliöauto ojaan – päälle ajolta vältyttiin   13.03.1969

Korkeatasoiset ajokoirakokeet Piehingissä.  11.11.1969

 


Piehingin Nuorisoseuran uusi talo

VALMISTUU TÄMÄN VUODEN LOPULLA Perustuksen valamistyöt jo käynnissä

Raahen Seutu 21.5.1949.

 

 - Kuten jo olemme kertoneet, on Piehingin Nuorisoseuralla ollut jo pitemmän aikaa tähtäimessä oman, uuden seuratalon saaminen entisen, menettämänsä tilalle.  Asian ympärillä on neuvoteltu ja puuhattu jo paljon, pidetty useita kokouksia, käyty talkoissa ja touhuttu kaikin puolin. Nyt on uuden talon, rakennushanke jo siinä pisteessä, että tämän vuoden loppupuolella pääsee nuorisoseura toimiinsa jo oman, uuden katon alle.

 - Edellä oleva on yhteenveto siitä, mitä eilen saimme pyynnöstämme tietää eräältä toimituksessamme pistäytyneeltä k.o nuorisoseuran johtohenkilöltä. Seuraavia tarkempia tietoja talouskysymyksestä ja rakennusvaiheista kuulimme keskustelun kuluessa.

 - Talo tulee, kuten tunnettua, nuorisoseuran ostamalle tontille, päätien viereen, vastapäätä Raahen Osuus-kaupan Piehingin sivumyymälää. Mitoiltaan on rakennus, jonka on piirtänyt teknikko V.J. Niemelä Raahesta 19,30x13,30 m. Siihen sisältyvät kookas, juhlasali, näyttämö kaksine pukukoppeineen, ravintola, lämmin eteisaula pukusuojineen, ravintolan keittiö, joka on yhteinen vahtimestarille ja viimeksi mainitun asunto, joka käsittää yhden huoneen alhaalla ja toisen vinttikerroksessa. Viimeisimpänä uutuutena mainittakoon, että esim, tanssin ajaksi tai käytettäessä juhlasalia voimistelu- tai muihin liikuntaharjoituksiin voidaan penkit ja tuolit siirtää suoraan näyttämön alla olevaan sitä varten varattuun tilaan.

 - Urakkasopimus talon rakentamisesta on jo tehty erään pyhäjokisten rakennusmiesten yhtymän kanssa ja käsittää urakka talon valmistamisen ”takstoolit” päälle eli siis kaikki hirsityöt. Muu sen jälkeinen työ pyritään suorittamaan mahdollisimman suuressa määrässä talkoilla. Tällä hetkellä on rakennustyömaalla jo perustuksen valaminen hyvässä käynnissä.

 - Talon olemme suunnitelleet valmistuvan lokakuun aikana, jolloin seuramme pääsee jälleen toimimaan täydellä mahdollisella tehollaan. Määräävänä tekijänä talon valmistumisessa tulee kuitenkin suurelta osalta olemaan se innostus ja harrastus, jota jäsenemme ja muutkin kyläkunnan nuorisotyön takana olevat henkilöt talkoiden ja lahjoitusten muodossa osoittavat talohanketta kohtaan.

Kun tietoja silloin tällöin talkoista saapuu, niin harras toivomuksemme on, että mies talosta ja kaksi parhaasta paikalla silloin nähdään. Nuorisolle lienee mieluinen se tieto, että talon lattia pyritään valmistaan ensimmäiseksi, jotta talkootyössä kävijöiltä voidaan notkistaa kangistuneita jäseniään vaikka valssin pyörteissä.

HEVONEN PILLASTUI PIEHINGISSÄ

MIES HUONOSSA KUNNOSSA RAAHEN SAIRAALASSA. Raahen Seutu 22.8.1950

 

Eilen päivällä oli talollisen poika Martti Siuvatti Piehingissä ollut liikkeellä maantiellä hevosella. Syystä tai toisesta hevonen yhtäkkiä pillastui ja kärryt joutuivat ojaan. Rattaat lensivät alta pois ja mies niiden mukana. Hänet tuotiin heti, kun tapaus huomattiin, Raahen sairaalaan, jossa hän edelleenkin on.

Siuvatin vointia illalla sairaalasta tiedustellessamme, saimme kuulla, että hänellä on noin 10 sentin pituinen haava päässään, jalkojaan hän ei pysty liikuttamaan eikä toista kättään. Kysymyksessä lienee ankara aivotärähdys, mahdollisesti selkärankaankin aiheutunut isku. Potilas on puolisekaisin, mutta tajullaan.

 

KUOKOSMAAN PALO PIEHINGISSÄ

Raahen Seutu 22.8.1950

 

Eilen iltapäivällä klo 16 aikaan havaittiin tulen ryöstäytyneen irti Piehingissä, n. 19 km päässä Raahesta. 200 metriä maantiestä sijaitsevalla Arttu Laakkosen omistamalla kuokosmaalla. Palo havaittiin jotenkin heti, sen alkuun pääsyä, joten se ei ehtinyt sanottavia vahinkoja saada aikaan läheisessä metsässäkään, jonka laitaan se ehti levitä, sillä sammutusväkeä saapui paikalle runsaasti ja läheisestä ojasta saatiin vettä riittävästi. Mainittakoon, että kuokosmaalla oli pidetty muutamia päiviä sitten tulta ja sen jälkeen sammutettu, mutta lienee tuli jäänyt johonkin turppaaseen kytemään ja voimakkaaksi käyneen tuulen virittämänä syttynyt.

 

PIEHINGIN TAPATURMAN UHRI KUOL-LUT HUONO-ONNINEN VELJESSARJA

Raahen Seutu 24.8.1950

 

Kuten tiistain lehdessämme kerroimme, joutui maanantaina iltapäivällä talollisenpoika Martti Siuvatti onnettomuuden uhriksi, hevosen pillastuttua. Hänet tuotiin heti onnettomuuden tapahduttua sairaalaan Raaheen, jossa todettiin hänen saaneen päähänsä n. 10 sentin pituisen haavan ja aivotärähdyksen johdosta alaraajojen sekä toisen käden halvaantuneen. Potilas kuoli tiistaina puolenpäivän jälkeen, oltuaan sitä ennen tajuissaan, vaikkakin toisinaan puolisekaisin. Hän oli syntynyt Piehingissä ja oli kuollessaan 26 vuoden ikäinen.

Tässä yhteydessä tulkoon mainituksi, että Siuvatin veljessarjaan kuului kaikkiaan 6 poikaa, joista kolme, nyt kuollut Martti poika mukaan luettuna, kuoli parhaassa miehuusiässään tapaturmaisesti.

Vanhin veljeksistä kuoli auringonpistokseen tai sydänhalvaukseen ollessaan puunajossa ja heittäydyttyään pitkäkseen auringonpaisteeseen lepäämään.

Nuorin veljeksistä taas hukkui viime kesänä merimiehenä Englannissa. Yksi veljeksistä taas joutui Rovaniemellä muutama vuosi sitten puukotuksen uhriksi, kuollen haavoihinsa. Nyt elää veljeksistä vielä kaksi poikaa, joista toinen sodassa halvaantui. Perhettä on onnettomuus tänä kesänä kohdannut

myöskin siinä muodossa, että veljesten siskon mies Viljo Orava sai tapaturmaisen kuoleman jokin aika sitten lastaustöissä Lapaluodossa. Nyt tapaturman uhrina kuollutta Martti Siuvattia jäivät näin ollen kaipaamaan vanha äiti, kaksi veljeä perheineen ja kaksi siskoa ulkomailla perheineen.

 

SALOISTEN ETELÄPÄÄN KOULUN

Raahen Seutu 16.4.1953

 

siirtoa koskeva kouluikäisten lasten vanhempien kokous pidettiin toissailtana Saloisten Eteläpään kansakoulussa. Tilaisuudessa oli mukana myöskin Oulun eteläisen kansakoulupiirin tarkastaja O. Laine. Kokouksen puheenjohtajana toimi opettaja O: Rantamäki ja sihteeriksi valittiin mainitun koulun johtaja U. Miettinen ja alakoulunopettaja Aune Ruohonen. Kokous oli kutsuttu koolle sen tähden, että mainittu Saloisten Eteläpään kansakoulu on joutunut rakennusvaiheeseen ja oli nyt koululaisten vanhempien mielipidettä kyseltävä, olisiko uusi koulutalo paremmin tarkoitustaan vastaavana rakennettava etelämmäksi vai rakennetaanko koulu edelleenkin nykyiselle paikalleen. Asiasta käytiin vilkas keskustelu, jossa pohdittiin molempia mahdollisuuksien positiiviset ja negatiiviset puolet. Lopulta päädyttiin hurnasperäläisten esittämään toivomukseen, ettei koulua siirrettäisi, vaan uusi ajanmukainen koulutalo aikanaan rakennettaisiin nykyiselle paikalle.

 

TAPATURMA PIEHINGISSÄ

Raahen Seutu 20.09.1955

Piehingin Keskikylän kansakoulutyömaalla sattui eilen aamulla pieni tapaturma kaivonrakennuksella. Työmies Pauli Alatalon oikean käden keskisormi jäi kahden kaivonrenkaan väliin, katketen ensimmäisestä nivelestä eripoikki. Loukkaantunut tuotiin Raahen sairaalaan sidottavaksi, ja pääsi sen jälkeen kotihoitoon.

 

Saloisten Piehinkiin UUSI KOULU NOUSE-MASSA Raahen Seutu 01.10.1955.

Saloisten Eteläpään ns. Nurkkalan kansakoulun uutisrakennus on parhaillaan kohoamassa nuoren mäntymetsikön keskelle Piehinkijoen eteläpuolelle.

Nykyisin koulu on vanhasta maatalosta kunnostettu, mutta ensi vuonna oppilaat pääsevät jo uusiin suojiin. Uudelle koululle tulee uusi nimikin Keskikylän koulu.

