toinen osapuoli on eläkeläinen ja toinen käy rautatehtaalla. Ammatikseen kalastamisella ei tule toimeen ja ammatikseen tehtaalla työskentelevä ei elä ilman kalastusta, todistavat kalastajat.

Pohjaskarilla sijaitsee kolmen vakinaisen kalastajan, Röningin, Matti Viitasen ja Kalle Järvelän, lukuisa määrä kesä- ja kalamökkejä, joissa touhutaan vain kesäisin. Kesäkuukausina rannalla käykin tavaton vilske. Varsinkin nuoret pörräävät rantamilla yökaudet muistamatta että siellä on ihmisten kodit, pihat ja lepopaikat. Siihen hälinään ja pörinäänkin tottuu kun sitä kuuntelee vuodesta toiseen, sanovat Pohjaskarin asukkaat.

SEELAAMINEN ON UNOHTUNUT

Rantavesien likaantumisen vuoksi kala on kaikonnut kauaksi, kuten jo todettiin. Mutta olisi sitä kalastusmatkaa silloin, kun Kalle Röning oli tuore mies. Silakka-apajilla käytiin Ulko-Nahkiaisissa asti, jonne on matkaa edestakaisin 60 kilometriä.

Raskaassa silakkalastissa ja liekossa tuulessa tätä matkaa kesti soutaa ikävään asti. Sen sijaan mukavalla tuulella matka sujui mukavasti. Kalat suolattiin ja myytiin painosilakoina. Ne tekivät hyvin kauppansa ja ihmiset pysyivät terveinä, kun söivät puhdasta ruokaa, Kalle Röning kehuu.

Voitto Saarikoski ja Kalle Röning urakoivat rysää vesille. Silakat eivät ui makaavan miehen suuhun, siksi on kalastettava keväästä lähtien

Vedet ovat vapautuneet jääpeitteestään. Merelliseen henkaan pyrkii jokainen rannikon asukas. Reino Rantanenkin on ryhtynyt maalaamaan vasta ostamaansa rantapirttiä ja laskenut moottoriveneensä vesille.

PIEHINKI ja HAAPAJOKI saavat kyläsuunnitelmat RS 4.6.1977

Raahen yleiskaavoituksessa on saatu valmiiksi

alustavia luonnoksia myös niin sanotulta II-vyöhykkeeltä. Tämä vyöhyke käsittää seudut, jotka eivät välittömästi rajoitu Raahen asemakaava-alueeseen eivätkä edes sen laajenemisalueisiin. Ennen kaikkea III-vyöhykkeen yleiskaavoituksessa käsitellään Haapajoki - Arkkukari ja Piehinkijokialueella olevia haja-asutusalueita.

Näitten alueitten osayleiskaavaluonteisten kyläsuunnitelmat peruslinjat ratkaistaneen tarkemman suunnittelun pohjaksi jo kesän aikana, jolloin lopulliset luonnokset olisivat nähtävillä Raahen varsinaisen yleiskaavan tapaan ensi syksynä.

Raahen yleiskaavoituksesta ja Haapajoki – Arkkukari – Piehinki- alueitten tulevasta käytöstä keskusteltiin keskiviikkoiltana Piehingin koululla, jossa Raahen yleiskaavoitukseen osallistuvien virkamiesten voimin selviteltiin ja tiedostettiin mitä parhaillaan on tekeillä.

Ns. III-vyöhykkeen yleiskaavoituksen toteutus juontaa alkunsa Raahen kaupunginvaltuuston periaatepäätöksestä, jonka mukaan myös Raahen asutusalueita on kehitettävä. Kun seutukaavaliiton laatimassa runkosuunnitelmassa mm. Piehingin, Haapajoen ja Arkkukarin alueitten väestömäärän on arvioitu laskevan melko jyrkästi, niin nyt meneillään olevassa yleiskaavoituksessa on lähdetty siitä, että näiden alueiden väestömäärä ja palvelut pysyvät ainakin nykyisellään, ne jopa kasvavat.

Muutaman viime vuoden aikana Piehingin, Arkkukarin ja Haapajoen haja-asutusalueille on noussut uusia asuinrakennuksia parinkymmenen asunnon vuosivauhdilla. Mikäli tällainen rakennusvilkkaus jatkuu, kuten on todennäköistä, niin näillä alueilla asuvan väestön määrä kasvaa nykyisestä noin 1400:sta vuoteen 1990 mennessä noin kahdella sadalla.

