Käytännössä tämä merkitsee, rakennuspaikalle puolletaan jos edellytykset ovat olemassa.

RAKENNUSMATERIAALI PUUTA

Kyläsuunnitelmilla pyritään helpottamaan ennen kaikkea nykyisten kyläläisten rakentamishankkeita. Niinpä suunnitelmissa osoitettujen uusien rakennuspaikkojen sijoitus ja lukumäärä perustuu kyläläisten esittämiin toiveisiin. Rakennuspaikoiksi on lisäksi merkitty alueilta, joiden omistaja on halukas niitä myymään.

Yleissuosituksena esitetään, että uusissa taloissa tulisi olla avoräystäinen harjakatto. Julkisivumateriaalina suositellaan käytettäväksi puuta. Puuston suojaan peittyvillä rakennuspaikoilla muukin materiaali voi tulla kysymykseen.

Piehingissä on osoitettu 59 rakennuspaikkaa, joista 36 on omistajan lasten käyttöön ”varattuja”. Suunnitelmaan on merkitty erikseen karjataloutta harjoittavat tilat.

JOKIVARSI VIRKISTYSALUETTA

Piehinginjoen varsi 8-tieltä meren rantaan on osoitettu virkistysalueeksi. Alue on luonnonmuodoiltaan ja maisemaltaan Raahen alueen arvokkaimpia kohtia ja se tulisi säilyttää jälkipolville rakentamattomana.

Piehingin hautausmaan ympäristö on merkitty puistoalueeksi. Se on turmeltu piittaamattomalla hiekanotolla. Hiekanotto tulisi estää ja alue saattaa tasoituksin ja istutuksin asianmukaiseen kuntoon.

ALIKULKUPORTTI KOULUN KOHDALLE

Valtatie 8:n varressa tulisi parantaa liikenneturvallisuutta ja siirtää kylän sisäistä liikennettä pois valtatieltä. Suunnitelmissa osoitetaan valtatien varressa tarvittavat pyörätiet ja kevyen liikenteen alikulkuportin paikka Piehingin koulun kohdalle. Tievalistus tulisi saada 8-tien varteen 1,5 km: matkalle.

VANHAA SUOJELLAAN

Piehingissä on useita vuosisatojen takaa periytyviä tilakeskuksia kuten Hannila, Anttila, Joensuu, Rautio. Näistä Hannila on merkitty suojelukohteeksi.

Alueita kehitettäessä tulisi vanhat kulttuuripiirteen pyrkiä säilyttämään. Uudempana säilyttämisen arvoisena on merkitty Sippalan mylly.

HAAPAJOEN-ARKKUKARIN

suunnitelmakarttaan on merkitty 87 rakennuspaikkaa. Näistä 45 on sellaista, joista maanomistajat on ilmoittanut tarvitsevansa lastensa käyttöön. Lisäksi on rakennuspaikoiksi merkitty viisi autiotalon paikkaa. Lisäksi on 19 rakennuspaikkaa otettu rakentamiseen parhaiten soveltuvilta alueilta, pääosa rakentamisen ulkopuolelle jäävistä alueista on merkitty maa- ja metsätalousalueiksi.

Virkistysalueeksi on merkitty kaupungin omistama metsikkö koulun läheisyydessä ja urheilualueeksi Haapajoen vanhan koulun kenttä.

Suunnitelman laatijoiden mielestä kentän käyttökelpoisuutta voitaisiin oleellisesti lisätä,

mikäli joen yli saataisiin kevyen liikenteen silata, joka yhdistäisi kentän ja vanhan koulun harrastustilat toisiinsa.

TURVALLISTA TIENKÄYTTÖÄ

Tärkeimpiä ja kiireellisempiä sekä liikenneturvallisuutta lisääviä tiejärjestelyjä 8-tien läheisyydessä ovat kaksi pyörätien alikulkuporttia, toinen Arkkukariin ja toinen Haapajoelle. Näistä Arkkukarin portti on kiireellisempi. Mahdollisimman pian pitäisi saada myös pyörätieyhteys Haapajoen vanhalta koululta urheilukentälle ja Siniluodon tieltä terveystalolle, jotta koululaisten ei tarvitsisi liikkua valtatietä pitkin.

Valtatie 8:n varteen pitäisi saada tievalaistus Haapajoelle ja Arkkukariin sekä nopeusrajoitus 80 km/tunnissa.

KAUPUNKI MYY TONTIN Piehingin Ry:lle RS 28.10.1979

Raahen kaupunki myy Piehingin Rauhanyhdistykselle 4 000 neliömetrin suuruisen tontin Arkkukarin kyläkaavassa julkisen rakennuksen tontiksi varatusta alueesta. Kauppahinta on 1,50 markkaa neliömetriltä.

Rauhanyhdistys on jo aiemminkin anonut tonttia uutta toimitaloa varten, mutta sen varaaminen siirrettiin kyläkaavan valmistumista odotellessa. Piehingin Rauhanyhdistys anoo tonttimaata lahjaksi, mutta kaupunginhallitus päätti äänestyksen 9 – 2 perusteella myydä tontin em. hinnalla.

Piehingin KYLÄSUUNNITELMA tiiviin yhteistyön tulos RS 2.11.1979

Raahen kaupungin Piehingin kyläsuunnitelmaehdotus oli kyläläisten ruodittavana tiistai-iltana. Keskustelusta muodostui varsin vilkas ja hedelmällinen. Yli kaksikymmentä puheenvuoroa käytettiin suunnitelmasta ja mahdollisesti perustettavan kylätoimikunnan tehtävistä ja tavoitteista.

Kyläläiset painottivat tievalaistuksen tärkeyttä valtatielle ja Ylipään tielle, nopeusrajoitusten määräämistä mahdollisimman alhaiseksi taajamassa ja myös vilkkailla sivuteillä, urheilukentän rakentamista keskelle kylää ja kuntoradan rakentamista.

Kaupungin puolesta kyläsuunnitelmaa selostivat ja vastasivat kysymyksiin kaupunginarkkitehti Hilkka Aaltonen, yleiskaava-arkkitehti Leo Kosonen ja tutkimussihteeri Erkki Hyväri. Jalmari Tähjänjoki kutsuttiin jakamaan puheenvuoroja.

Kyläsuunnitelmaa Raahen sivukylille on tehty yhdessä kyläläisten kanssa. Toivomukset on otettu huomioon haastatteluin ja ennen kuin suunnitelma lopullisesti hyväksytään, on itse kullakin mahdollisuus esittää vielä mielipiteensä.

KYLÄTOIMIKUNTA TARPEELLINEN

Kylän kehityksessä tapahtuu hyvin vähän tai ainakin erittäin verkkaisesti,

elleivät kyläläiset itse ota härkää sarvista. Tutkimussihteeri Hyväri kehotti kyläläisiä aktiivisuuteen. ”Vaikka kuinka näyttäisi synkältä, on kylätoimikunnan jatkuvasti painettava päälle, haettava erilaisia vaihtoehtoja ja otettava vakavasti Raahen työväenopiston ehdotus kylätoimikunnan perustamisesta”, sanoi hän.