Rakennustyö tehdään kunnan omana työnä ja työssä on tällä hetkellä 8 kirvesmiestä ja 23 aputyöntekijää. Työtä johtaa Ville Holappa, joka on antanut kouluhankkeesta seuraavia tietoja: Koulun kustannusarvio on varsinaisen koulu- ja asuntolarakennuksen osalta 17,5 miljoonaa mk sekä myöhemmin työn alle pantavan talousrakennuksen osalta 550, 000 mk. Varsinainen koulutila tulee käsittämään 1,614 kuutiometriä sekä opettajain asunnot kellaritiloineen 1,265 kuutiometriä. Koulu rakennetaan kaksikerroksiseksi puusta.

Nykyajan mukavuuksista mainittakoon, että rakennukseen tulee keskuslämmitys sekä vesijohdot kuumaa ja kylmää vettä varten. Koulutilat jakaantuvat siten, että luokkahuoneita tulee 3, joista kaksi yläluokkia varten. Lisäksi taloon tulee voimistelu- ja veistossali, koulukeittola ja kerhohuone. Asuntolasiipeen tulee ensimmäiseen kerrokseen yhden huoneen ja keittiön sekä neljän huoneen ja keittiön asunnot. Viimeksi mainittu huoneisto on tarkoitettu johtajaopettajan asunnoksi.

Toiseen kerrokseen tulee taas kaksi kahden huoneen ja keittiön asuntoa. Kellariin tulevat kattila- ja pumppuhuoneiden ohella sauna pesuhuoneineen sekä pesutupa. Kouluun sijoitetaan myös keskusradio kouluradion lähetysten saattamiseksi oppilaiden kuultaviksi. Saloisten kunnassa ei olekaan vielä ainuttakaan koulua joka olisi varustettu radiolla, vaikkakin opettajat tosin ovat tuoneet omia radioitaan luokkiin kouluradiolähetysten ajaksi.

 

KOMEA VIERAS Raahen Seutu 14.08.1956

 

Komea vieras, joka upo uutuudellaan ilmestyi toissapäivänä toimituksemme eteen. Uteliaana kuten ammattiin kuuluukin, riensi toimittajamme ja kuvaajamme paikalle ja asiahan selvisi. Kysymyksessä oli samana päivänä rautateitse saapunut pitkälti toistatuhatta kiloa painava leikkuupuimuri


”Massey Harris 650”. Tämän kalliin mutta myös tarpeellisen maanviljelyskoneen, joka on harvinaisuus tässä maakunnassa, ovat yhteisesti hankkineet piehinkiläiset maanviljelijät Samppa Tyvelä, Väinö Hannila, Heikki Hautanen, Väinö Hyväri ja Matti Lukkaroinen. Leikkuupuimuri tekee puhdasta jälkeä 2,5 tunnissa hehtaarin alalta: leikkaa viljan, pui sen ja jopa säkittääkin varastoon vietäväksi. Oljet se paalaa myös. Sen moottorin työteho on 32 hevosvoimaa. Tällä samalla ”yhdyskunnalla” on myös hallussaan kuivaaja, jonne jyvät suoraan viedään puimurista. Kuvassamme puimurin ohjauspyörän ääressä Samppa Tyvelä ja vasemmalta lukien Pentti Hautanen ja Veikko Hyväri. Mainittakoon, että matkanopeus on tällä leikkuupuimurilla noin 16 km tunnissa maantiellä.

 

Moottoripyörä kolari Piehingissä

AJAJA TALUTTI PYÖRÄÄNSÄ PUOLITA-JUTTOMANA Raahen Seutu 20.9.1956

 

Sunnuntain vastaisena yönä tavattiin maantieltä Piehingissä kolarin ajanut moottoripyöräilijä puolitiedottomana pyöräänsä taluttamasta. Mainittuna yönä oli Saloisten Piehingissä oleva maanviljelijänpoika Matti Itäpalo moottoripyörällä ajaen palaamassa kotiinsa Piehinkiin Raahesta.

Hänen päästyään ns. Santikinmäkeen, jossa on tienleikkaus, menetti hän hallintansa ajokkinsa ohjaukseen ja pyörä syöksyi tien vieressä olevaan kivikkoon. Tapahtumalla tuskin lienee ollut silminnäkijöitä, mutta menetti onnettomuuden uhri ilmeisestikin tajuntansa joksikin aikaa, eikä hän ollut vielä täysin tajuissaan lähtiessään taluttamaan pyöräänsä takaisinpäin tulosuuntaansa.

Tavatessaan Raahesta kotiinpaluumatkalla olevia henkilöitä, kysyi Itäpalo heiltä mihin suuntaan hänen olisi ajettava päästäkseen kotiinsa. Kun vastaantulevat havaitsivat nuorukaisen loukkaantuneen, he toimittivat paikalle vuokra-auton, jolla nuorukainen kuljetettiin Raaheen lääkärin luo ja sen jälkeen sairaalaan hoidettavaksi. Loukkaantunut oli saanut ruhjevammoja päähänsä. Hän on edelleen sairaalahoidossa.

 

PIEHINGIN KESKIKYLÄN KANSAKOULU VIHITTY TARKOITUKSEENSA

Raahen Seutu 2.4.1957

Piehingin Keskikylän uuden koulurakennuksen vihkiäiset olivat sunnuntaina 31.3.1957, alkaen kello 13. Talo oli juhlan kunniaksi liputettu ja juhlasali köynnöksin kaunisteltu. Juhlavieraita oli saanut aivan salin täydeltä.

Vieraille tarjottiin aluksi tervetuliaiskahvit, minkä jälkeen ohjelman suoritus aloitettiin virrellä 341.

Koulun johtaja opettaja Uuno Miettinen piti tervehdyspuheen jossa hän kosketteli mm

koulun historiaa ja pitkällisiksi kehittyneitä riitoja koulun paikasta. Rakennustyöt päästiin aloittamaan vasta 1955 ja rakennus valmistui viime marraskuun aikana. Hän lausui tarkastaja A. Murron ja muut juhlavieraat tervetulleiksi. Leena Suomi lausui tämän jälkeen runon Syntymämaa. Kokelaskvartetti lauloi Schubertin Lehmuksen ja Kun ensikerran sinun silmäsi näin. Toisen luokan oppilaat esittivät lausuntakuorona Orava sadun. Kun oli veisattu virrestä ”Jos huonetta ei rakenna” toimitti seurakunnan kirkkoherra Kauko Kärkkäinen koulun vihkimisen. Vihkipuheessaan hän korosti kirkon merkitystä Suomen kansan opetuksen edistäjänä ja kirkon ja koulun yhteistyön tärkeyttä sekä toivotti lopuksi koulun työlle jumalan siunausta. Puheen päätyttyä veisattiin ” Herraa hyvää kiittäkää” ja neljännen luokan lausuntakuoro esitti ”Kevään tullessa”. Väliajalla oli kahvitarjoilu ja ohjelman suoritus aloitettiin sitten kanttori Verrosen harmonin soitolla. Opettajakokelas Pirkko Hirvonen lausui Sarkian Ihmisen tien ja opettajakokelas Marja Korppi esitti laulun Kello.

Juhlapuheen piti tarkastaja Murto, siinä hän loi yleiskatsauksen kansakoululaitoksen kehitykseen ja korosti erikoisesti, uuden kansakoululain merkitystä selvittäen, mitä uusia velvoituksia se asettaa kunnille ja millainen on sen mukainen kansalaiskoulu. Lopuksi hän esitti juhlivalle koululle piirin kansakouluväen ja omat onnittelunsa. Viidennen luokan lausuntakuoro esitti tämän jälkeen Pohjanpään runon Kurki ja Joutsen ja sen jälkeen laulun Paimen hyvä. Tämän jälkeen seurasi vapaa sana. Seminaarin johtaja A. Laitinen onnitteli ensiksi kuntaa uudesta ajanmukaisesta koulurakennuksesta. Opettaja K. R. Korhonen esitti opettajayhdistyksen ja kirkonkylän kansakoulun, verotarkastaja Arvi Aunola Palon koulun, maanviljelijä Aukusti Siniluoto Haapajoen koulun,

opettaja Oskari Rantamäki kunnan kansakoululautakunnan ja kunnanhallituksen puheenjohtaja Olavi Tuomaala Saloisten kunnanhallituksen ja kunnanvaltuuston onnittelut, esittäen samalla kiitokset kaikille rakennustöissä mukana olleille. Mv. Arvo Pesonen esitti Ylipään koulun onnittelut. Opettaja Miettisen luettua juhlaan saapuneet sähkösanomat päättyi vaikuttava juhlatilaisuus yhteisvirteen 473. Juhlan päätyttyä oli Saloisten kunnan tarjoama päivällinen.

 

 

 


ANKARA KOLARI PIEHINGIN SANTIGIN-MÄESSÄ Ruotsalaisauton varomaton ohitus aiheutti neljän auton yhteenajon Raahen Seutu 30.7.1959

 

Saloisten Piehingissä tapahtui vyöhään maanantai-iltana vakava seurauksinen autojen yhteenajo.

Klo 22,50 oli ns. Santiginmäessä pohjoisesta päin tulossa kaksi autoa, joista toinen oli juuri päässyt mäen päälle ja toinen vielä alhaalla. Samanaikaisesti tuli mäelle etelästä päin myös kaksi autoa,

nimittäin edellä muuan liminkalainen auto ja sen perässä eräs ruotsalaisilla tunnuksilla varustettu DKW-merkkinen auto. Viime mainittu yritti mäessä sivuuttaa edellään ajaneen liminkalaisen auton noin 100 km tuntinopeudella. Auton ohjaaja, Uudestakaarlepyystä kotoisin oleva, mutta neljän vuoden ajan Ruotsissa rakennustöissä ollut Sten Åkerman huomatessaan toisenkin auton olevan tulossa mäkeä ylös yritti ohittaa liminkalaisautoa, mutta hätäännyksissään kuljettaja ohjasikin kovalla vauhdilla liminkalaisauton keula-puoleen.