Nykyinen rakennusvauhti ja väestömäärän kasvaminen aiheuttavat ongelmia myös haja-asutusalueelle. Pikaisesti tuleekin ratkaista ne ongelmat joita aiheutuvat jätehuollosta ja liikenteestä. Jätehuolto-ongelmien ratkaisussa tulevat ilmeisesti esille myöhemmässä vaiheessa pienimuotoisten puhdistamoitten rakentamiset. Liikenteen osalta ratkaistavaksi tulevat jo melko piankin ennen kaikkea kevyen liikenteen väylien rakentamiset.

Tilaisuudessa mukana olleet kyläläiset ja maanomistajat olivat suurimmilta osin tyytyväisiä siihen, että myös heidän asuinalueittensa kehittämiseen on kaupungin suunnittelussa paneuduttu. Tilaisuudessa painotettiin kuitenkin sitä, ett’ esillä olleita ns. kyläsuunnitelmia ei tulisi laatia ”konttoripöytien” ääressä, vaan suunnittelun tulee tapahtua tiiviissä yhteistyössä alueen väestön ja maanomistajien kanssa.

Niin ikään liian isoihin tonttikokoihin ei suunnitelmissa saisi jähmettyä.

Myös haja-asutusalueella tarvitaan pieniäkin tontteja.

KUORMA-AUTO TRAKTORIN PERÄÄN HURNASISSA RS 16.6.1977

Kuorma-auto suisti meijerilastissa olleen traktorin peräkärryineen tien oheen Raahen Hurnasissa. Myös kuorma-auto päätyi ojanpientareelle, jolloin sen ohjauskoppi romuttui. Traktori ja kuorma-auto olivat tulossa 8-tietä etelään päin.

Kuorma-autoa kuljetti närpiöläinen puutarhuri Henry Skogman ja mukanaan hänellä oli 11-vuotias poikansa. Ohjauskopin romuttuessa Skogmanin poika loukkasi jalkaansa. Traktoria kuljetti maanviljelijä Oiva Muurinen ja apumiehenään hänellä oli Hannu Rantala. Kaikki neljä onnettomuudessa osallisena ollutta kuljetettiin Raahen aluesairaalaan. Ensiavun jälkeen vain Skogmanin poika joutui jäämään sairaalaan.

Kuorma-auton ohjauskoppi romuttui käyttökelvottomaksi, mutta kukkien kuljetukseen käytetty takakoppi säilyi vahingoitta. Muurisen kuljettaman traktorin peräkärry sai myös vaurioita. Lastina olleet kuorittua maitoa ja piimää sisältäneet maitotonkat sekä voi- ja maitojauhepakkaukset hajosivat pitkin piennarta. Traktori sen sijaan säilyi rytäkässä ehjänä.

ARKKUKARIN KOTISEUTUMUSEO yksi maakunnan huomattavimmista RS 19.7.1977

Viljavien peltojen läheisyydessä, jylhän metsikön keskellä, kahdeksan kilometriä Raahesta 8-tietä etelään päin Arkkukarissa sijaitsee Saloisten pitäjän entisajan talonpoikaiskulttuuria esittelevä Saloisten kotiseutumuseo.

Esineistö ja rakennukset kuvaavat varsin edustavasti menneiden polvien kirvesmiehen- ja puusepäntöitä, kalastusta, hylkeenpyyntiä, maanviljelystä sekä naisten kotiaskareita heijastaen samalla ihmisen sitkeää taistelua karua luontoa ja merta vastaan. Saloisten kotiseutumuseon huomattavan korkeatasoiset

kokoelmat vetävätkin vertoja mille tahansa Oulun läänin alueen kotiseutumuseolle.

Saloisten museohanke virisi, kun syksyllä 1965 perustettu Saloisten kotiseutu- ja museoyhdistys otti tehtäväkseen koota ja tallettaa Saloisten pitäjän menneisyyttä ja sen asukkaiden elämää valaisevaa esineistöä. Yhdistyksen silloisen puheenjohtajan professori Martti Levonin johdolla paneuduttiin tehtävään voimahenkisesti ja ensimmäisten museorakennusten, jyväaitan ja vanhan viljamakasiinin seuraksi on saatu 16 rakennusta lisää.