Työväenopiston rehtori Jukka Reponen käytti ennen kokouksen käynnistymistä puheenvuoron ja ehdotti, että Piehingissä, Arkkukari ja Haapajoki mukaan lukien, aloitettaisiin kevätkaudella ”kylätoiminnan opintopiiri”. Kurssi sisältäisi kohteet: miksi kylätoimintaa, kylätoiminnan käynnistäminen, kylätoiminnan menetelmät, kylätoimikunta ja kyläkokoukset, mihin voimme vaikuttaa ja kylätoiminnan jatkonäkymät. Kurssin tarkoituksena on antaa tietoja kylätoiminnasta ja tehdä mahdolliseksi kylätoiminnan aloittaminen, sanoi Reponen.

MISTÄ MAATA URHEILU- ja KUNTOALUEILLE

Uusia rakennuspaikkoja Piehingin kyläsuunnitelmaan on merkitty 59, lisäksi on viisi autiotalon paikkaa, 36 niistä on varattu maanomistajien lasten käyttöön ja 25 muille kuin lapsille. Ainoastaan 11 rakennuspaikka on myytäviä. Näiden paikkojen ennustetaan riittävän kymmeneksi vuodeksi.

Entä sen jälkeen? Puheenjohtaja Tähjänjoki väläytti mahdollisuutta, että Ylipäästä, joen pohjoispuolelta on mahdollisuus saada hyviä rakennuspaikkoja, kunhan sinne saadaan rakennetuksi tie.

Matti Löf in mielestä kyläsuunnitelmaa laadittaessa on tehty hyvää työtä. Siinä esitetty tonttikoko 3 000 neliömetriä, on sopiva. Hän yhtyi Tähjänjokeen rakennuspaikkojen hankkimisessa joen takaa.

Matti Mattila tiedusteli, mistä saadaan urheilukentän paikka. Opettaja Tapio Huovisen mielestä kenttä tulisi sijoittaa koulun puolelle, samoin pitäisi kaukalo saada pois valtamaantien takaa. Valtatien vilkas liikenne on alituisena vaarana koululaisille.

Puheenjohtaja Tähjäjoen mukaan Piehingissä on työväentalo, jota kyläläiset eivät ole kunnostaneet. Taloon liittyy 3800 neliömetrin tontti. Tulisiko tästä talosta nuorisotalo kaupungin myötävaikutuksella hän kyseli, lisäten, että työväentalon tontille sopisi myös jääkiekkokaukalo.

ONKO TALKOOHENKEÄ TARPEEKSI

Matti Löf totesi takavuosina Pyhäjoen Parhalahdella olleen erikoista talkoohenkeä.

Siellä tehtiin kuntorata talkoilla ja samoin tievalaistus. Saataisiinko Piehingissä aikaan vastaavanlaista talkoourakkaa, hän epäili.

Urheilukenttä, kaukalo ja valaistu kuntorata todettiin tarpeellisiksi, mutta mistä maa-alueet ja rakennusvarat? kyseltiin. Aukusti Pehkonen esitti esimerkin; kun juoksee metsässä ja päiväsaikaan, ei tarvitse ratoja eikä valoja.

Keskustelu oli asiallista kauttaaltaan. Pienteollisuustonttien mahdollisuus, talojen julkisivut, syrjäteiden nopeusrajoitukset ja kalasatama olivat kysymysten aiheina.

Kyläsuunnitelma ei ulotu Pohjaskarille eikä muutenkaan käsittele ranta-alueita. Puheenjohtaja Tähjänjoen mukaan jakokunta ryhtyy ajamaan kalasatamahanketta.

ASSER SIUVATTI VALITTIIN PÄÄLUOTTAMUSMIEHEKSI RS 27.1.1980

Asser Siuvatti valtasi uu-delleen vuoden tauon jälkeen Raahen rautatehtaan pääluot-tamusmiehen paikan. Kommunistien vähemmistöryhmään kuuluva Siuvatti sai neljä päivä kestäneissä vaaleissa yhteensä 971 ääntä.

Myös ensimmäiseksi vara-pääluottamusmieheksi valit-tiin kommunistien vähemmistöä edustava. Paikan sai Eljas Länkinen.

Pääluottamusmiehen vaalissa jäi nykyinen pääluottamusmies, kommunistien enemmistön edustaja Martti Saarela Siuvatista yli sadan äänen päähän. Hänelle annettujen äänien määrä oli 859. Kolmantena ehdokkaana pääluottamusmiehen vaalissa ollut sosiaalidemokraattien Markku Arvola sai 286 ääntä. Kaikkiaan 79 ääntä hylättiin.

Ensimmäisen varapääluottamusmiehen vaalissa Eljas Länkisen äänimäärä oli 658. Kommunistien enemmistön ehdokas Jaakko Rossinen sai ensimmäisen varapääluottamusmiehen vaalissa 615 ääntä, keskustapuolueen ehdokas Urpo Anttila 459 ääntä ja sosiaalidemokraattien ehdokas Matti Jaakkonen 315 ääntä. Hylättyjä äänestyslippuja oli 148.

Toiseksi varapääluottamusmieheksi valittiin enemmistökommunisteja edustava Martti Mehtomaa 660 äänellä. Skp:n vähemmistön Eino Impolan äänimäärä oli 589, keskustapuolueen ehdokkaan Tauno Aution 416 ja sosiaalidemokraattien ehdokkaan Heikki Rahikkalan 326. Kaikkiaan hylättiin 204 ääntä.

Asser Siuvatti palasi vuoden tauon jälkeen uudelleen rautatehtaan pääluottamusmiehen paikalle. Siuvatti sai vaalissa 971 ääntä.

Hän kasvatti äänimääräänsä viimevuotisesta lähes 300:lla. Nykyinen pääluottamusmies Martti Saarela sai 859 ääntä.

Äänestysprosentti ei noussut viimevuoden tasolle.

Se oli nyt 71, kun se viime vuonna oli 76,5. Äänioikeutettuja oli kaikkiaan 3076.

Seuraavat pääluottamus-mies-vaalit rauta-tehtaalla käydään tämän vuoden loppupuolella, jolloin luottamusmiehet valitaan kahdeksi vuodeksi.

PIKKUSONNIN VALSSI ja YKSINÄINEN SOIVAT PIEHINGIN ILTAMISSA RS 5.2.1980

Reipasta oli meininki pienen Piehingin kylän iltamissa lauantaina. Iltamat ovat tosiaan omittu siellä suureksi kylätapahtumaksi, missä kylän väki haluaa viihdyttää toisiaan ja mistä moni kaupunkilainenkin tulee etsimään todellista tunnelmaa ja yhdessäolon riemua.

Suurin osa iltamien esiintyjistä oli oman kylän väkeä. Heidän tulisikin olla ylpeitä siitä, että heillä omasta takaa on niin paljon ohjelmaa ja arvonantoa kotikylän viihtyvyydelle. Joku vanhempi kyläläinen muistelikin, että siinä nykyisin koulun paikkeillahan se entinenkin tanssikenttä ja yhdessäolon paikka sijaitsi aikoinaan.

Raahen musiikkiviikkojen iltamat Piehingissä ovat lyöneet itsensä läpi ja niitä voitaneenkin jo kutsua perinteiseksi. Sen takasivat ainakin lauantai-iltapäivän siintyjät ja runsas yleisö.