Ruotsalaisauto jatkoi vielä matkaansa noin 50 m pysähtyen sitten oikeakylki noin 2,5 m pituudelta ruhjoutuneena. Liminkalainen auto puolestaan töytäisyn voimasta pyörähti todennäköisesti kaksi kertaa ympäri jääden pyörille ja luisuen perä edellä pitkälle metsään. Auto, v:n 1951 mallia oleva Skoda särkyi tällöin aivan käyttökelvottomaksi. Autossa olleista rouva Rauni Hossi sai päähänsä pahan ruhjevamman. Shokkitilassa oleva rouva Hossi kuljetettiin ruotsalaisautolla Raahen sairaalaan. Hänet määrättiin heti toimitettavaksi Oulun lääninsairaalaan, jonne hänet välittömästi vietiin ruotsalaisautolla. Tapahtuman syy on viime mainitun auton, joka ajoi mäessä varomattomasti ja liian suurella nopeudella. Lääninsairaalassa kerrottiin, että rva Hossi voi verraten hyvin.

 

PIEHINKILÄINEN MUISTELEE 50 vuoden takaisia asioita Raahen Seutu 28.04.1960

Noin 55 vuotta ja vielä paljon myöhemminkin oli Piehinginjoessa joka kevät suuret puutavaran uitot. Kymmeniä tuhansia tukkipuita ja tuhansia kuutiometrejä pienempää puuta käsitti joka keväiset uitot.

Nämä uitot antoivat työtä useiksi viikoiksi kolmelle- neljällesadalle miehelle joka kevät ja koko kevätkesän oli useita kymmeniä miehiä jokisuulla lajittelemassa puita ns. pyräisiin tai lauttoihin joita hinaajat sitten noutivat Lapaluotoon ja Siniluotoon laivoihin lastattavaksi.

Miehiä näihin uittoihin tuli monesta pitäjästä ja paljon oli sellaista kulkurimiestä, joissa oli monenlaista, oli hyvää ja oli huonoakin ainesta joukossa. Uittomiehellä oli siihen aikaan päiväpalkka, tuntipalkat eivät olleet silloin kysymyksessä.

Miehen palkka oli siinä kolmen markan vaiheilla päivässä. Ei ollut mitään taskurahoja eikä kyyditystä kuten nykyään. Itse kukin sai kulkea omine kyyteinensä ja ottaa omasta pussistaan taskurahat.

Miesten oli tyytyminen siihen, mitä yhtiöiden herrat kulloinkin maksoivat. Eikä silloin suvaittu vähätöisiä miehiä. Ne saivat pian lopputilin ja saivat lähteä katsomaan uusia työmaita.

Olin kerran oskarinkokoisena pojannappulana eräänä keväänä vyöryttelemässä tukkeja jokeen. Uittopäällikkönä oli silloin Suonperä-niminen mies. Kun hän eräänä päivänä tuli siihen tukkilanssiin, niin rohkenin mennä häneltä kysymään, että mitä hän maksaa tällaiselle miehelle päivältä. Niinpä hän katsoi minua vähän aikaa ja päästi sitten hyvin leveän naurun ja sanoi, että kaikenlaiset miehet ne tulee kysymäänkin mitä hän maksaa päivältä ja lähti kävelemään pois antamatta sen selvempää vastausta. Minä pelkäsin sitten koko ajan kuin olin siinä työssä, että se ei maksa mitään. Mutta sitten kun tuli tilinmaksu, niin hän maksoi minulle markka seitsemänkymmentäpenniä päivässä ja se tuntui paljolta. Se oli iso raha siihen aikaan. Uittoromantiikkakin on jäänyt muistojen joukkoon, sillä puutavarahan kuljetetaan autoilla satamiin nykyään pitkienkin matkojen takaa.

 

OUTO KULKURI PIEHINGISSÄ

Raahen Seutu 3.5.1960

 

Piehingissä liikkui lauantaina outo kulkija, jonka uhkaileva käyttäytyminen herätti epäilyjä kyläläisten keskuudessa. Kultalanperällä hän oli yrittänyt lyödä kepillä Pekka Siuvattia päähän, mutta Siuvatin onnistui tyrkätä hänet kumoon, jolloin mies pakeni kiireesti metsään. Myöhemmin monet muutkin piehinkiläiset näkivät hänen hiippailevan lähimetsissä ja teillä. Tällöin häntä lähdettiin miesjoukolla yrittämään kiinni, mutta mies ehti paeta eikä häntä lauantain jälkeen ole Piehingin seuduilla tavattu.

siin nykyiselle paikalle.

 

PIEHINKI – ”VAURAS” – MUTTA HILJAI-NEN Raahen Seutu 27.10.1960

 

Nousimme tässä eräänä päivänä taas linja-autoon ja lähdimme matkalle kohti Piehinkiä, joka oli tämänkertainen tavoitteemme. Täällä meidät otti vastaan kauppias Matti Sippala, joka lähti auliisti näyttämään Piehinginkylän näkymiä. Paljon oli kylä kasvanut sitten viime käyntimme. Taloja oli tullut lisää ja maisemat näyttivät vähän oudoilta uutta valtatietä polkupyörillä ajaessamme. Komea kansakoulu oli noussut tien itäpuolelle ja vanhassa kansakoulurakennuksessa toimi Saloisten kunnan kansalaiskoulu.

Niin. Uusia taloja näkyi olevan tosiaan kovasti

”Kuin sieniä sateella niitä on tullut”, totesi Piehingin Pekkakin – Ukonahon Pekka – kun tiedustelimme häneltä kylän vaurastumisesta,

Piehinki näytti tosiaan vauraalta sivustakatsottuna, mutta Sippalan Matti valisti meitä kuitenkin, että ei se niin ole kuin miltä päältä näyttää. Paljon on taloja autiona – omistajat ovat menneet muualle tienestiin.

Olipa autioiden talojen joukossa kaksi aivan uuttakin rakennusta. Surkea näky se oli silmälle kun komean talon ovella roikkui suuri munalukko todistamassa sitä ikävää ratkaisua johon sen omistajan oli täytynyt turvautua leipäänsä hankkiakseen.

Suuri joukko – voisi melkein sanoa kaikki - työkykyiset käyvät ulkopuolella kylän töissä. Osa kulkee Raahessa ja osa Pyhäjoella päin. Kalastus on ollut piehinkiläisten pääelinkeino – jos niin voi sanoa – koko sen olemassaolon ajan. Kalastusta harrastetaan nykyäänkin ja aika suuressa mittakaavassa. Kävimme retkemme yhteydessä katsomassa merenrannalla olevaa ”kalastajakylää”, jossa parhaillaan kovalla touhulla puhdistettiin ja korjailtiin verkkoja. Asuttavia kalamajoja on niemessä useita ja veneitä näkyi rannassa olevan kymmenkunta. Saaliit olivat viime aikoina olleet kohtalaiset ja varsinkin siikaa oli saatu runsaasti. Tuskin sitä taloa Piehingissä onkaan, jossa ei ainakin muutamia verkkoja olisi pyyntiin panna. Sisukkaasti kalastetaan päivästä toiseen ja eletään päivä kerrallaan tai – niin kuin siellä sanottiin – odotellaan terästehdasta, joka avaisi uusia työmahdollisuuksia ja parantaisi muutenkin elintasoa. Ei tarvitsisi elää kädestä suuhun kuten nykyään. Tällaiset olivat näkymät kalastajakylässä, jossa savustettiin siikaa ja lypsettiin mätiä Rovaniemelle lähetettäväksi. Jääriite kerääntyi rantaan, mutta oli oli ilma minkälainen hyvänsä, niin verkot on laskettava ja jonkin ajan päästä koettava, puhdistettava, paikattava ja taas on kiertokulussa lasku. Ei voi muuta kuin ihailla näitä miehiä, - monia myrskyjä kokeneita – joiden sormet puhdistivat pakkasessa märkiä verkkoja paljain käsin, silloin kun meidän kätemme tahtoivat paleltua sormikkaassakin, merenleipä on lujassa. Toivokaamme vain, että Ahti olisi kalastajille suosiollinen ja uittaisi parvistaan joitakin verkkoihinkin. Tällainen on tällä hetkellä Piehinki. ”Vauras”, mutta hiljainen.

 

TUULIKANNEL SOI JA PIEHINGIN-PEKKA TARINOI Pekka Ukonaho - Piehingin Pekka

Raahen Seutu 01.11.1960

Joo, kyllähän se Piehingin kylä on minunkin muistini aikana kasvanut kovasti. Taloja on tullut kuin sieniä sateella ja joka vuosi se pesee kasvojaan, jos nyt niin voisi sanoa.

Näin kertoi meille piehinkiläinen kalastaja Pekka Ukonaho – Piehingin Pekka –

kun olimme pyytäneet häntä muistelemaan elämää vuosikymmeniä sitten. Siinä sitä sitten istuttiin Pekan kalamajassa hartaasti kuunnellen kuinka jo 72 ikävuoden saavuttanut isäntämme kertoi hauskoista sattumista ja hylkeenpyynnistä lähes puolivuosisataa sitten.

Niin, että jännittäviä paikkojako. No, onhan niitä ollut niitäkin. Yksi on kuitenkin jäänyt mieleen ja se oli silloin kun ei moottoriveneitä vielä ollut ja olimme purjeveneellä tulossa Ulkonahkiaisesta. Kova oli ilma. Tuuli oikein riskisti ja minä istuin keulakuutia kiinni pitämään. Heti ensimmäinen laine löi sisälle ja vettä tuli kuin ratista niskaan. Meri myllersi ympärillä ja tuuli vain tuntui yltyvän. Siinä jo silloin tuli kylmissäni värjötellessä mieleen, että kyllä se niin on, että jos Pekka vain tästä maalle selviää, niin ei Pekka aivan heti veneeseen astu.