Yksittäisiä museoesineitä sitä vastoin on kerääntynyt lähemmäs 1100 kappaletta noin 300:lta lahjoittajalta.

Vieraita museonhoitajana yhdeksättä vuotta toimiva 76-vuotias Emil Siniluoto kehuu käyvän hämmästyttävän paljon niin läheltä kuin kaukaa ja kautta Suomenniemen aina ulkomailta asti. Kotiseutumuseo onkin ”Eemelille” kuin toinen koti, eikä hän omien sanojensa mukaan väsy koskaan puhumaan museosta. Se kun on aina yhtä mieluinen aihe. Auliisti hän opastaa ja tarinoi museoesineitä vieraiden iloksi. Eemelin apulaisena ja oikeana kätenä toimiva Annikki Tervonen on tehnyt suururakan numeroimalla yksittäiset esineet, mikä osoittaa, että museota hoidetaan hyvin, sillä monissa pitäjänmuseoissa ei esineitä ole numeroitu lainkaan.

Ensimmäisessä museorakennuksessa, vanhassa vilja-aitassa olevat esineet ja työkalut todistavat sen mitä perimätiedot ovat kertoneet; saloistelaiset ovat aina olleet taitavia timpereitä. Ennen kuin ensimmäinen saha tuli Saloisiin, rakennettiin talot ja laivat yksinomaan kirveellä, jolla hakattiin hirttä kahden puolen luotilankaa apuna käyttäen. Rauta oli 1700 – 1800 luvuilla harvinaista, mutta kun sitä sattumoisin löytyi, tehtiin siitä terä hankaamalla sitä luonnonkivessä.

Ensimmäinen saha tuotiin USA:sta Saloisiin 1906.

Se, että puu sahattiin suoraan poikki sahaamalla, herätti suurta ihmetystä. Tuolloin vain Mustosen kaupassa Raahessa oli myytävänä sahoja ja ne menivätkin kuin kuumille kiville, kertoo Emil Siniluoto.

Kalustovajoissa, esittäytyy vanhojen kulkuneuvojen ja maanmuokkausvälineiden maailmaa. 1800-luvulta peräisin olevat nelipyöräiset kuomulliset trillat, joissa oli jopa jousitus ja akseli, palvelivat Raahen porvareiden ajoneuvoina. Hämmästystä herättää myös pitäjän ensimmäinen niittokone Ferguson-merkkinen erikoisuus, ja kolmisiipinen aura, joka on omaperäinen saloistelainen keksintö.

TOIMIVUUS ESILLE

Nykyisin on kiinnitetty erityistä huomiota museoiden ajanmukaistamiseksi ja elävöittämiseksi. On esitetty, että käynti museossa ei saa olla pelkästään sunnuntaihuvitusta, vaan museoiden olisi aika ruveta toimimaan palveluyksiköiden kaltaisina laitoksina, jotka samalla antavat virikkeitä ja kasvattavat kävijää kotiseututuntemukseen.

Viime aikoina tehtyjen valtakunnallisten museokartoitusten perusteella on huomattu, että lähes kolmannes maamme kotiseutumuseoista on täysin ala-arvoisessa kunnossa. Kuinka tällöin voitaisiin olettaa, että yleisön mielenkiinto nurkissa hämähäkin seittien peittämänä lojuvia romukasoja kohtaan säilyisi. Tämähän ei täysin koske Saloisten kotiseutumuseota, vaan sen voidaan kiistattomasti sanoa kuuluvan parhaimmiten hoidetun kolmanneksen joukkoon. Toki entisöimistäkin löytyy museon johtokunnan jäsen Raimo Erikssonin mukaan.

Ensimmäinen vaatimus olisikin estää esineistöä rappeutumasta kelvottomaan kuntoon. Ihanteellisinta olisi luonnollisesti saattaa esineistö sellaiseen kuntoon kuin se on ollut käyttöaikanaan.

Kotiseutumuseoiden mahdollisuuksista kehittyä toimiviksi laitoksiksi osoittaa yleisön kiinnostus vanhoja työnäytöksiä kohtaan.

TEATTERI, KAHVIO Museon ajanmukaistamiseksi ja yleisön mielenkiinnon lisäämiseksi voitaisiin työnäytösten lisäksi museoissa harjoittaa täysin nykyaikaisia toimintoja, kuten teatteriesityksiä ja musiikkiesityksiä, jotka soveltuvat museon henkeen.