VANHOJA SEKÄ UUSIA TUTTUJA

Useat esiintyjät olivatkin jo tuttuja edellisiltä vuosilta kuten Raahen Kansanpelimannit (tällä kerralla Mauno Nordströmin johtamina). Kopsakkaat ja Eero Tanskalan perheyhtye. Samoin tuttuja kasvoja olivat hanuristi Kaarlo Lehtola ja Erkki Siuvatti.

Iltamien tervehdyssanat lausui valtuuston jäsen Osmo Tamminen, joka ”lihavien vuosien” tullessa lupaili kulttuuritoiminnan varojen lisäämistä ja Arkkukarin makasiinien kunnostamista. Arkkukarin tuntumaan voitaisiin myös perustaa vanhan kunnon ajan iltamat lavatansseineen.

Tervehdyksessään juhlan juontaja Ritva Meriläinen lausui kiitoksensa kaupungin päättäjille siitä että he ennakkoluulottomasti ovat perustaneet Oulun läänin ensimmäisen päätoimisen kulttuurisihteerin viran (jolle hän nyt itse on jättämässä hyvästejä).

Uusia esiintyjiä Piehingin iltamissa oli Donald Oja, Amerikasta Piehinkiin muuttanut amerikansuo-malainen. Hän soitti hanurilla vanhalta kotiseudul- taan kuulemaansa musiikkia. Hän mainitsi silloisen kuuluisuuden Viola Turpeisen, jonka ohjelmistosta hän veti kiperän ”viulupolkan” ja suomalaisittain kutsutun ”Heikin polkan.

LUMIHIUTALEITA JYTÄÄ ja TOTUUKSIA

Rikkaan musiikkiohjelmiston välissä oli toki muutakin. Pienet lumihiutaleet sipsuttivat permannolle Piehingin ala-asteem toiselta luokalta. tyttöjen leikin oli ohjannut opettaja Sirkka Kilpinen.

Runoilija Eeli Yli-Mattila esitti oman humoristisen pakinansa ”Peko-Erkin kirjallisesta tuotannosta”, aloittaen sanomalla: ”Totuus on niin kallis asia että sitä ei kannata joka päivä puhua. Sanon sen siksi, ettei minua syytettäisi totuuden puhumisesta”.

 

PIEHINGILLÄ KAIKKI MAHDOLLISUUDET KEHITTYÄ RS 23.3.1980

Oman kylän kehittäminen viihtyisäksi ja hyväksi asua, oli aiheena Raahen kaupungin Piehingin kyläkokouksessa torstaina. Piehingin kouluun oli saapunut viitisenkymmentä aktiivista kyläläistä esittämään toivomuksiaan ja mielipiteitään.

Piehingin maamiesseura kustansi kokoon kutsuilmoituksen ja kahvitti kokousväen. Raahen kaupunkia edustivat tilaisuudessa arkkitehti Leo Kosonen ja suunnittelusihteeri Urho Mäkelä. Puheenjohtajana toimi Jalmari Tähjänjoki ja sihteerinä Ilmi Krekilä.

Piehingin kylällä on kaikki mahdollisuudet turvattuun omaehtoiseen, terveesti kehittyvään kylään, totesi suunnittelusihteeri Mäkelä.

Väestöpohja, 650 asukasta, takaa sen, että nykyiset palvelut säilyvät.

Nuoriso- ja kokoustilojen tarve on ilmeinen. Näiden saamista kaupunki suunnittelee muutaman vuoden sisällä. Myös urheilukenttä ja kuntorata ovat hahmottumassa. Esteenä on ainoastaan maapohjaratkaisut.

Arkkitehti Kososen mukaan Piehingin keskustaan voidaan rakentaa 72 uutta rakennusta. Lisäksi tulevat ne rakennuskohteet, joilla joko laajennetaan tai uusitaan entistä. Rakennuspaikkojen katsotaan riitävän 10 – 15 vuodeksi,

jonka jälkeen niitä on etsittävä lisää.

Kevyenliikenteen välien valaisemista pidettiin hyvin tärkeänä, mutta kuultiin, ettei TVL:n suunnitelmissa tällä hetkellä ole muuta kuin valtatien valaiseminen kylän keskustassa.

Pienempiä jääkiekkokaukaloita toivottiin ”sinne ja tänne”, jotta niitä voisivat käyttää myös muut kuin urheilijat.

KYLÄN LAITEET JÄÄNEET UNHOON

Piehingin kyläsuunnitelmasta ovat jääneet ulkopuolelle Kultala ja Hurnanen. Molemmat noin 15 – 16 savun kyliä. Veikko Niemelä Hurnasista osoitti närkästymistä kaupunkia kohtaan, koska kyläkulmaa ei ole muistettu ainoallakaan palvelulla. Suurimpana toiveena hän esitti, että nuoriso saisi oman kentän, jossa talvella voisi pelata jääkiekkoa ja suven aikana muita pelejä. Kyläläiset itse ovat talkoilla tehneet ja ylläpitäneet kaukaloa vuosikaupalla.

Suunnittelusihteeri Mäkelä myönsi, että kaikki kyläkulmat tarvitsevat palveluja. Hän huomautti kuitenkin, että 10 – 15 lasten ryhmän harrastukset tulevat halvemmaksi kuljettamalla heitä taajamaan kuin rakentamalla kalliita, 10 000 – 15 000 markan kaukaloita.

Urheilulautakunnan edustajana Jouni Kippola totesi, ettei näillä nykyisillä resursseilla pystytä useampaa kaukaloa pitämään kunnossa. Jääkiekkopaikkoja on kaupungissa suhteellisen paljon, mutta hiihto- ja liikuntapuoli on jäänyt huonompaan asemaan.

Piehingin kuntoradasta esitettiin sellainen ratkaisu, että se rakennettaisiin kylien väliin suorana ratana ja ”radan päihin kääntymismerkit”, kuten leikillisesti esitettiin. Kylätoimikunnan asiana on tiedustella maanomistajilta radanpohjan vuokrausmahdollisuuksia.

TASAPUOLINEN KYLÄTOIMIKUNTA

Puheenjohtaja Tähjänjoki esitti toiveenaan, että ”kylätoimikuntaan valittaisiin jäseniä kaikista poliittisista puolueista, koska esitykset kuitenkin menevät kaupungin elimiin poliittisten ryhmien kautta”.

Tähjänjoki esitti samalla, että myös nuoriso ja naiset olisivat tasapäisinä jäseninä toimikunnassa.

Kaarlo Lehtola, Pauli Pyy ja monet muut tyrmäsivät heti, ettei politiikkaa tarvitse sotkea tähän toimikuntaan. Kun esiinnymme täysin epäpoliittisena, yksimielisenä kylätoimikuntana, ottavat päättävät elimet esityksemme paremmin huomioon, sanoi Lehtola.

Tähjänjoki sanoi tarkoittaneensa aivan samaa, että jäsenet valittaisiin tasapuolisesti. Niin päästiin valitsemaan kylätoimikuntaa.

Jäseniksi valittiin Hurnasista Sauli Jussinniemi ja Vuokko Niemelä. Kultalasta Matti Kultala ja Salme Järvelä, varalle Vilho Järvelä. Ylipäästä Pauli Pyy ja Matti Seppä, varalle Paavo Pesonen.