Säkkipimeässä sitä vain lasketeltiin kohti rannikkoa kellon mukaan ajaen. Tässä kun on niin pahat karikot edessä, että ei siinä pimeällä tiedä milloin karahtaa. Kuitenkin huomasimme edessämme tarpeeksi ajoissa purjaan, joka kuohui valkeana. No teimme joutuin käännöksen ja laskimme kuutin. Kun kaveri sitten ryhtyi laskemaan isoa keskiseeliä pois, niin samalla tuuli kuitenkin repäisi sen alas. Se oli kova paikka, mutta niin sitä vain siitä rannalle luovittiin. Pahin se on minun kokemista ilmoista merellä ollut.

Jaa, ettäkö hylkeenpyyntiä. No, olihan sitä silloin sitäkin. Keväällä lähdettiin – aina ilmojen mukaan – joko maalis- tai huhtikuun lopulla.

Samalla reissulla oltiin aina 2 – 2,5 kuukauteen saakka. Eri vuosina vaihtelivat saaliit aina, mutta siinä ne 100 hylkeen nurkilla pyörivät. Paras reissu on ollut 126 hyljettä ja huonoin 6 kappaletta. Tavallisesti sitä mentiin tästä suoraan yli aina Ruotsin ulkosaarille asti ja sieltä sitten noustiin jäiden mukana Kainuun meren pohjukkaan aina Kemiin.

- Yötä oltiin veneessä olevassa teltassa ja siellä keitokset keiteltiin kuukarilla. Kun hylje saatiin ammutuksi niin heti samassa paikassa se nyljettiin. Nahka otettiin traanineen ja leukaluu vain sen lisäksi säilytettiin – siitä kun sai tapporahan -, mutta muuten lihat työnnettiin takaisin samasta reijästä mistä hylje oli jäällekin noussut. Tosin me tavallisesti otimme siitä keuhkot, maksan, munuaiset ja sydämen, jotka sitten hienonnimme ja paistoimme lihapulliksi. Hyviltä ne maistuivat, eikä sitä traaninmakua huomannut ollenkaan. Niin se aika siinä vierähti, että monesti oli jo juhannus ehtinyt tulla ennen kuin kotiin palattiin. Sanoohan se vanha sanontakin, että niin kauan hyljemies metsästää kunnes saa panna viimeisen jäänokareen lakkariin.

Siitä leukaluusta muistui mieleeni ne ajat kun suomalaisten piti tallettaa hylkeen turpa ja ruotsalaisten

leukaluu.

Kävi siinä silloin kielimiesten kanssa vaihtokauppa kun suomalaiset antoivat ampumiensa hylkeiden leukaluut ruotsalaisille ja ruotsalaiset taas puolestaan turvan suomalaisille.

Sillä lailla sitä petettiin silloin. Meidän porukassa ei ollut yhtään niin taitavaa kielimiestä, että olisimme päässeet moisia vaihtokauppoja suorittamaan. Tosin kerran saimme sillä konstilla vaihdetuksi itsellemme kahvia eräältä jopparilta, joka asui eräässä Ruotsin ulkosaaressa. Kälmi se oli mieheksi, sillä oli siellä majassaan polkupyöriä ja kaikkia aivan tuhottomasti. Meidät se vei sisälle sinne rakennukseen ja voitte kuvitella meidän ällistyneitä ilmeitä kun se yhtäkkiä aukaisi keskeltä seinää salalokeron, jota ei kyllä huomannut ollenkaan ja ryhtyi sieltä kaivamaan meille kahvia. Mikähän lie sekin ollut miehiään. No, ja entäs pirtuaikana, silloin se vasta rauhatonta oli.

Eräänkin kerran kun olimme Ruotsin puolella olevan Maloransaaren tuntumassa hyljejahdissa niin samalle paikalle tuli 5 laivaa käsittävä pirtulaivasto. Yksi ankkuroi aivan meidän vierellemme. Oli siinä kuormaa. Ruuma oli aivan täynnä ja täkille oli ladottu kanistereita aivan kuin halkoja.

No, tekihän se meidänkin mieli, mutta kun ei ollut rahaa. Laivamiehet kuitenkin lupasivat nahkoja vastaan järjestää yhden kanisterin ja niin päissään ne oli kaikki, että konttaamalla tulivat meidänkin luo teltalle sen kanisterin kanssa. Samassa niiden emälaiva kuitenkin huusi ne kokoon ja miesten oli lähdettävä. Me emme olleet vielä ehtineet nahkoja nylkeä ja kysyimme, että kuinkas nyt kun se kanisteri jäi meille. Ne vain huusivat, että kyllä he sen käy hakemassa, mutta ei niitä kuulunut ja niinpä pistimme sen omiin

varastoihimme. – Oli se silloin aikaa.

Kerrankin meni eräs pirtulaiva karille Kemin luona ja kun ne ei saaneet sitä muuten pois täytyi niiden hakata kanisterit täyteen reikiä ja antaa pirtun valua mereen. Silloin oli eräänkin saaren rannalla satoja tyhjiä kanistereita ja me tarkastimme jokaisen, mutta suuri oli surumme kun emme löytäneet yhtään ehjää. Sellaista se oli silloin. Näin kertoi Piehingin Pekka ja olimme koko ajan kuunnelleet kertomusta tarkkaavaisena, mutta jokin sai meidät rauhattomiksi. Se oli ulkoa kuuluva vongahdus, joka toistui aina säännöllisen ajan jälkeen ja niinpä emme voineet enää olla kysymättä syytä tähän.

Ai tuoko. No se on ”tuulikannel”. Semmoisen tein tässä muutamana päivänä. Opin taidon vanhemmiltani. Joten vanha keksintöhän tuo on. Ei vain ole nykyään enää käytössä. Mukavasti se nukuttaa iltasella ja aamulla tietää vongahduksien voimakkuudesta kuinka kova tuuli on ulkona.

Siirrymme ulos tarkemmin katsomaan moista soittopeliä ja täytyy sanoa, että yksinkertainen se olikin. Seinälle oli vain pingoitettu kuparilanka ja sen ja seinän välissä oli päre, joka heilahdellessaan sai aikaan ihmettelemämme äänen.

Aurinko teki jo laskuaan ja niinpä hyvästelimme Pekkaa, joka jäi laskevan auringon valossa jatkamaan kesken jäänyttä työtään – puhdistamaan ja korjailemaan verkkojaan. Ei voi muuta kuin ihmetellä miestä, joka on ehtinyt jo 70 ikävuoden paremmalle puolelle, mutta siitä huolimatta jatkaa sisukkaasti kalastusta, jonka parissa hän on tottunut pienestä pitäen toimimaan. Paikallaan on sanonta ”vanhankansan tervaskanto”, kun Pekasta on puhe.

 

PIENI PIEHINKIJOKI Ennen idyllinen – nyt teollinen  Raahen Seutu 12.11.1960

Maakuntamme suurien valtajokien väliin mahtuu lukuisa joukko pienempiä ja vähäpätöisempiä jokia, joista eivät toispaikkakuntalaiset juuri ole kuulleetkaan, mutta jotka kyseisen jokivarren asukkaille ovat kulkuväylänä ja elämän ja toimeentulon auttajana aina merkinneet paljon. Näitä tälläisiä puroja ja jokia löytyy tarkemmin karttaa tutkimalla hämmästyttävän paljon. Löytyy sellaisia nimiä kuin Olkijoki, Pattijoki; Haapajoki, Piehinkijoki, Liminkaoja, Mustaoja jne. Näiden väliin mahtuu lukematon määrä pieniä puroja, joilla ei liene suurempaa merkitystä kuin vähäinen ja haittoina keväiset tulvat.

Piehinkijoki kuuluu jo tähän suurempaan kastiin.

Joki saa alkunsa jostain Vihannin puolen soilta, eikä kuten juttu kulkee Kaunelan talon ”huussin” alta. Joki aloittaa matkansa kohti merta aluksi pahaisena purona, joka kuitenkin matkansa varrelta kiemurtaen etsii lisävettä laajoilta nevoilta ja pienistä lisäpuroista, joiden kartuttamana se jo Piehingin kylällä vähän ennen päätepistettänsä alkaa ansaita nimeä, joki.

Piehinkijoki oli ennen vanhaan kalaisa joki, joka vielä nykyäänkin silloin tällöin antaa siitä viitteitä. Merestä nousi keväisin arvokalaa siikaa ja harria pitkällekin joen yläjuoksulle ja joen kanta-asukkaat hauki, ahven ja matikka, täyttivät kalamiehen pyydykset, pikkurysät ja merrat. Kerrotaanpa joesta syksyisin isoisten jokien malliin lipollakin siikaa vedetyn ja vieläpä niinkin myöhään kuin parisenkymmentä vuotta sitten. Ei ole tarua sekään, että joessa asusti vielä jokin aikaa sitten salojokien vilkas ja säikky tammukka, purolohi, forelli, miten sen nimen kukin haluaa. Nykyään ei Piehinkijoesta paljon kalaa ole noussut, vaikka kerrottiin vielä viime kesänäkin kylän kohdalta harreja vilkulla narratun.

Maakunnan kruunu Rautaruukki, ei voinut jäädä ihailemaan kauniita kaloja vaan se tarvitsee kaiken joen veden ja niin sen alajuoksu aivan meren välittömästä läheisyydestä padottiin ja joen kulku ohjattiin Kuljunniemen makeavesialtaaseen, jonka sisällöstä ja tehtävästä joki nyt saa parhaansa mukaan yrittää selviytyä.

Piehinkijoki ei ole palvellut vuosikymmenten kenties satojen, aikana varsiasukkaitaan pelkällä kalalla.

monet ovat olleet ne pienet ja suuret yritykset, joilla joen voimavaroja on menneinä aikoina koetettu käyttää ihmisten hyväksi. Suurempiin koskipaikkoihin on omatoimisesti rakennettu pieniä sahoja ja myllyjä, suuremmalle laitoksellehan joen vesi ei ymmärrettävistä syistä riitä. Tunnetuimpia näistä yrityksistä lienee ollut noin puolivuosisataa sitten rakennettu

Vartiaisen saha ja mylly, sahan toiminnan lopettamisesta ei ole kulunut kovinkaan pitkää aikaa.