Esineistön entisöinti nielee runsaasti varoja, mutta pitkällä tähtäimellä se on luonnollisesti kulttuurihistoriallisesti merkittävämpää kuin antaa esineistön rappeutua säiden armoilla.

Saloisten kotiseutumuseon museorakennusten kunnossapidosta on Rautaruukin panos merkittävä, sillä se on luovuttanut työvoimaa rakennusten entisöintiin. Niin ikään Rautaruukki on lahjoittanut alueelleen jääneet Tokolan vanhan tuulimyllyn ja kalastaja Herman Tokolan asuntorakennuksen. Raahen kaupunki puolestaan tukee museota taloudellisesti. Esimerkiksi tämän vuoden talousarviossa on varattu 10 000 markkaa kotiseutumuseota varten.

Museoalueeseen, rakennuksiin ja esineistöön tutustuminen vie vieraalta runsaasti aikaa ja kun museosta on kehittynyt yleisöä vetävä matkailukohde, niin eikö museon yhteyteen voisi harkita kesäkahvion perustamista. Varmasti käytöstä hävinneen esineistön merkityksen hahmottaminen jo tuottaa nykyajan ihmiselle vaikeuksia ilman museo-opasta. Tästä syystä oppaan pikainen valmistuminen olisi suotavaa.

1800-luvulta peräisin olevasta Mutalan kar-tanon vanhasta olki-kattoisesta venelados- ta löysi Eemeli Siniluoto vanhan ankkurin. Annikki Tervo-nen esittelee puusta tehtyä äyskäriä.

Kotiseutumuseo ei jää silmänvarjoon valtatie 8:n kulkijalta. Vanhat rakennukset on sijoitettu luonnolliseen maastoon siinä järjestyksessä kuin ne ovat olleet aikanaan. Museoaluetta kiertää pystyaita, jollaista näillä rannikoilla ei enää tapaa.

PYÖRÄTURMA RAUTARUUKILLA, mies sairaalaan RS 16.6.1977

Kevytmoottoripyörällä ajanut Jouni Jussinniemi loukkaantui ajettuaan yhteen polkupyörällä ajaneen kanssa ja joutui Oulun yliopistolliseen sairaalaan hoidettavaksi. Polkupyöräilijän saamat vammat ovat lieviä. Onnettomuus sattui eilen Raahen rautatehtaan alueella klo 16 jälkeen. Polkupyöräilijä ajoi tien vasenta laitaa ja kääntyessään oikealle törmäsi yhteen moottoripyöräilijän kanssa.

SUSI SÖI KISSAN PIEHINGISSÄ 19.7.1977

Suden pelätään liikkuvan Piehingin maastossa. Tämänsuuntaiset epäilyt heräsivät Raahen Piehingissä maanantaiaamuna, jolloin Niilo Jussinniemen pihalla käväisi jäljistä päätellen isokokoinen peto.

Peto, jonka lajista ei toistaiseksi ole varmaa tietoa, vei Jussinniemen pihalta talon kissan.

Tapausta todistavat pihalta aamulla kuulunut kova rääkynä ja metsään johtaneet verijäljet. Pihalla vierailleen pedon jäljet ovat huomattavasti suuremmat kuin koiran ja lisäksi niissä on näkyvissä isot kynnen jäljet.

Yöhallat verottivat satoa VILJOJEN TULEENTUMINEN PARI VIIKKOA MYÖHÄSSÄ RS 23.8.1977

Satonäkymät Raahen alueella ovat monen kirjavat. Halla on vieraillut useina öinä ja jättänyt jälkensä ainakin suomaiden viljoihin. Perunanlehdet ovat mustuneet paikka paikoin myös kivennäismailla.

Viljelijät toivovat muutamaa kaunista ja lämmintä viikkoa, jotta viljat ehtisivät tuleentua. Myös itse puintityöt eivät käy laatuun ilman kuivaa säätä. Pellot ovat vieläkin liian märkiä pitkän sadekauden jälkeen.

Tutkija Heikki Nisula Pohjois-Pohjanmaan koeasemalta Ruukista kertoo, että alhaisin lämpötila mitattiin koeaseman suomailla viljan tähkän korkeudelta 20. päivää vasten yöllä. Tällöin mittarit näyttivät 6,9 miinusastetta. Tällainen kylmyys tietää tuleentumattomassa viljassa selvää sadon heikkenemistä ja itävyyden menetystä.