Piehingin keskustasta Jalmari Tähjänjoki ja Ilmi Krekilä, varalle Matti Mattila ja Salli Ukonaho. Kokoonkutsujaksi valittiin Jalmari Tähjänjoki. Toimikaudeksi päätettiin yksi vuosi.

Toimikunta valmistele esitykset kyläkokousta varten. Kaupungin eri hallintokuntien edustajia pyydetään vuorollaan alustamaan keskusteluja kyläkokouksissa. Näin saadaan asiallista tietoa josta todettiin olevan puutetta.

 



PUUTUOTE PIEHINGISSÄ KORJAA MYÖS VANHAA RS 23.5.1980

Piehingissä punaisessa pajassa, nikkaroi puutöitä Tapani Karvonen niminen kaveri. Hänen omistamansa yritys, Puutuote, on vasta äskettäin avannut ovensa. Tapanin taitavissa käsissä korjaantuu vanha ja syntyy uusi. Puu muuttaa muotoaan nopeasti.

Tapanilla on monen vuoden koulutus ja työkokemus takanaan, joten ei ole ihme, että kaveri on sinut puun kanssa. Keittiökalusteen syntyvät nopeasti asiakkaan mittojen mukaisesti, vanhat antiikkiset huonekalut korjaantuvat ja leikkikalutkin saavat uuden iloisen ilmeen. Ikkunan puitteita ja ovia ei Puutuotteessa

kuitenkaan rakenneta ja kaikenlaiset verhoilutyöt

jättää Tapani alan ammattimiesten huoleksi.

 

Hyvän vastaanoton Puutuote on saanut. Töitä on ainakin toistaiseksi riittänyt. Tämän kesän aion ainakin toimia yksin, katsotaan sitten syksyllä jatkotoimenpiteitä.

Entisöintihommia Tapani tekee kaikkein mieluimmin. Se on kevyttä kun taas kalusteiden rakentelu saattaa ottaa voimille.

Uskon, että hinnassa pystyn kilpailemaan suurtuottajien kanssa. Ylimääräiset kustannukset tässä ovat pienet ja saahan asiakas aina mittojen mukaan valmistetun tuotteen.

Pajasta löytyy kaikki tarvittavat työkalut ja kojeet. Sorvia Tapani kertoo tarvitsevansa varsinkin entisöintitöissä. Liikkeen sijaintipaikkaa, Piehinkiä, ei Tapani koe liian syrjäiseksi.

Kuljetuskaan ei tuota asiakkaille vaikeuksia, sillä Puutuote lupaa tuoda ja viedä tavarat asiakkaan toivomusten mukaisesti, mikäli asiakas ”ei nyt aivan toisella puolella Suomea asu”.

Tällä hetkellä ovat ajankohtaisia puutarhakalusteet. Yleensä toimitusaika Puutuotteella on noin kaksi viikkoa. Tapani tietää, että puualallakin on paljon yrittäjiä. Pelkäämiseen ei kuitenkaan ole varaa, ja kun on kerran leikkiin ryhtynyt, se on myös kestettävä. Alku ainakin näyttää lupaavalta.

REKKA ja KARHUNTALJALASTI paloivat Saloisissa RS 3.6.1980

Vetoauton polttoainesäiliöiden väliputken rikkoutuminen ja polttoaineen valuminen moottorin takana olevan äänenvaimentajan päälle sytytti täysperävaunullisen rekka-auton tuleen eilen aamulla Saloisissa. Auto ja noin puolet sen 2400 kilon karhuntaljalastista tuhoutuivat

Revonlahtisen Vilho Turkin omistama ja autonkuljettaja Tapani Mustosen ohjaama auto oli lähtenyt aamulla Ruukista ja lasti oli matkalla Pyhäjoelle Tuotantoelementti Oy:lle. Saloisissa, 5 – 6 kilometrin päässä Raahesta kuljettaja havaitsi sinertävää savua tupruavan polttoainesäiliön seutuvilta. Kun auton käyntiääni oli normaali, hän ajoi edelleen ja pysäytti ajoneuvon ensimmäiselle levähdyspaikalle, joka sattui olemaan Järvelän järven kohdalla.

Noustuaan autosta Mustonen totesi, että väliputkessa oli reikä, josta polttoainetta valui äänenvaimentimen päälle. Hän alkoi tukkia reiän kintaallaan, mutta samassa polttoaine ja sen mukana auto roihahtivat tuleen.

Mustonen ehti irrottaa perävaunun vetoautosta ja ajaa vetoauton muutaman kymmenen metrin päähän. Näin puolet lastista säästyi.

Vuoden 1972 mallia oleva Volvo 88 paloi täysin käyttökelvottomaksi.

Paikalle hälytetty Raahen palokunta teki sen mitä oli tehtävissä. Palomiehet purkivat ja sammuttivat palavan ja kytevän lastin.

 

NUORET VAUHDITTAVAT ”BOMBAN” VALMISTUMISTA RS 12.6.1980

Bomban taloksi ristitty rakennus Raahen kaupungin leirikeskuksessa Lännennokalla valmistuu hyvää vauhtia, sillä rakentajina on tämän viikon joukko nuoria.

Työleiriläiset paiskivat töitä viisi tuntia päivässä, joten vapaa-aikaa jää runsaasti erilaisille leirielämään kuuluville tapahtumille.

Nuoret vaikuttavat innokkailta työntekoon, kertoi leirinjohtaja Jalmari Tähjänjoki.

Näitä leirejä on ollut jo muutamana kesänä ja tulokset ovat olleet hyvät.

Lännennokan uudessa ”Bomba talossa” riittääkin leiriläisillä kunnostamista. Taloa on alettu rakentamaa toissa talvena ja tänä kesänä se saataneen lähes valmiiksi.

Työleirille oli 51 hakijaa, mutta vain 15 voitiin ottaa. Kaikki nuoret on otettu työvoimatoimiston kautta, sillä leiri on tarkoitettu osittain korvaamaan kesätyötä, jota monen raahelaisenkin nuoren on ollut vaikea saada. Nuoret saavat palkkaa tekemästään työstä.

Palkan ja muut kustannukset hoitavat valtio ja Raahen kaupunki yhdessä.

Vapaa-aikanaan leiriläisillä on mahdollisuus saunoa, uida, pelata pelejä tai vaikkapa lueskella lehtiä.

Lisäksi nuoret saavat päivittäin tietoa asioista, jotka koskevat heitä nyt tai viimeistään työelämään astumisen jälkeen. Tietoiskujen aiheita ovat olleet mm. ammatinvalinta, työterveyshoito, ammattiyhdistystoiminta ja kaupungin nuorisotoiminta. Tiistaina leiriläiset saivat nuotioiltaansa vieraaksi Oulun läänin nuorisolautakunnan jäseniä.

Jalmari Tähjänjoen lisäksi leirillä ovat vetäjinä Asta Aho, Soili Leinonen ja Aino Tuikkala. Keittiössä emännöi Irene Aittaniemi.

PARAATIPUOLI VIIMEISEKSI RS 14.6.1980

Raahen kaupungin leirintäalueelle Lännennokalle on rakennettu suuri leirikeskusrakennus, jota Bomban taloksikin kutsutaan. Rakennus alkaa olla kutakuinkin valmiskesäkäyttöön.

Tällä viikolla Aarne Uusitalo ja Niilo Jussinniemi tekivät portaat ja kiinnittivät pääoven. Muitakin lopettelutöitä on vielä ollut tehtävänä.