Padon ja rakennusten jäännökset löytää noin 7 kilometrin päästä joen laskusta. Vartiaisen ym. ylipääläisten talot saivat sähkönkin tästä omasta voimalaitoksesta. Aivan viime aikoihin asti on joki antanut voimansa myös Erkki Sippalan omistamalle myllylle, mikä kuitenkin nykyään pelaa jo sekin sähköllä.

Uittotoimintaa harjoitettiin Piehinkijoessa varsinkin ennen viime sotia aivan säännöllisesti. Ei liene aivan pienet ne puumäärät, jotka ovat alkumatkansa jalostuslaitoksiin tätä kokea pitkin tehneet.

Kuten tuli todettua mullisti Rautaruukki kokonaan Piehinkijoen vuosisataisen elämän juoksun. Ennen oli joen vesi monien lähteittensä ansiosta varsin kirkasvetinen ja puhdas, nyt on vesi liejuista ja sameaa monien pato- ja ruoppaustöiden takia. Lieneekö joki sitten nykyään ylpeämpi omasta tärkeydestään kuin muinoin luonnonvaraisena, onhan se nyt omalta osaltaan astunut teollisiin tarkoituksiin.

 

TUULILASI LYÖTIIN RIKKI PIEHINGISSÄ

Raahen Seutu 29.12.1960

● Tiistai-iltana oli joukko piehinkiläisiä poikia kerääntynyt lumisotasille Matti Sippalan kaupan läheisyyteen maantielle. Sattuipa siihen silloin ajamaan eräs vaasalainen autoilija ja eräs poika sakista ei voinut välttää kiusausta vaan heitti jäisellä lumipallolla ohikiitävän auton tuulilasiin, joka meni pallon voimasta rikki. Autoilija sai autonsa kuitenkin hallittua kovasta vauhdista huolimatta eikä ajanut ojaan.

● Tällä kertaa selvittiin tapauksesta ilman vakavampia seurauksia, mutta kalliiksi tuli sen lumipallon heittäminen ainakin heittäjän vanhemmille, sillä uusi tuulilasi maksaa eräitä tuhansia markkoja.

 

LEHMÄN MENETYS PIEHINGISSÄ

Raahen Seutu 14.1.1961

Maanviljelijä Aarne Kultalan arvokkaimman lehmän oli todettu saaneen rautaa pötsiinsä ja lehmää hoidettiin sen mukaan. Kun lehmän tila vain huononi, määräsi eläinlääkäri sen teurastettavaksi. Omistajalle koitui huomattava vahinko kun lihat kelpasivat vain kettujen ruoaksi.

 

PIEHINGISSÄ ELETÄÄN

Raahen Seutu 14.1.1961 jo liikemaailman tuntumassa. Vaihdoimme ajatuksia kauppias Matti Sippalan kanssa, ja hän kertoi, että Piehingissä pitää olla silmät ja korvat auki, jos meinaa maantiellä hengissä pysyä. Niin on kova liikenne rantatiellä. Sippalan kaupan luona on linja-autojen aikataulun tarkistuspysäkki ja siinä pysähtyy päivittäin 30 linja-autoa, siis noin 15 autolla on linja. Mukaan ei ole otettu pikalinjoja, jotka eivät pysähdy Piehingissä.

Lisäksi vielä työmiesten kuljetusautot, aurat, kammat ja muut jyrät. Santikista ajaa sora-autoja 10-15, jotka kuljettavat soraa Pyhäjoen tietyömaille. Kun tähän vielä lisätään kaikki muut autot, joita päivittäin kulkee rantatiellä, sekä moottoripyörät ja mopot, on moottoriliikennettä kerrakseen. Piehinkiläiset vain toivovat ettei uusia maanteitä tehtäisi kovin monimutkaisiksi, ettei kävisi kuin eräälle autoilijalle Pattijoen Lappasissa, hän oli aikansa kierrellyt liikennejakajalla, ja viimein sortunut takaisin omille jäljilleen.

 

TASKUVARKAITA PIEHINGISSÄ

Raahen Seutu 19.1.1961

- Piehingin nuorison keskuudessa on herättänyt suurta paheksuntaa ne röyhkeät taskuvarkaudet, joita on ilmaantunut jo useampia kertoja Piehingin Maamiesseuran talolla. Onhan tunnettua, ettei pienissä tanssipaikoissa, kuten Piehingissä, ole ns. narikkaa jonne voisi päällysvaatteensa maksua vastaan jättää – vaan itse kukin vie vaatteensa naulakkoon ilman että niitä kukaan vartioisi. Kuka silloin vastaa kun pahaa aavistamattomilta ihmisiltä varastetaan heidän taskuihinsa jättämää omaisuutta mm. rahaa. Onhan mahdotonta, varsinkin naisten pitää mukanaan kukkaroa ym. sellaisia kapistuksia, jotka kuuluvat naisellisen kauneuden ylläpitämiseen. Useimmiten naisilla on tapana heittää rahakukkaronsa päällystakintaskuun, josta varkaat kuten Piehingissä käyvät niitä verottamassa.

Mitä olisi tehtävä mainitunlaisten varkauksien ehkäisemiseksi ? Yhtenä tansseissa kulkevien puolesta kehottaisin Maamiesseuran toimihenkilöitä pitämään jonkinlaisen järjestyksen ja kieltämään oleskelun vaatteiden säilytys paikassa – kehottaisin myös niitä henkilöitä, jotka ovat joutuneet varkauksien uhreiksi kääntymään virkavallan puoleen. Eihän ole hauskaa, kun saa pelätä sellaista kuin taskuvarkaita.

Varkauksien röyhkeyttä kuvaa sekin seikka, että mainittuina tanssi-iltoina on virkavalta ollut runsaslukuisena paikalla. Pois nuorison keskuudesta taskuvarkaat.

Yksinuorison puolesta.

 

KUORMA-AUTOJEN KOLARI SALOISISSA Raahen Seutu 19.1.1961

Eilen sattui Saloisten Haapajoen kylällä kahden kuorma-auton yhteenajo. Pyhäjokiset autoilijat E. Salmivuori ja P. Vuotila olivat menossa hakemaan soralastia Santikista Pyhäjoelle. Haapajoen kylän kohdalla oli linja-auto ottamassa matkustajia ja tätä autoa ohittaessaan Vuotilan auto liukui Salmivuoren auton perään niin, että auton etuosa särkyi ja se oli hinattava paikalta. Kolari on luettava liukkaan kelin syyksi.

 

PIEHINGIN KUOHULLA

Raahen Seutu 28.2.1961

Piehingin Kuohu on saanut kunnolliset voimistelutilat Keskikylän kansakoululta ja voimisteluharjoituksia pidetään tiistaisin ja perjantaisin. Välineistä on vielä puutetta, mutta niitä koetetaan hankkia ajanmittaan, ja niinpä nyt kerätään varoja nojapuita varten. Harjoitusiltoina pidetään tavallisesti jumppaa ja aktiivisesti mukana on ollut jo 30 poikaa ja tästä joukosta pyritään kasvattamaan kunnan voimistelijoita seuraan vanhempien jäsenten opastuksella.

 

KULJETTAJA NUKAHTI PIEHINGISSÄ

Raahen Seutu 4.5.1961

●Tanskalainen kaksiosainen kiitolinja-auto ojaan eilen Piehingissä. Maantie on sillä kohtaa suora ja tasainen, joten on luultavaa, että kuljettaja nukahti. Auto oli vienyt rautalastin Helsinkiin ja oli tulossa tyhjänä takaisin. Se oli mennyt ensin pitkän matkaa tien reunaa, ennen kuin kellahti kyljelleen. Ohjaajakoppi pysyi pystyssä, mutta särkyi niin pahoin että oli nostettava Oulusta tilatun hinausauton lavalle ja vietävä Ouluun korjattavaksi.

 

LEHMÄN MENETYS PIEHINGISSÄ

Raahen Seutu 4.5.1961

●Arvokas lehmä piti teurastaa maanviljelijä Matti Lukkaroiselta Saloisten Piehingissä. Lehmä oli sairastunut pahasti ja Kalajoen eläinlääkäri paikalle kutsuttuna ei voinut varmuudella todeta sairauden syytä. Eläin teurastettiin ja tarkastuksessa todettiin sen syöneen rautalankoja ja 4” rautanaulan. Toiset rautalangoista olivat jopa 20 sentin pituisia. Yksi langoista oli jo puhkaissut mahalaukun ja sydämen välisen lihasseinämän.

Lehmä oli arvokas ja hyvätuottoinen, joten omistajalle koitui tuntuva vahinko.

 

PIEHINKIIN UUSI URHEILUSEURA

Raahen Seutu 6.5.1961

●Helatorstaina kokoontui Saloisten Piehingin työväentalolle 25 henkeä kokoukseen,

jossa käsiteltiin työläisnuorison vapaa-ajan viettoon liittyviä asioita ja todettiin, että urheilutoiminta on eräs hyvistä ja kannattavista muodoista. Niin sitten päätettiinkin yksimielisesti perustaa paikkakunnalle TUL:n alainen urheiluseura, joka sai nimekseen Kuohu.

Uuden seuran puheenjohtajaksi valittiin Esa Viitanen ja sihteeriksi Onni Ahonen. Johtokunnan jäseniksi valittiin Matti Itäpalo, Aini Siuvatti, Marjatta Kerttula ja Pekka Erkkilä. Seuran ohjelmaan päätettiin ottaa yleisurheilu, hiihto sekä paini ja painonnosto.