Siikajoen karinkannasta toteaa maanviljelijä Hannes Tervakangas, että nyt eletään pelko mielessä. Jokainen uusi yö voi tuoda vaaran tullessaan. Karinkannassa on meri suojaamassa yökylmiltä, mutta vilja on vielä niin arkaa, että täälläkin kovat yöpakkaset voivat saada tuhoa aikaan. Aiemmin keväällä kylvetty ohra alkaa tuleentua, mutta se tarvitsee vielä pari hyvää viikkoa kypsyäkseen puintikuntoon.

Piiriagrologi Matti Nuorala sanoo hallan vierailleen aaltoillen eri alueilla. Vaikka ohra näyttääkin tuleentumien merkkejä, siirtyy puinti syyskuun puolelle.

Kauraa ei olisi saanut kylvää viime keväänä, sanoo Nuorala. Yleensä kauran kylvöala on pienentynyt ohran kustannuksella.

Ohrasta satonäkymät ovat viime vuoden luokkaa, jolloin saatiin runsaitakin satoja. Itävyys sen sijaan useinkin täällä pohjoisessa kärsii yöpakkasten vuoksi.

Tuorerehusta saatiin hyvä syyssato. Keväällä tämäkin näytti aika heikolta, mutta korjautui kesän vanhetessa. Kuivaheinäsato sen sijaan jäi auttamattoman heikoksi ja huonolaatuiseksi.

Perunasatonäkymät ovat Nuoralan mukaan hyvät. Kolmen viikon kuluttua tiedämme; mitä pelto antaa, mutta puintityöt vaatisivat pitkän ja kuivan syksyn, sanoo hän.

HEINÄN VEI SADE – VILJAN VIENEE PAKKANEN

Tutkija Nisula koeasemalta luonnehtii satonäkymiä epämukavilta. Heinän vei sade ja viljan näkyy vievän pakkanen. Satotoiveet eivät ole korkealla.

Koeasemalla mitattiin elokuun 8. päivänä -2 astetta pakkasta. Samana yönä kivennäismailla oli -1,6 astetta. Elokuun 20. päivä olivat luvut -6,9 ja -2,4 ja 21. päivänä puolestaan -5,6 ja -1,8. Seuraavana yönä eli 22.8. suomaiden lämpötila laski -6 ja kivennäismaiden -2,8asteeseen. Mittaukset on tehty viljan tähkän korkeudelta.

Tutkija Nisula toteaa, että mikäli yli kolmen asteen pakkanen viipyy pitempään, tekee se tuhoaan tuleentumattomassa viljassa. Lähinnä itävyys menetetään.

Nisula sanookin, että ne viljelijät, joilla on viljaa suopelloissa, ovat jo kokeneet menetyksiä. Lähes seitsemän astetta pakkasta jäätää jo jyvän, mikäli hallan kestoaika on pitkä. Näinkin kova, mutta lyhytaikainen halla ei paljon vielä vaikuta.

Ratkaiseva merkitys on myös sillä, ehtiikö jyvä jäätyä. Jos se jäätyy, on tuho selvä, mutta ellei, ei kovakaan pakkanen tee turmaa.

Kokenut viljelijä näkee jyvän muutoksesta onko halla purrut. Jos jyvä kasvaa, on se säästynyt hallalta. Jos taas se rupeaa kuivumaan ja kovettuu äkkiä, on halla vienyt sadon.

Siinä vaiheessa, kun viljassa on jo tuleentumisen merkkejä, ei kovakaan pakkanen saa aikaan täyttä katoa. Viljasta ainakin jotakin tulee, vaikka itävyys olisi menetetty.

PERUNASADOSTA HYVÄ

Koeasemankin perunamaille halla on jättänyt jälkensä. Kukat ja latvalehdet ovat mustuneet. Perunankasvua nämä eivät kuitenkaan ole pysäyttäneet. Perunasadosta näyttää tulevan hyvä, mikäli rutto ei pääse tekemään tuhojaan. Ruiskutus ruttoa vastaan olisikin suotava, sanoo Nisula. Pakkanen teki jo ensimmäisen ”ruiskutuksen”.

Yleensä peruna on kasvattanut suuria mukuloita ja niiden luku juurta kohden on kohtalaisen runsas. Perunan kohtalo on sään armoilla. Jos kuivaa ja pakkasetonta kautta jatkuu, saadaan syyskuussa nostaa hyvälaatuista perunaa runsaasti.