Katson maalaismaisemaa ja,,,,,, PIEHINGIN ASUKKAAT KEHITTÄVÄT VIIHTYISYYTTÄ RS 19.6.1980

Piehinki on yksi Raahen kaupunginosa, jonka kaupunki peri kuntaliitoksessa Saloisten kunnalta. Piehinkiin kuuluvat myös Ylipää, Kultala ja Hurnanen. Kaksi viimeksi mainittua sijaitsee vilkkaasti liikennöidyn valtamaantie 8:n molemmin puolin, ainoataan Ylipää poikkeaa oman tiensä varteen Piehingin keskustasta itää kohti. Piehingin kyläsuunnitelmassa otettiin kehityksen alle ainoastaan kanta-Piehinki ja Ylipää, jotka ovatkin ruvenneet kasvamaan ja vaurastumaan aivan silmin nähden.

Kultala ja Hurnanen sen sijaan saavat tulla toimeen omin avuin ja oma-aloitteisesti. Kukaan ei tule kauppaamaan kehityksen kulkua eikä palveluja.

Palveluista puheen ollen, niitä on ainoastaan kanta-Piehingissä. Ylipään kylä, joka säteilee Ylipään tien molemmin puolin noin kuuden kilometrin matkalla, menetti takavuosina koulunsakin ja viimeiseksi kauppa-auton. Hurnasissa ja Kultalassa ei ole ollutkaan minkäänlaista palvelua: ainoa palvelus, jonka nämä kylät saavat, ovat postinkanto, sekin viime vuoden aikaansaannosta.

Talvisaikaan kiertävää eläkeläisten sauna-autoa ei pidä unohtaa. Tämä saa kaikkialta kiitosta.

NUOREKASTA VÄKEÄ

Kaupunkisuunnittelutoimisto on niputtanut Piehingin eteläisimmät perukat yhteen, koska Kultalan asukasmääräksi on ilmoitettu 242 henkeä, kanta-Piehingin 635 ja Ylipään 393. Alle 1-vuotiaita on näissä kylissä ainoastaan 0,8 prosenttia,

 1 – 8 vuotiaita 7,2 % ja 7 – 12-vuotiaita 10,1 % ja yli 65-vuotiaita 8,9 %.

VALTATIEN VARRESSA

Hurnastelainen Vihtori Rantanen valittelee setä, että kotikylä jäi pois Piehingin kyläsuunnitelmasta. Syy on varmaan siinä, ettei tästä kylästä ole ketään valvomassa etujamme, hän toteaa.

Lähimmät kaupat ovat Piehingissä ja Parhalahdella, mutta kun Raahessa muutenkin asioidaan, niin useimmiten jokapäiväiset tarvikkeet ostetaan sieltä. Kun kerran nousee linja-autoon niin ajaa perille asti, tuumaa Rantanen.

Hurnanen, kuten Kultalakin sijaitsevat valtatien tuntumassa linja-autoreittien varrella. Rantanen sanoo, että muuten ovat yhteydet hyvät, mutta iltaisin ei voi käydä esimerkiksi kokouksissa eikä työväenopistossakaan, koska iltavuoroja ei palaa tännepäin. Ennen yhteydet olivat paremmat.

MAANVILJELYS MELKEIN LOPPUNUT

Hurnasissa tunnettiin ennen yhteistoiminta hyvin voimakkaana ja tarpeellisena. Nyt ei ole saatu edes roskien kuljetusta eli roskapussijärjestelmää pelaamaan. Rantasen mukaan Hurnasissa on tonttimaata ja vesijohdot saavutettavissa, valtamaantie halkoo kylää ja Raaheen ja rautatehtaalle on ainoastaan 18 kilometrin matka.

Meren ranta on autotien päässä, rannasta etsitään virkistystä hyvin hanakasti.

Hurnasten tulevaisuus liittyy tietysti koko Piehingin kehitykseen. Kunhan rakennuslupia saataisiin jotta nuorempikin polvi saisi katon päänsä päälle, toteaa Vihtori Rantanen. Hurnastelaistenkin leipä lähtee pääasiassa rautatehtaalta. Ainoastaan yhdessä talossa on lypsykarjaa ja muutamissa vähän viljan- ja perunanviljelyä.

Kylän tilat ovat pieniä, pellot kivisiä ja paikoin ohutmultaisia, Rantanen kertoo istuttaneensa osan pelloistaan metsälle, ettei ”kukaan erehdy niitä koskaan kääntämään.”

VIERAS EI OLE TONTTEJA KYSYNYT

Kultalassa on sentään vielä kolme karjataloutta, muistelee maanviljelijä ja yrittäjä Eero Honka. Hongan talossa on puoliväliin toistakymmentä lypsävää ja maatilatalouden ohessa Honka & Kultalan metalliyritys, jossa seitsemän miehen voimin (ei veljeksen) sorvataan ja jyrsitään tuotteita Rautaruukille.

Kysymykseen, millaista on olla yrittäjänä Raahen Kultalassa, Eero Honka vastaa, ettei hän tiedä, koska ei ole muualla yrittänyt. Kymmenen vuotta Honka & Kultala on maksanut veroja ja venyttänyt markkoja.

Onko Kultalasta ulkopuolisen mahdollista ostaa tontteja? Sitä ei Eero Honka tiennyt, koska kukaan ulkopuolinen ei ole kysynytkään. Raahen seurakuntayhtymän leirikeskus on kuitenkin noussut Kultalanrannalle ostomaille. Ja ovathan oman kylän nuoret rakentaneet useita taloja kotikyläänsä.

Kultalan asukkaat hakevat palvelunsa pääasiassa Raahesta.

Kauppa-auton lopetettua reittinsä, siirtyivät kaikki ostosmatkat joko Raaheen ja Piehingin keskustaan. Suolasilakoille, maidolle ja tulitikuille ym. jokapäiväisille tarvikkeille tulee kyytimaksuista lisähintaa.

OMAN KYLÄN PUOLESTA

Jalmari Tähjänjoki odottaa talvella perustetulta kylätoimikunnalta paljon. Tämä on se elin jolla on voimaa ajaa kylän etuja. Tähjänjoki itse paljasjalkaisena piehinkiläisenä tietää, mitä kylä tarvitsee elääkseen ja kehittyäkseen.

Ensimmäinen tähtäin on saada nuorisolle kerhotilat. Työväentaloa kaupitellaan kaupungille, jotta saataisiin tiloja vuotta 1984, jolloin on suunnitelmissa nuorisotalon rakentaminen. Toinen yhtä tärkeä on kuntorata, joka johtaa nuorisotalon luota.

Työpaikat ovat luonnollisesti tärkeimpiä jo ennen harrastuksia. Piehinkiläiset nojaavat siihen, että Rautaruukki Oy:n Raahen tehdas työllistää mahdollisimman monia.

Tähjänjoen mielestä Piehingisssä on niin hyvä asua että tänne kelpaisi muidenkin tulla. Ensi kesän aikana onkin tarkoituksena järjestää kantakaupungin kerrostalojen asukkaille tutustumistilaisuus Piehinkiin. Kehittelyn alla on ohjelma, jolla vieraita viihdytetään. Kulttuurilautakunnalta aiotaan pyytää avustusta vieraiden kyyditsemiseksi.