 

HIRVIPARI VIERAILI PIEHINGISSÄ

Raahen Seutu 10.6.1961

●Komea hirvipari vieraili eilen Saloisten Piehingin Tyvelässä, Silvolan veljesten kedolla. Hirvipari tuli merenrannasta päin ja näytti siltä, kuin hirvillä olisi ollut halu mennä maantien ylitse, mutta vilkkaan liikenteen vuoksi eivät uskaltaneet. Ne seisoskelivat lähellä taloa, eivätkä pelänneet, vaikka parikymmentä katsojaa oli vieressä. Toisella oli komeat sarvet, toinen oli nupopää. Aikansa maisteltuaan kevään makoisaa heinää, lähtivät rauhallisesti takaisin rantaan päin

 

MURTO PIEHINGISSÄ JA ANASTUS PARHALAHDELLA           Raahen Seutu 1.7.1961

●Saloisten Piehingissä murtauduttiin perjantain vastaisena yönä työmies Olli Mäntylän ulkohuonerakennukseen ja vietiin sieltä melkein uusi Monark-merkkinen mopedi. Mäntylä oli perjantaiaamuna lähdössä töihin ja mennessään ottamaan mopedia huomasi sen varastetuksi. pyörä oli väriltään punainen ja vakuutuskilven numero on PBF 673. Pyörän arvo on 50.000 – 60.000 markkaa.

Samana yönä anastettiin Toivo Tauriaisen pihalta Pyhäjoen Parhalahdelta Simson-merkkinen mopedi, jolla oli ajettu tai yritetty ajaa noin 100 metriä ja sitten jätetty tien laitaan. Mahdollisesti varas tai varkaat näkivät paremmaksi vaihtaa ajokin isompaan ja ottivat talon seinustalta Kalervo Sarpolan omistaman Jawa-merkkisen moottoripyörän rekisterikilven numero XC 826. Sarpola oli käymässä kotonaan Keuruulta ja oli hänellä aikomus perjantaiaamuna lähteä takaisin em. pyörällä. Näistä molemmista taloista on maantielle matkaa 600-700 metriä ja tien haarasta löydettiin avaamattomia keksipakkauksia jotka mahdollisesti ovat varkaiden jäljiltä jääneitä. Poliisi pyytää mainittuna yönä mahdollisesti liikkeellä olleita matkustajia ilmoittamaan epäilyttävistä havannoistaan poliisiviranomaisille.

 

 

 

PIEHINGISSÄ ELÄINTEN MENETYKSIÄ

Raahen Seutu 29.7.1961

●Tuntuva vahinko tuli maanviljelijä Osvald Harjulle Saloisten Piehingissä, kun häneltä torstaina kuoli hyvä työhevonen sairastettuaan vuorokauden verran.

Hevonen oli tullut yhtäkkiä keskiviikkona sairaaksi ja huolimatta eläinlääkärin hoidosta kuoli torstaiaamuna. Hevonen oli vakuuttamaton. Mainittakoon vielä, että huono onni on vasta paikkakunnalle muuttaneella maanviljelijä Harjulla, koska häneltä vastikään kuoli porsas, sekin tuntemattomaan tautiin.

 

MIES KUOLLEENA SAUNAN LAUTEILLA PIEHINGISSÄ. Sydänhalvaus kuoleman syynä.

Raahen Seutu 3.8.1961

●Miehen ruumis löydettiin eilen saunasta Saloisten Piehingin Ylipäässä. Työmies Eino Alkula on asustanut yksin Ylipäässä sijaitsevassa mökissään. Lauantain postinsa hän oli vielä hakenut postilaatikostaan. Tiistaiaamuna oli naapuri tuonut hänelle kaloja,

mutta kun sisällä ei näkynyt mitään liikettä ja ovi oli kiinni, jätti hän kalat portaille. Eilen aamulla herätti ohi kulkevan naapurin huomiota portailla oleva kalakori ja sisällä 3 haukkuvaa koiraa.

Hän meni ottamaan asioiosta selkoa. Sisältä ei koirien lisäksi löytynyt ketään, mutta saunan lauteilta löytyi alaston kuollut mies, joka todettiin Eino Alkulaksi. Hän oli nähtävästi lauantaina lämmittänyt saunan ja kuollut sinne. Lääkärin tarkastuksessa todettiin hänen kuolleen sydänkohtaukseen. Vainaja oli syntynyt vuonna 1904.

 

AUTOT YHTEEN PIEHINGISSÄ Kiitolinja-auto suistui tieltä Raahen Seutu 5.9.1961

 

Saloisten Piehin-gissä ajoivat lauantaita vasten yöllä Järvelän pa-jan läheisyydessä vaasalainen kiito-linja-auto ja kemi-läinen tankki-auto yhteen. Leo Salon ohjaama tyhjä kii-tolinja-auto suistui tieltä mutta pysyi pystyssä. Sen sijaan Teodor Hietalan ohjaama tankkiauto jäi tielle. Kuljettajat säilyivät vammoitta. Mittauksissa todettiin, että vaasalainen auto oli ajanut liian keskitietä.

 

TAPATURMIA PIEHINGISSÄ RS 14.9.1961

●Saloisten Piehingissä sattui viime maanantaina pieni tapaturma.

Yrjö Aholan 11-vuotias Martti poika oli kiipeillyt tikapuissa ja jotenkin sattunut horjahtamaan. Seurauksena oli solisluun katkeaminen.

●Piehingissä sattui myös viime viikolla tapaturma. Olavi Jussinniemen pikkupojat olivat leikkineet käsikärryillä, joilla oli istunut perheen noin 3-vuotias Arto poika. Arto oli pistänyt jalkansa pyörän pinnojen väliin ja seurauksena oli sääriluun murtuminen. Loukkaantuneet ovat kotihoidossa.

 

Lehmän menetys Piehingissä JO TOINEN SAMASSA KARJASSA Raahen Seutu 14.9.1961

●Huono onni vainoaa maanviljelijä Johan Sippalaa Saloisten Piehingin Ylipäässä. Hän joutui eilen teurastuttamaan talon parhaan lehmän joka oli tullut

sairaaksi muutama päivä sitten. Mainittakoon, että jokin aika sitten kävi samoin hyvälle lehmälle.

 

ÄKKIKUOLEMA SALOISTEN PIEHINGIS-SÄ Raahen Seutu 3.10.1961

Saloisten Kultalassa kohtasi äkkikuolema maanviljelijä Setti Pihlajaniemen sunnuntaina. Talon emännän lähtiessä postiin muutaman sadan metrin päähän jäi isäntä istumaan tuvan keinutuoliin.

Emännän tullessa hetken kuluttua takaisin oli Setti Pihlajaniemi sängyssään kuolleena. Hänellä on ollut sydänvika jo useita vuosia. Vainaja oli 61-vuotias. Häntä jäi kaipaamaan puoliso ja 2 aikuista tytärtä.

Äkkikuolema kävi myös Saloisten Piehingissä. Maanviljelijä Pekka Hänninen tavattiin lauantaita vasten yöllä kuolleena sängystään. Hän on potenut sydänvikaa pitemmän aikaa. Vainaja oli 64-vuotias. Häntä jäi kaipaamaan puoliso ja aikuiset lapset.

 

HURNASPERÄN ELÄMÄNMENOA ENNEN JA NYT Raahen Seutu 5.10.1961

☻Saloisten monista >peristä> kaikkein perimmäisenä, eli ts. viimeisenä ennen kuin pitäjänraja osoittaa Pyhäjoen alueen alkavaksi, levittäytyy Hurnasperä. Viimeisenä talona ennen rajalinjaa sijaitsee Vihtori Rantasen talo, ja sen, ja lähimpänä Kultalanperää oleva Frans Pihlajaniemen välissä löytävätkin sitten kyläkunnan 16 muuta taloa sijaintipaikkansa.

☻Syksyn jäljet ovat lyöneet oman leimansa kyläkuvaan niin täällä kuin muuallakin. Viljasta puhtaat pellot ja kuokitut perunamaat kertovat syksyn sadon olevan kohtapuolin laareissa ja perunoiden hyvässä tallessa kellareiden kätköissä. Kahden talon mailla, Impolalla ja Jussinniemellä ryskyivät puimakoneet ja täyttyivät jyväsäkit sinä syksyisenä päivänä jolloin edustajamme tutustui kylään. Isäntä Anton Impolan tavoitimme puimakoneen vaiheilta tyytyväisen näköisenä, ja syytä tyytyväisyyteen olikin. Hän kertoi nimittäin kesän sadosta muodostuneen jopa viimevuotista paremman.

Riittävä apulannan käyttö alkaa tuottaa näkyviä tuloksia, oli hänen toteamuksensa. Jussinniemellä piti Ville isäntä vuoden tuloa kohtalaisena, suurin piirtein viimevuotisen veroisena.

☻Melkein kylän keskellä on Kujalan talo jota maanviljelijä Kalle Erkkilä on asunut ja viljellyt 33 v Kalastuksella on aina vuosikymmenien takaa ollut merkittävä asema kyläkunnan väestön elatuksen antajana ja niinpä keskustelunpitomme maanviljelijä Erkkilän kanssa alkoikin kalastuksen vaiheilta. Hänen suvussaan on vankat perinteet tämän elinkeinon harjoittamisessa. Isoisä ja isä olivat kalamiehiä sanan täydessä merkityksessä eikä tunnu nykyinen polvikaan huonommaksi jäävän. Isäntä itse on vähän ollut mukana kalastuspuuhissa, mutta hänen poikansa Erkki jatkaa suvun perinteitä.

☻Rantasen Heikki ja hänen poikansa Setti, samoin kuin Kujalan entinen isäntä Kujalan Matti ne olivat kovia miehiä kalastuksen harjoittamisessa, joitakin vuosikymmeniä sitten, kertoilee Erkkilä. Halkokari oli silloin ja on nytkin kylän kalaranta.

Siellä oli kalasauna myös Mustakallion Aukustilla ja hänen pojallaan Sulolla, joiden kotitalo oli Parhalahden puolella. Sulo Mustakallio hankki seutukunnalle ensimmäisen venemoottorin, jonka Rantasen Heikki kovin sanoin tuomitsi. Hänen mielipiteensä oli että moottorin pauke ajaa kalat pois ja koko touhu loppuu.