NÄKYMÄT MURHEELLISIA

Viljelijän kannalta näkymät eivät ole ilahduttavia. Tämän satokauden vuoksi ei kenenkään tarvitse kadehtia. Monen viljelijän tiliin jää ammottava aukko. Pohjois-Suomesta ei tule liikaa maan tuotteita, sanoo Nisula.

Heinäkuun sadelukemat koeasemalla nousivat korkeiksi. Vettä saatiin 111 millimetriä, kun normaalislukema on 7 millimetriä. Elokuun sadelukemat sen sijaan voivat jäädä normaalin alapuolelle.

Sadetta ei viljelijäpiireissä heti kohta kaivata. pellot ovat vielä liiankin märkiä kesäsateiden jäljiltä. Nyt odotetaan ja kaivataan lämpimiä öitä ja päiviä, sanoo Nisula.

Tutkija Olli Rantanen maatalouden tutkimuskeskuksesta arveli viime viikolla, ettei Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla tarvitse tänä syksynä puida.

Satonäkymät ovat siksi kirjavia, kevään kylvötyöt myöhästyvät, kesäkausi oli kylmää ja märkää ja nyt elokuussa yöhallat verottavat viljelijää.

PIEHINKI SAA LUISTINRADAN RS 30.8.1977

Piehinkiläiset saavat luistinradan ja jääkiekkokaukalon ilmeisesti jo ensi talvena. Luistelualueiden rakentamisen mahdollistava vuokrasopimus Raahen kaupungin ja Antero ja Pirjo Siuvatin välillä hyväksyttiin maanantaisessa kaupunginhallituksen kokouksessa.

Raahen kaupungilla on tarkoitus tasata vuokrattava noin puolen hehtaarin alue piehinkiläisten luistelijoitten käyttöön. Piehinkiläiset ovat toivoneet luistinrataa alueelleen jo pitemmän aikaa.

Sopimuksen mukaan kaupunki joutuu maksamaan vuokraisännälleen vuokraa vuodessa kokonaisen markan.

PIEHINGISSÄ KAATUI KAKSI UROSHIRVEÄ RS 20.10.1977

Piehingin Erämiesten hirviporukka onnistui heti jahdin käynnistyttyä kaatamaan kaksi komeaa uroshirveä. Hirvet olivat erittäin kookkaita, sillä niiden yhteinen lihapaino oli yli 469 kiloa. Molemmat hirvet kaatoi Antero Siuvatti.

Piehinkiläiset hirvimiehet voivat kaataa viime sunnuntainseutuna kaadettujen hirvien lisäksi vielä kaksi täysikasvuista hirveä sekä yhden vasan. Hirviä tuntuu alueella olevan paljon, sillä piehinkiläisten hirviporukan alueilta ”karkasi” parikymmentä hirveä sisämaan suuntaan jahdin aikana.

Piehingissä soi KOKO KANSAN ILTAMAT TÄYDELLINEN MENESTYS RS 4.2.1978

Iltamat on vanha kunnon tapa viettää kyläläisten yhteistä juhlaa. Sinne kerääntyvät vanhat, nuoret ja lapset. Siellä esiintyvät kaikki ne, joilla sormissa taitoa riittää ja sydämessä sanoja.

Tällaiset kunnon iltamat vietettiin torstai-iltana Piehingissä. Yleisöä viihdytettiin musiikilla, pakinoilla ja näytelmillä. Lapsille illan kohokohta oli koululaisten piirtämä ”Iltamat Piehingissä” julistekilpailu, joista yleisö äänesti parhaat.

Kuin vanhaan hyvään aikaan kerääntyivät piehinkiläiset yhteiseen illanviettoon Piehingin koululle. Kulttuurisihteeri Ritva Meriläinen toivotti salin täydeltä istuvan yleisön tervetulleeksi. Ja Kaarlo Lehtola soittaa humpatteli haitarillaan illan alkajaisiksi.

Löytyyköhän Piehingistä vielä oikeata kamaria? ihmetteli Kerttu Kastelli pakinassaan ”Kamari”. Omista muistoistaan hän löysi niin paljon kamareita, että sitä tuli aivan kuin lasten loruna. Lapsista se oli hauskaa kuulla.