TAKAISIN TULEVAT

Piehingin keskustassa aivan valtatien tuntumassa on runsaasti uusia omakotitaloja. Koulu, kaupat ja posti ovat tuossa kädenulottuvilla, työpaikat pääasiassa rautatehtaalla tai kantakaupungissa, virkistys merestä; harrastajakalastajia on asialle asti. Kanta-Piehinki on kasvava ja vireä.

Samaa voidaan sanoa Ylipäästä, joka on muuttanut ulkokuvaansa viime vuosien aikana. Uusia taloja on noussut sinne tänne ja vanhoja on peruskorjattu. Puolenkymmentä tilaa harjoittaa vielä maitotaloutta, joku on erikoistunut sikatalouteen, monet lopettaneet koko maanviljelyn.

Ylipäässä ei kuitenkaan ole kulottuneita pakettipeltoja. Puutarhanhoitoa harrastetaan enemmän ja vähemmän. Joka talossa on kuitenkin omiksi tarpeiksi mullan möyrimistä.

Maanviljelijä Huugo Hänninen on ollut ylipääläinen ainakin 60 vuotta. Hän sanoo kylän olevan elävän ja viihtyisän. Uusia ylipääläisiä tulee jatkuvasti ja aikoinaan pois muuttaneet palaavat ”isiensä tykö”.

Ylipäässä ei ole koulua, kauppaa eikä muitakaan palveluja. Hänninen pelkää, että kauppakuolema voi uhata Piehingin kauppoja, kun yhä useampi hankki tarvitsemansa työmatkoillaan kantakaupungista.

Kun melkein joka talossa on auto, ei palvelujen puuttumista surra.

Koulu sen sijaan olisi saanut jäädä, koska uusia ylipääläisiä syntyy jatkuvasti.

MAALAISELÄMÄLTÄ SE MAISTUU

Tilanne kylän tulevaisuutta ajatellen on aivan toinen kuin vielä vuosikymmen sitten. Ihmisten mielipiteet kodin sijaintipaikasta ovat muuttuneet.

Aiemmin luultiin, että asuinpaikan tulee sijoita mahdollisimman lähellä työpaikkaa. Nyttemmin on herätty huomaamaan, että puhdas ilma, rauhallinen ympäristö ja maalaiselämän vapaus ovat tärkeämpiä kuin lyhyet väli-matkat. Työmatkaa, jolle kertyy parikymmentä kilometriä, ei pidetä sopimattomana.

- Ylipääläinen Hugo Hänni-nen vuonna 1712 raken-netun aitan ovella. Mitä kaikkea ker-toisikaan Pie-hingin elämästä tämä rakennus jos ,,,,.

 

 

 

 

 

 

 

 

- Maanviljeli-jästä eläkeläi-seksi siirtynyt Vihtori Rantanen ja 7-vuotias pojan tytär Minna istuttavat si-pulia ja odot-tavat hyvää satoa.

 

 

 

 

 

 

 

SILTA MENI RIKKI RS 22.6.1980

Raahen kau-pungin eteläi-simmän peru-kan, Hurnasten väki on allapäin pahoilla mielin, kun kaupungin tienrakentajat särkivät puu- ja rumpu-sillat rantaan johta-valta tieltä. Tietä korjattiin aikaisin keväällä,

jolloin routa oli vielä maassa. Kun 10-pyöräisillä autoilla ja yhdeksän kuutiometrin kuormilla ajeltiin, lipesi tie edeltä ja sillat pettivät.

Silta, jolla Veikko Niemelä seisoo, johtaa meren rantaan, asutusalueelle ja viljelyksille.

Sillan rakensivat kyläläiset talkoilla muutama vuosi sitten. Kuka nyt korjaa kaupungin työntekijöiden töppäykset, kysyvät kyläläiset.

ARKKUKARIIN OMA KUNTOPOLKU RS 4.7.1980

Syksyllä arkkukarilaiset kirmaisevat omalle kuntoradalleen. Rata on hieman yli kilometrin pituinen ja alkaa Haapajoen koulun luota.

Arkkukarilaiset urakoivat rataansa talkootöinä parinkymmenen innokkaan voimin. Keskiviikkona oli vuorossa valaistustyöt. Radan pintaan levitetään aluksi parkkia, jonka päälle tehdään purupinta.

Krekilän KONEET JYLLÄÄVÄT Raahessa RS 13.7.1980

Lauri Krekilä tunnetaan rauhallisena ja maltillisena miehenä. Hänellä ”ei ole mennyt päähän”, vaikka hänen johtamansa urakointiliike onkin viime vuosina laajentunut lähes räjähdysmäisesti. Liikenteessä ei voi olla törmäämättä hänen nimeensä, joka on painettu lukemattomiin kuorma-autoihin, pyöräkuormaajiin ja kaivinkoneisiin. Rautaruukilla puskevat Krekilän koneet malmia, kaupungissa soraa. 30 vuotta on kulunut siitä, kun Krekilä hankki ensimmäisen kuorma-autonsa. Sen, jossa rattikin oli väärällä puolella.

Viime vuosina rajusti laajentunut urakointiliike alkoi hyvin vaatimattomasti vuonna 1951. Silloin Lasseksi kutsuttu Krekilä hommasi ensimmäisen kuorma-autonsa. Auto oli Ford-merkkinen ja se kuului sarjaan: Amerikkalaisten ylijäämävarastosta Suomeen tuotuja autoja. Rattikin oli väärällä puolella.

Silloin tehtiin tätä 8-tietä Yppäriin saakka. Hiitolan montulta ja Santigin mäeltä ajettiin soraa tielle.

Lapiolla mätettiin auton lavat soraa täyteen. Olihan se melkoinen savotta, Krekilä muistelee.

Töiden lisääntyessä, oli myös autoja hankittava enemmän. 1950-luvun lopussa Krekilä perusti kuormausyhtymän Sippalan veljesten Matin ja Paulin sekä Väinö Hannilan kanssa. Tuolloin hankittiin myös ensimmäinen pyöräkuormaaja. Kun yhteistyö loppui, perusti Krekilä toisen koneyhtymänsä Pentti Hautasen ja Tauno Korpelan kanssa.

Vuonna 1962 oli Krekilä saanut sen verran rahaa kokoon, että hän pystyi hankkimaan ensimmäisen uuden autonsa, Vanajan. Autoa tarvittiin rakennettaessa Rautaruukin satama-allasta.Tehdasrakennusten työntyminen kaupunkiin lisäsi muutenkin autojen tarvetta. Voidaan sanoa, että tuolloin meni kuorma-autoilijoilla hyvin.

OMIIN LEIPIIN

Krekilän perheessä on Ilmi vaimo huomattavasti miestään eloisampi.

Kun Lasse pohdiskelee ja punnitsee sanojaan, kertoo Ilmi lennokkaasti vuosien varrella sattuneista tapahtumista. ”Semmoista saikkaamistahan tämä on ollut”, tyytyy Lasse vain toteamaan.

Vuonna 1968 oli Ilmi sitä mieltä, että ”paras on tulla omineen toimeen”. Näin sitten myös tapahtui ja porukat hajosivat. Rautaruukin rakennustyömaan sampo jauhoi lakkaamatta, eikä töistä ollut puutetta. Myös Teräsbetonin sepelimylly vaati autoja yötä päivää.