☻Meille hankittiin ensimmäinen venemoottori vuonna 1938. Se maksoi silloin 4,500 markkaa. Samaan aikaan ostettiin viisi uutta rysää ja uusi vene. Kustannukset olivat suuret ja vene saikin nimekseen ”Mieliharmi”. Sotavuodet tulivat sitten väliin ja toivat omat vaikeudet mukanaan. Sota vei talosta miehet ja hevoset antaen samalla tuuperruttavan iskun koko kalastukselle. Kuitenkaan se ei siihen loppunut, vaan sitä jatketaan tänäkin päivänä. Aina on talossa kalaa syöty, eikä sitä ilman toimeen tulekaan, kun on siihen tottunut. Sitkeyttä ja yrityshalua on tarvittu, eikä ole auttanut lannistua vaikka monta kertaa on vaikealta näyttänytkin.

☻Aivan oman lukunsa ansaitsee Hurnasperän seivenpyynti, jatkaa Erkkilä. Nykyäänhän ei seipiä pidetä paljonkaan arvoisena mutta silloin 30-luvulla se oli kala. Seipi-siikaa sitä silloin syötiin. Hurnastenojasta niitä pyydettiin ja se tapahtui keväiseen aikaan kun oja vapautui jäistä. Niityllä oleva vesi lämpeni keväällä ja lämmintä vettä laskeutui sitten ojaan. Tämä houkutteli seipejä merestä ojaa pitkin. Ojan poikki laskettiin verkko illalla klo 11 tienoilla ja kuudelta aamulla vasta lopetettiin touhu. Kaulassa roikkui kassi johon koottiin verkkoon tarttuneet kalat. Viikonpäivät osallisiksi ei vain oma kylä vaan monet naapurit jopa aina Merijärveä myöten.

Yppärissä oli kerran epäilty, että seiven ruoto voi tarttua lapsen kurkkuun. Silloin oli Mustakallion Aukusti sanavalmiina miehenä sanonut, ettei heillä ole vielä sellaista sattunut, mutta jos niin teille kävisi, niin kyllä te meiltä saatte lapsen sijaan. Sotavuosien jälkeen ei seivenpyyntikään enää noussut sellaiseksi kuin mitä se oli 1930-luvulla.

☻Pahana epäkohtana on aina ollut tien puuttuminen kalarantaan. Halkokarille ainoana kulkureittinä, jota myös moottoriajoneuvot ovat voineet käyttää, on ollut Erkki Röningin talon ohi ja Juholan pihan poikki Juholan rantaan johtava tie. Täältä on sitten veneellä jatkettu matkaa Halkokarille. Nyt on kuitenkin tähän epäkohtaan saatu pientä korjausta, Pirttikoskisen Matti Tirilän catepillari on ollut kylällä ojia aukaisemassa ja yhtenä päivänä se jyryytteli Hurnastenojan penkerettä ja edelleen ojalta Halkokarille johtavaa mutkaista polkua pitkin kalarantaan, työntäen pois pahimmat kivet ja kannot.

Kun vielä Mustakallion kanavan poikki saadaan silta, niin traktorilla jo pääsee ajamaan rantaan asti.

☻Hurnasperän asukkaat ovat hyvin keskenään toimeen tulevia. Yhteishenki on esimerkillinen ja yhteen hiileen puhaltamalla on saatu paljon aikaan. Mainittakoon vain kylän yhteinen pitokalusto, joka käsittää kahvipannuista ruokalautasiin ja jopa pyyheliinoihin asti, eli kaiken mitä suureen kahvi- ja ruokakalustoon kuuluu. Ja puhelin, niin tärkeä väline nykyisessä elämänmenossa. Varat on koottu yhteisellä aina eri talossa vuorotellen pidetyillä kahvi-illoilla ja ompeluseuroilla. Jokainen on antanut pienen osansa ja niin on saatu aikaan paljon suurta. Eikä tässä ole läheskään kaikki mikä on kitkattoman yhteishengen tuomaa tulosta.

☻Hurnasperän nuorilla ja varhaisnuorilla ei, niin kuin ei yleensäkään minkään pitäjän syrjäisemmissä osissa kasvavilla, ole samoja mahdollisuuksia vapaa-ajan harrastusten viettoon kuin kirkonkylissä, suurimmista liikekeskuksista ja kaupungeista puhumattakaan. Pojat eivät kuitenkaan ole jäänet toimettomiksi. Tai oikeastaan on sanottava, että Rantasen nykyisellä emännällä Inkeri Koskelalla on sormensa mukana pelissä.

Koskelan vasikkalaitumeen ovat pojat saaneet aikaan vaatimattomat urheilupaikat ja yleisurheilua on sitten harrastettu koko kesän ajan suurilukuisella joukolla ja kovan innostuksen valtaamina. Siellä on hyppypaikka, ja juoksurata kulkee pitkin kapeaa polkua. Koskelan emäntä on ollut pojille hyvänä kannustajana. Hänen aloitteestaan pojat keräsivät marjoja, myivät ne ja ostivat sitten palkintoja kilpailuihinsa. Todella hatunnoston arvoisia ovat poikien pyrinnöt.

- Jussinniemellä jyskyi puimakone ja jyväsäkit täyttyivät. Etualalla oikealla talon isäntä Ville Jussinniemi katselee tyytyväisenä säkkien täyttymistä ja jyvän ottajana toimiva Erkki Laitinen selin kohentelee säkkiä. Syöttäjänä on Erkki Pihlajaniemi ja hänen apulaisena Markku Niemelä. Viljan antajana näkyy Liisa Ojakangas ja toisena samassa työssä ollut Inkeri Niemelä. on koneen takana.

- Laitumien antaman ravinnon käydessä näin syksypuoleen heikonlaiseksi, syötetään karjalle jo tässä vaiheessa rehunauriita. Talveksi niitä säilötään ja silloin ne ovat lehmille verratonta tuorerehua. Kuvassa Erkkilän Kalle ja Aino listimässä suurimpia nauriita lehmille annettavaksi.

Talon Kiri-koirakin on päässyt kuvaan  mukaan.

 

KAIVONRENKAITA JA VIEMÄRIPUTKIA SYN-TYY PIEHINGIN YLIPÄÄSSÄ RS 31.10.1961

● Meillä täällä Pohjois-Suomessa on viime vuosina ollut ankara työttömyys ja parasta työvoimaa on saatu antaa muualle. Suurimpana syynä on ollut teollisuuden puute. Yrittäviä ja uskaltavia yrittäjiä kyllä riittäisi mutta pääomat puuttuvat ja ne, jotka ovat uskaltautuneet yrittämään lainavarojen turvin, tukahdutetaan heti alkuunsa valtavilla liikevaihto- ja muilla veroilla. Saloisten Piehingin Ylipäässä on viime kesänä uskaltanut aloitta oman yrityksensä Arvo Pesosen poika, Paavo Pesonen. Hän aloitti kesän alussa pienteollisuustoiminnan sementtivalimolla.

Ilman mitään suojia ja rakennuksia hän aloitti kaivonrenkaiden ja viemäriputkien valamisen.

Erikoisempia oppeja ja kursseja hän ei ole käynyt, vain käynyt katsomassa mallia muissa vastaavissa laitoksissa.

●Välttämättömät työvälineet, valumuotit ja sähkömoottorilla käyvä tärypöytä ovat paljaan taivaan alla. Mutta kesällä on syntynyt näissäkin olosuhteissa suuret määrät renkaita ja tiiliä. Kaivonrenkaiden koko on 80 – 100 senttiä ja viemäriputkien 4 ja 6 tuumaa. Sementtitiiliä on tullut tehtyä niin paljon, että naapurikylällä on tehty suuri navettakin niistä. Itsellä on traktori, jolla voi renkaat kuljettaa vaikka tilaajalle saakka ja valusorakin on ostettava ja vedettävä Santikista asti. Kesällä tämä valutyö kävi mukavasti ulkosalla. Sateinen kesä oli vain eduksi, ei tarvinnut suuremmasti kastella renkaita. Mutta näin syksyllä märkien ilmojen tultua käy kuivaaminen hitaasti.

Paavo Pesonen kertoi, että hänellä oli kevätkesällä sellainen suunnitelma, että hän kesän aikana valmistaa niin paljon tuotteita, että niitä saa sitten talvellakin myydä. Mutta ilmoitettuaan lehdessämme, että sementtivalimon tuotteita on myytävänä, on menekki ollut niin suurta, ettei nytkään ollut tilaamatonta tavaraa, kuin muutama kaivonrengas. Nuoremman Pesosen suunnitelmiin kuuluu rakentaa ensi kesänä tarpeelliset tilat valimoa varten. Suojat tulevat sellaiset, että talvellakin voi töitä tehdä. Kysynnästä riippuu, joutuuko suojia tekemään jo tämän talven aikana.

Apua Paavolla ei ole ollut töissä. Isällä ja äidillä on kovasti tekemistä maanviljelyksen ja karjan kanssa ja nuoremmat kolme veljeä, ovat kaikki vielä kouluiässä. Jos taas työvoimaa ottaa kodin ulkopuolelta, saa heti suuret liikevaihtoverot kannettavakseen.

Pesosten kotipaikka sijaitsee kauniilla paikalla Piehinginjoen törmällä. Joki tekee hauskan lenkin, käyden aivan pihan laidassa. Törmät ovat kuitenkin niin korkeat, ettei tulvista ole vaaraa. Joessa on pieni koski, siinä on aikaisemmin sijainnut Ylipään sähkövoimalaitos. Mutta nykyisin sähkökojeiden ja moottoreiden aikana sen voima ei olisi riittänyt. Niinpä se on saanut väistyä voimakkaampien laitosten tieltä.

Kova poika on Paavo Pesonen yrittämään.

Koetimme varovasti kysellä, vieläkö sitä juostaan vapaalla jalalla, vai onko tullut annettua sementtirengas tilauksen merkiksi. Mutta nämä asiat kuuluvat olevan salaisia, niitä ei kuuluteta lehtien palstoilla.

Paavo Pesosen perhepiiriä. Vas itse Paavo, oik isä, edessä tulevia tehtailijoita ja takana äiti Pesonen.