Mutta jos nyt Piehingistä ei löydykään sitä oikeaa kammaria, missä ystäviä kahvilla kestitään, niin jonkinlaisen sävyn ”kamarista” se koulun voimistelusalikin muodosti. Sillä kahvi tarjottiin sielläkin ystävällisesti aivan talkoovoimin. Kulttuurilautakunnan tytöt Sylvi Viitanen ja Eila Kähkönen olivat loihtineet kyläläisille kahvipöydän.

REMPSEÄSTI HAITARILLA ja LUPSAKKAASTI JUTTELI ”PERUKAN VÄÄRTIKIN”

Siinä ei paljon esittelyä kyläläisille tarvittu, kun kylän omat pojat Eelis Nylund ja Eino Siniluoto soittelivat haitareillaan. Eikä tarvinnut esittelyä ”Perukan Väärtikään” kun piippuineen tulla rempsahti yleisön eteen. Taisipa olla miehellä oikein juhla-asu päällä; liivi, jonka taskusta välkähteli kellonperät, monet muutkin juhlat riemuinnut hattu, pieksut ja ne pussihousutkin, rakkaat ja hyvin paikatut.

Perukan Väärti, joka oikealta nimeltään on Esa Viitanen, jutteli mukavat tarinat ajoilta, kun Raahea ja Saloista alettiin yhdistää. Nyt hän sanookin; - Minnoon meiltä ja nuo pattijokiset on meijän rannista.

JULISTEPIIRROKSIA, TUOHI- JA PUUTÖITÄ

Kulttuurilautakunta oli järjestänyt tilaisuuden yhteyteen lasten ikioman vetonumeron: juliste kilpailun. Yleisön arvosteltavana oli Oravan koulun ylä-asteen ja Piehingin koulun ala-asteen lasten piirtämiä julisteita Piehingin iltamista, joista yleisö sai numerolapuilla äänestää parhaimmat.

Yleisön ihailtavana oli myös Väinö Viitasen puuveistoksia. Tuskin naapurit tauolla paljon rhtivät toistensa kanssa ”raataamaan”, kun oli niin paljon mielenkiintoista nähtävää.

Ja sitten kutsuikin jo Kaarlo Lehtola hanurillaan yleisöä istumaan sieltä kahvikupposten ääristä.

JOS EI KOIRA HAUKU, SE KAIVAA VANAHOJA

Näin tuumasi Perukan Väärti, kun kertoili vaimostaan, jolla on kuulemma tasainen luonne.

Kun niin hirveästi äsken läpytettiin, niin tulin uuvestaan, sanoi hän ja kävi jälleen yleisöä hihityttämässä.

Pauli Mantila, Ritva Martinmäki ja Kerttu Kastelli esittivät pienoisnäytelmän ”Ranssan Hilima ja Fiia” Kerttu Kastelli on sen kirjoittanut ja ohjannut.

Yleisölle avautui hetken näkymä sieltä vanhasta ja hyvästä ajasta kahvirännäreineen, tupakkipölkkyineen ja tuluspusseineen. Ja siinä se ”koirakin haukkui”, kun kaksi akkaa yhdestä miehestä riiteli.

Haitarimusiikkia on aina mukava kuunnella ja ainakin kun hanureissa ovat nämä kylän taiturit, Eelis ja Eino. Yleisö pyyteli vain lisää.

JULISTEKILPAILUN VOITTAJAT RATKESIVAT

Vihdoin viimein koitti se jännittävä hetki, kun julistettiin piirrosten voittajat. Raahen kulttuurilautakunnalla oli heille palkinnot.

Oravan koulun yläasteen voittajajulisteen oli sommitellut Kari Siuvatti, jolle kulttuurisihteeri ojensi 50 mk: lahjakortin.

Piehingin ala-asteen koulun oppilaista tuli kaksi samalle pistemäärälle; Markku Järvelä ja Mika Mattila, joiden kesken jaettiin I palkinto. He molemmat saivat 30 mk:n lahjakortin. Kunniamaininnat saivat Piehingin koululta Juha Harju ja Oravan koululta Anne Tamminen.

ENEMMÄN TÄLLAISIA TILAISUUKSIA

Tähän juhlalliseen palkintojenjakotilaisuuteen päättyivät iltamat Piehingissä. Yleisön joukosta kuului innokkaita pyyntöjä, että järjestettäisiin enemmän tällaisia tilaisuuksia.