Kun Lasse aloitti yksin, oli hänellä kaksi autoa ja yksi pyöräkuormaaja. Nyt on konearsenaali aivan toista luokkaa. ”Viimeiset 10 vuotta ovat menneet kaaosmaisesti”.

Mukana remmissä on ollut jo 15 vuoden ajan Ilmi Krekilän veli Valto Marjaniemi. Kuljetusvälineiden lisääntyessä on täytynyt rakentaa myös talleja ja huoltohalli. Siinä välillä ehti oma talokin syntyä Piehinkiin. Tahti on ollut kiivas. Viime vuosina ovat konehommat jättäneet kuorma-autokuljetukset vähemmälle.

TYÖNTEKIJÖITÄ YLI 40

Mikäli Krekilän oman perheen jäsenet lasketaan mukaan, työllistää maansiirtoliike tällä hetkellä45 henkilöä. Paperitöistä pitävät huolen perheen hameväki, vaimo ja tytär. Tilit tosin lasketaan jo kaupungissa sijaitsevassa tilitoimistossa.

Krekilän talossa sijaitseva konttori on erilaisia lippuja ja lappuja täynnä. Kun taloa rakennettiin, ei arvattu, että konttoritilatkin joskus voisivat käydä ahtaiksi. Oikeastaan se tuntui uskomattomalta. Toiminta on kuitenkin laajentunut joka sektorilla. Niin kuin paljon hiivaa sisältävä pullataikina.

Maansiirtoautoja ja tavallisia kuorma-autoja on nyt kumpiakin viisi. Kaivinkoneita yhdeksän, pyöräkuormaajia 12, telakuormaajia 1. Krekilöiden piha on täynnä erilaisia koneita ja härveleitä.

Osa koneista on vanhoja resuja, sellaisia haaskoja. Ei niitä kaikkia viitsi edes mainita, Krekilä hymähtää.

Yksi pyöräkuormaajista, joka parhaillaan on remontissa, on hämmästyttävän suuri. Toinen yhtä iso löytyy ainoastaan Mustavaaran kaivokselta. Kuormaaja haukkaa kitaansa kahdeksan kuutio, yhden kuorma-auton lavallisen soraa. Krekilät ovat käyttäneet konettaan sepelimyllyllä ja Rautaruukilla.

LYHYT JÄNNITTEISTÄ

Rautaruukille tehdään urakkasopimukset aina vuodeksi kerrallaan. Kaupunki on viime aikoina tarjonnut runsaan puoleisesti kaukolämpötöitä. Parhaillaan kaivaa Krekilän väki monttua Koulukadulle.

Kovin pitkälle tulevaisuuteen ei kuitenkaan ole mahdollisuus katsella. Koska urakointi on verrattain lyhytjänteistä vaikeuttaa tämä luonnollisesti konehankintoja. Epävarmuuden pilvet leijuvat koko ajan taivaalla.

Suurten koneiden seisottaminen on kovin kallista ja aina kuitenkin on jokin vehkeistä hajallaan. Seisottamisaikaa pidentävät myös osien vaikea saatavuus.

Joskus on osia hankittava ulkomaita myöten. Korjaustöitä riittää aina, ne eivät lopu koskaan.

Krekilä toteaa, että kilpailu alalla on kovaa, ”eikä aina tiedä onko se niin rehellistä”.

Hintataso on Raahessa vedetty alas. Näin alhaalla se ei ole missään lähiseudulla. Täällä on paljon varsinkin pienempiä yrittäjiä.

Firmansa sijoituspaikkaansa, Piehinkiin, on Krekilä suhteellisen tyytyväinen. Tosin joskus olisi parempi että oltaisiin lähempänä kaupunkia. Siellä missä koneetkin ovat. Nyt on toisinaan hieman hankalaa siirrellä suuria koneita lavetilla Piehinkiin ja takaisin.

AMMATTIMIEHIÄ RIITTÄNYT

Ammattimiesten puutteesta ei Krekilän ole tarvinnut kärsiä. Miesten vaihtuvuus on yleensäkin ollut vähäistä. Merijärven ovat Krekilät kokeneet hyväksi paikaksi. Sieltä on tullut monta oivaa miestä kone- ja autohommiin.

Mikäli tahti urakointiliikkeessä jatkuu nykyisenlaisena, on perheen pienellä pojalla, toisella luokalla koulussa olevalla Ilkalla elämässään melkoinen tehtävä edessään.

Innostusta ei pojalta ainakaan puutu. Ketterästi kuin orava hän kiipeää suuriinkin koneisiin esittelemään paikkoja. Nimet ovat tuttuja, samoin hinnat ja moottoreiden tehot. Jotta uraksta ei muodostuisi pojalle ylivoimaista, on isä luvannut pitää narut tiukasti käsissään ja hiljentää tahtia. Aikaa on jäätävä myös harrastuksille. Kaikista mieluiten Lasse Krekilä ottaa pyssyn naulasta tai kalastusvälineet hallista ja lähtee ulos luontoon. Raikkaassa ulkoilmassa unohtuvat kiperimmätkin asiat ja raskaimmatkin taakat. On hyvä olla itsensä kanssa tasapainossa.

Vastuu ja asennekasvatusta MAALLIKKOLAINTUNTIJAT HUOLESTUNEITA NUORISTA RS 13.7.1980

Raastuvissa ja käräjillä on aina maallikkojäseniä tuomiosta päättämässä. Miesvaltaisista oikeusistuimista huolimatta Raahen raastuvassa ja

Pyhäjoen käräjillä on maallikkojäseninä naisia. Sylvi Koivisto hoitaa kunnallisneuvosmiehen virkaa Raahessa ja Terttu Turula lautamiehen tehtäviä Pyhäjoen käräjillä.

Piehinläinen Sylvi Koivisto hoiti lautamiehen tehtäviä 1970-luvun alussa Pyhäjoen käräjillä. Jokaisesta kunnasta piti valita joku, minä edustin silloin saloistelaisia. Kuntaliitoksen jälkeen Sylvi Koivisto on ollut Raahen raastuvassa. Kunnallisneuvostomies on maallikkoasiantuntija. Mitään edellytyksiä laintuntemisen suhteen ei hänelle ole asetettu.

Tunteeko maallikkojäsen sitten jäävänsä ”äänettömäksi yhtiömieheksi” raastuvan tuomiosta keskusteltaessa. Meillä Raahessa ainakin vallitsee demokratia. Asioista keskustellaan perusteellisesti, etsitään oikeata ratkaisua. Tuomiosta päättää kaksi tuomarin koulutuksen saanutta ja yksi kunnallisneuvosmies, jolta tuomarin pätevyyttä ei vaadita. Jokaisella on yksilöllinen äänioikeus.

Tunteeko kunnallisneuvosmies tai Raahessa oikeammin kunnallisneuvosnainen vastuun painavan harteitaan?

Maallikon koulutuksella ei ole mitään vaatimuksia. Ei myöskään velvollisuuksia seurata uusia lakeja. Työtä tehdessään tässäkin oppii. Vastuun ainakin itse tunnen raskaana. Tuntee ratkaisevansa suuria asioita. Jokainen tuomari varmasti toivoo, että tekisi oikeita päätöksiä.