 

KOLMEN IHMISHENGEN KUOLEMA RA-JUSSA YHTEENAJOSSA PIEHINGISSÄ

Raahen Seutu 7.7.1962

● Traagisella tavalla päättyi Piehingissä torstaina Raahen suviseuroista tytärtään ja tämän puolisoa hakemaan lähteneiden, Kalajoen Metsäkylästä kotoisin olevien Frans ja Olga Nikulan sekä heidän tyttärenpoikansa, 3- vuotiaan Juhani Hautalan matka ja samalla elontaival heidän autonsa törmätessä linja-autoon.

● Nikulat olivat tulossa Pyhäjoen suunnasta Austin-merkkisellä farmariautollaan Raahen päin. Autoa ohjasi Frans Nikula ja hänen vieressään istui Olga Nikula ilmeisesti sylissään tyttärenpoikansa Juhani Hautala, jonka vanhempia he olivat matkalla hakemaan Raahesta. Piehingin Nurkkalan. koululta noin puoli kilometriä Pyhäjoelle päin tuli vastaan Kalajoen Liikenteen omistaja ja kuljettaja Teuvo Mäenpään ohjaama Oulu – Kokkola pikavuoro linja-auto. Tapahtumapaikalla on näkyväisyys hyvä ja tien leveys 7,5 m. Kuten Austinin jättämistä jäljistä on voitu todeta, on Nikula tuntemattomasta syystä ohjannut autonsa äkkiä vasemmalle. Mahdollista on, että hän oli saanut sairauskohtauksen. Austin törmäsi linja-auton keulaan 1,3 m:n päässä tien vasemmasta reunasta. Ohjaamon keula ruhjoutui täysin ja auto kiepahti pyörillään tulosuuntaansa päin.

● Pelastustöihin rientäneet saattoivat todeta rouva Olga Nikulan saaneen surmansa silmänräpäyksellisesti. Hän oli lyönyt päänsä ilmeisesti koelautaan ja joutunut sisään painuneiden peltien ruhjomaksi.

Samoin oli hänen sylissään ollut 3-vuotias Juhani poikanen saanut päähänsä pahoja ruhjevammoja ja kuljetettiin hänet Oulun lääninsairaalaan, jossa kuitenkin menehtyi vammoihinsa. Herra Frans Nikula kuljetettiin Raahen sairaalaan, mutta kuoli sairaalaan tuotaessa.

● Yhteenajon syytä ei toistaiseksi tunneta. Saamamme tiedon mukaan Nikula poti selkäytimestä aiheutunutta keskushermosto vikaa, minkä seurauksena kohtaus on ollut mahdollinen.

Hän oli kotipaikkakunnallaan Kalajoella erittäin pidetty mies, hyvä maanviljelijä ja kuului mm, Kalajoen kirkkovaltuustoon, oli Metsäkylän kansakoulun johtokunnan puheenjohtaja ja paikallisen rauhanyhdistyksen johtohenkilöitä. Maanviljelijä Frans Nikula oli syntynyt vuonna 1911 Kalajoella. Emäntä Olga Nikula, os, Piukka oli syntynyt1909 Pyhäjoella. Pariskunnalla oli kaikkiaan 16 lasta, joista kahdeksan alaikäistä. Isovanhempiensa mukana seuroihin matkalla ollut Juhani Hautala oli Nikulan tyttären poika ja olisi joulukuussa täyttänyt kolme vuotta. Juhani oli syntynyt Ylivieskassa, jossa hänen vanhempansa asuvat. Nuoren vainajan isä on talonmies Matti Hautala.

● Mainittakoon, että linja-auto, johon Nikulan auto törmäsi sai käytännöllisesti katsoen vain vähäisiä vaurioita.

 

- Linja-auto sai vähäisiä vaurioita mutta turman seuraukset olivat järkyttävät.

– Onnettomuuden jälkeen otettu kuva kertoo miten pahoin maaviljelijä Nikulan ohjaama auto rikkoontui.

 

TALKOOHENKEÄ RIITTÄÄ PIEHINGISSÄ Raahen Seutu 25.9,1962

- Piehingin Erämiehet tekivät viime sunnuntaina sellaisen työn, että siitä voi vaikka ottaa opiksi muutkin erällä kävijät. He nimittäin 37 miehen voimalla tekivät talkoilla tietä aina Piehingin Mäntylästä Ylä-Kursuun saakka. matkaa tulee lähemmäs viisi kilometriä. Työssä oli mukana kolme kuorma-autoa, kaksi traktoria ja yksi kauhakuormaaja. Tientekijöillä oli se etu, että tielle ajettu maa, lähes 1000 kuutiota saatiin tien välittömästä läheisyydestä.

Kaksi uutta rumpusiltaa tehtiin myös sekä kaivettiin laskuojia. Ennen tässä oli vain talvitien paikka, joten siitä ei ollut mitään vastaavaa hyötyä. Nyt tiestä hyötyy Saloisten kunta, jolla on paljon metsiä em, tienvarressa sekä omat kyläläiset. Nyt tietä voi ajella vaikka autolla. Tänä syksynä on tarkoitus samalla tavalla talkoovoimin jatkaa tietä eteenpäin sekä tehdä jotain samanlaisia teitä kulkukelpoisiksi. Siinä menikin sunnuntaipäivä melko tarkkaan.

Olihan siinä omakin lehmä ojassa, kun Piehingin Erämiehet ovat nimensä mukaan ankaria erämiehiä ja nyt odotetaan kolmen hirvenkaatolupaa. Mitenkäs ne hirvet sieltä metsästä pois saataisiin, ellei kunnon tietä ole.

- Sillan tekijät Arvi Patjas, Viljo Orava ja Pentti Apuli.

- Talkooväkeä Piehingin Ylipäässä. Autoja, kauhakuormaaja sekä talkooväkeä.

 

”KOKENUT KAIKKI TIETÄÄ” Työ on ollut Laitisen Aabelin paras lääke

Raahen Seutu 1.11.1962

● On se tämä maailman malli mennyt kummaan, kun jotain sattuu, niin kuin nytkin tämä kato, niin lehdet ja radiot huutavat, että on huolestuttava tilanne. Mitä se valittamalla kummenee. Aina on pitänyt toimeen tulla, olkoon vuodet minkälaisia tahansa.

● Tällä tavalla ”porisi” meille talon vanhaisäntä Aabel Laitinen Saloisten Hurnasissa. Monet tuulet ja tuiskut nähnyt 83-vuotias vanhaisäntä kertoi elämänsä taipaleella olleensa ”patana jos rekenäkin”, mutta hyvä huumori on säilynyt tallella.

● Jo viisivuotiaana piti osata sirpin käyttö ja kaikissa muissakin töissä olla mukana voimiensa mukaan. Minä synnyin Joroisissa 5.5.1879 torpparin nelipäisen veljessarjan nuorimpana, siskoja oli vain yksi.

● Isä oli torpparina isossa talossa. ”Taksvärkkiä” oli, vuokraa piti tehdä taloon kaksi päivää viikossa omine eväineen ja työkaluineen. Se teki suuren loven torpparin työpäiviin, mutta sitten kun omat pojat kasvoivat työkykyisiksi, oli toimeentulo ja parempaa. Isäni oli kova työmies, hän kulki aina työkintaat käsissä.

● Omassa torpassa oli vain kuusi seitsemän tynnörinalaa peltoa (tynnörinala n 0,5 hehtaaria). Suurin osa viljasta otettiin kaskiviljelyksiltä. Joroinen oli tunnettu viljelyksiltä ja kaskipitäjänä Savossa. Kaskea hakattiin kolmeen eri tarkoitukseen, rukiille, nauriille ja ohralle. Siitä otettiin jopa kolmekin satoa peräkkäin. Jos ensi kesän oli ruista, oli seuraavana kesänä kauraa ja seuraavana tattaria.

● Maasta isäni elätti perheensä, vaikka ei omia riihiä joutanut kesällä puimaan, eikä myllyssä käymään. Nämä työt tehtiin talvisaikaan. Miten lujasta isäni otti toimeentulon käy selville siitäkin, että hän näin pienestä maasta elätti 8 lehmää ja kaksi työhevosta. Heinät leikattiin sirpillä talteen jokaisesta kiven kolostakin, siihen olivat lapset parhaimmillaan. Järviheinät niitettiin talteen ja veneellä kuljetettiin kuivumaan. Perunamaat ruohittiin tarkkaan ja kaikki kuivattiin, näistä kertyi kesän mittaan yksi ladollinen eläinten rehua, näitä heiniä sanottiin kitkuheiniksi.

● Kun minä olin 12 vuoden ikäinen, isäni osti rappiotilan Rantasalmelta ja yhdessä miehin laitoimme tämän tilan pellot kuntoon, niin että tilasta tuli paikkakunnan viljavin talo.

● 27-vuotiaana lähdin Karjalaan Kontiolahdelle, siellä oli käynnissä Elisevaaran – Joensuun ratatyö.

Sitten alkoi Joensuun – Nurmeksen ratatyö, siellä olin viisi vuotta. Olin myynyt veljilleni osuuteni kotitilasta ja sain siitä 2000 markkaa, se oli iso raha silloin. Aloin pitämään ruoka- ja vaatetavarakauppaa. Löimme omaisuutemme yhteen erään toisen nuoren miehen kanssa ja tässä hommassa vierähti neljä vuotta. Pielisjärvellä meistä tuli ero kun yhtiökumppani löysi mieleisensä lesken ja meni hänen taloonsa isännäksi. Minä säilytin pääni kylmänä ja pysyin poikamiehenä.

● Vuonna 1909 alkoi Heinävedellä Juojärven kanavoimistyö. Minä ostin sieltä mökin ja aloin siellä kaupanpidon. Mutta tämä työmaa oli huono. Siellä eivät miehet voineet maksaa ostojaan vaan ostivat velaksi. Toista vuotta pidin velkakauppaa ja paljon köyhempänä lähdin pois. Aloin pitämään kulkukauppaa hevosen kanssa ja olin Kangaslammilla sisareni luona kortteeria. Vuonna 1914 alkoi maailmansota ja minäkin lopetin kaupanteon.