”AVIOEROT VAIKEIMPIA”

Raskaampana Sylvi Koivisto kokee vastuunsa avioeroja ratkaistaessa. Lasten kannalta aina toivon, että tulisi tehtyä oikein.

Lapset tuomitaan yleensä äidin huollettavaksi. Tämä ei ole kuitenkaan ehdoton päätös. Enemmän pitäisi ajatella mahdollisuutta uskoa lapset isän hoitoon. Monesti isä on aivan yhtä hyvä kasvattaja kuin äitikin. On ikävä huomata, että lapset otetaan niin kovin monissa eroissa riidan kohteeksi. Silloin lapsi tuntee olonsa vielä turvattomammaksi.

Avioeroja haetaan Sylvi Koiviston mukaan liian kevyin perustein. Jokaisessa avioliitossa on varmasti joskus aikoja jolloin ero tuntuu parhaalta, ellei ainoalta ratkaisulta.

Korkeiden avioerolukujen vuoksi oli Raahe jokin aika sitten valtakunnallisestikin esillä. Erojen määrä tuntuu jonkin verran vähentyneen. Tällä hetkellä in usko lukujen olevan maan muiden kaupunkien yläpuolella.

PAIKALLISTEN OLOSUHTEIDEN TUNTIJOITA

Maallikoiden tehtävä aikaisemmin oli tuoda paikallistuntemuksensa oikeusistuimen käytettäväksi.

Aikaisemmin tunnettiin oman paikkakunnan asukkaat paremmin, Saloinen oli pieni paikka, täällä lähes kaikki ainakin tiesivät toisensa. Toista on nykyisin Raahessa. On aivan mahdotonta, että tuntisi jokaisen taustan.

Siksi pidän uusien oikeusuudistusten etuna maallikoiden lukumäärän lisäämistä.

Paikallistuntemus tulisi näin paremmin hyödynnettyä. Uudistuksiksi ehdotetusta yhden tuomarin istunnoistakaan Sylvi Koivistolla ei ole kielteistä sanottavaa. On tietenkin etu, jos asiat voidaan käsitellä nopeammin. Raahessa oikeus toimii joustavasti. Tilastojen mukaan täällä asiat käsitellään nopeasti, ruuhkaa ei synny.

TAPAKASVATUSTA NUORILLE

Nuoren osuus Raahenkin rikoksista on melkoinen.

Olen usein pohtinut, mikä tähän auttaisi. Onko niin, että vanhemmilla on nykyään liian vähän aikaa lapsilleen, hän kysyy.

Asennekasvatus lienee monen kohdalla paikallaan. Nuori joutuu kiinni pikkurikkeestä. Silloin ajattelee, että eiköhän tuokin asia olisi voitu korjata kotona. Kertoa, ettei näin saa tehdä.

”Jonninjoutavia” rikoksi tekee Raahenkin nuoriso Syli Koiviston mukaan turhan paljon. Aikai-semmin oli jonkinlainen kunnioitus oikeuslaitosta kohtaan.

Mietittiin kahdesti ennen kuin rikokseen ryhdyt-tiin. Rikos ei monest-ikaan ole kummoinen. Ehkä pieni näpistys kaupasta, silti se rasittaa nuoren elämää eteenpäin. Työpaikan hankkiminen-kin voi olla vaikeaa.

KYLÄNVÄKI SUUNNITTELI Piehinki-päivää RS 29.7.1980

Kyläläisten tärkeinä pitämät asiat olivat keskusteltavina Piehingin kyläkokouksessa sunnuntaina, mutta lieneekö johtunut olympialähetyksistä, että mitään merkittäviä päätöksiä ei saatu aikaan.

Lännenrannan Bomba-talossa pidetyssä kokouksessa suunniteltiin mm. elokuussa pidettävää Piehinki-päivää. Päivän tarkoituksena on saada liikkeelle niin piehinläiset kuin kaupunkilaisetkin.

Bomba-talon hirsipenkeille kokoontui sunnuntaina noin 50 kyläläistä seuraamaan Piehingin kylätoimikunnan toista yleiskokousta. Kylätoimikunta perustettiin viime talvena ja se on ehtinyt pitää vasta kaksi toimikunnan ja kaksi yleiskokousta.

Käsiteltävien asioiden määrä ja tärkeys osoittaa kuitenkin, että kylätoimikunta on Piehingissä tarpeellinen ja kokouksia tullaan pitämään vastakin. Sunnuntain kokoukseen oli kutsuttu myös kaupungin johtoa.

Yleiskokouksen pääasiana oli Päivä Piehingissä –tapahtuman suunnittelu. Kokouksen puheenjohtaja Jalmari Tähjänjoki esitteli kyläläisille elokuun 23:ntena pidettävän päivän ohjelmaa.

Keskustelua ei juuri käyty, vaan suunnitelmat hyväksyttiin sellaisinaan.

Päivän aikana järjestetään mm. patikkaretki, jonka kohteena on Aukusti Pehkosen kotitalo, kiertoajelu kylällä, vihannestori ja Piehingin eri yritysten esittely. Nuorille järjestettäneen oma discoilta.

Bomba-talo varataan Piehinki-päiväksi kyläläisten ja vieraiden käyttöön ja kahvilaakin puuhataan.

Kokouksen sihteeri Jari Jansson korosti, että päivän yksi tarkoitus on rehellisesti näyttää, mitä maaseutu on niin hyvine puolineen kuin puutteineenkin. Jos päivä onnistuu, on se myös todistus kaupungille siitä, että Piehingissä ollaan aktiivisia ja halutaan kehittää kylää.

Piehinkiläisiä puhutti sunnuntaina pitkään Ylipään koulun korjaus. Vanhan kansakoulun kunnostamisasian otti esille toimikunnan jäsen Pauli Pyy, joka ehdotti koulun kunnostamista talkoovoimin.

Koulu olisi hänen mukaansa kunnostamisen jälkeen omiaan paitsi nuorison, myös vanhemman väen harrastuspaikaksi. Kokous ei tehnyt asiasta päätöksiä, mutta lupasi kylätoimikunnan vievän sitä eteenpäin.

Muita esillä olleita asioita oli mm. Piehingin kuntoratahanke. Hanke on viivästynyt, koska kuntoradan rakentamispaikasta ei ole päästy ratkaisuun. Kuntarata on suunniteltu lähteväksi työväentalon luota, jos kaupunki päättä ostaa talon ja tontin itselleen. Piehinkiläiset jäivät edelleen odottamaan kaupungin päätöstä.

Kokouksessa kiirehdittiin myös valaistuksen ja nopeusrajoituksen saamista Piehingin kylälle ja Ylipään tielle sekä kalasatamaa. Kylätoimikunta lupasi lähettää kaupungille painokkaita terveisiä, jos TVL ei lähde hoitamaan kalasatamaa piehinkiläisille.

 

PALOAUTOVANHUS ARKKUKARIIN RS 29.7.1980

Saloisten kotiseutumuseo sai maanantaina uuden museoesineen – vuosimallia 1937 olevan paloauton. Tämä vanha Ford ei ole palvellut palokuntaa enää vuosiin, vaan on odotellut pääsyä vanhuuden lepoon.

Paloauto-vanhusta oli luovuttamassa kaupungin puolesta palomestari Timo Mattila ja palomies Arvo Jussila.