Jo onhan meillä vielä iltamat Raahelassakin lauantai-iltana. Koko viikko on pelkkää juhlaa sunnuntaista sunnuntaihin.

PIEHINGIN ERÄMIESTEN ampumahiihtokilpailut RS 18.3.1978

Piehingin Erämiesten ampumahiihtokilpailut pidettiin Mäntylässä sunnuntaina. Tulokset: Yleinen sarja:

1)Heikki Orava 15,33. 2) Paavo Laitinen 16,21. 3) Jouni Jussinniemi 17,10. 4) Antti Orava 18.23. 5) Kai Tuomaala 19,04. 6) Hannu Tuomaala 20,37.

35-vuotiaat: 1) Eero Tuomaala 17,22. 2)Eero Tokola 18,11. 3)Vilho Raappana 18,18. 4) Niilo Jussinniemi.

LAMMASKURSSI Piehingissä 13.4.1978

Lampaan jalostukseen, ruokintaan, hoitoon ja markkinointiin perehdyttiin Piehingissä järjestetyllä kolmipäiväisellä lammaskurssilla.

Innokkaita osanottajia tälle Lampaanjalostusyhdistyksen ja Pohjois-Pohjanmaan Maatalousoppilaitoksen kurssille riitti päivittäin 22.

Annikki Kotila Oulun lääninmaatalouskeskuksesta perehdytti kurssilaiset ensimmäisen päivän aikana mm. lampaiden ruokintaan ja ravinnon tarpeeseen. Päivän toisena esitelmöitsijänä oli Lampaanjalostusyhdistyksen konsultti Helmi Silta-oja. Markkinoinnista luennoi toiminnanjohtaja Erkki Suvanto.

Toisen päivän ohjelmassa olivat lampaiden sairaudet ja niiden hoito, joista esitelmöi eläinlääkäri Jorma Pudas. Oulun läänin kotiteollisuusyhdistyksen toiminnanjohtaja Maisa Nurmiala luennoi sekä havainnollisti näyttein villan käyttöä kotiteollisuudessa.

Lammastalouden nykytilanne oli Lampaanjalostusyhdistyksen toiminnanjohtajan Eino Hautakankaan esitelmän aiheena kurssin viimeisenä päivänä. Hän totesi ilahtuneena valtiovallan kasvavan kiinnostuksen lammastalouden osuuden lisäämiseen. Lampaasta saataville tuotteille on maassamme kulutustilaa, etenkin villan ja nahkojen osalta totesi Hautakangas. Tällä hetkellä maassamme lampaanlihan kokonaistuotos on vuosittain noin 1,1 miljoonaa kiloa eli 200 grammaa henkilöä kohden. Hautakankaan mukaan kotimaisen lammasaineksemme on hedelmällistä ja jalostusvalinnalla on mahdollista saada sitä entistäkin paremmaksi.

Yleisenä toivomuksena Hautakangas esitti, että lammastalouden arvostus maassamme nousisi aikaisempien vuosien aliarvostuksesta sille kuuluvaan asemaan.

LÄNNENRANNAN LEIRIALUEELLE TULEE KOMEA HUOLTORAKENNUS RS 4.7.1978

Lännenrannan leirialueen huoltorakennuksen rakennustyöt on tarkoitus saada alulle ensi syksynä. Nuorisolautakunnan toiveena on, että huoltorakennus saataisiin kuluvan vuoden puolella vesikattovaiheeseen ja että huoltorakennuksen sisustus ja viimeistelytyöt tehtäisiin ensi keväänä.

Lännenrannan leirialueen huoltorakennusta varten on kuluvan vuoden talousarviossa varattuna 100 000 markan määräraha. Huoltorakennuksen kustannusarvio on kuitenkin 227 000 markkaa. Puuttuvat rahat on esitetty sisällyttäväksi ensi vuoden talousarvioon.

Rakennustyöhön on mahdollisuus saada opetusministeriöltä rakennusavustusta. Mikäli avustusta ei saada tao sitä ei anota, saadaan valtiolta avustusvaroja vuokra-arvon perustella. Valtionavustuksen- tai  ???? ??? edellytyksenä on että suunnitelmat on hyväksytettävä opetusministeriössä ennen rakennustöiden aloittamista. Alustavien suunnitelmien mukaan piirustusten ennakkotarkastus on mahdollista tehdä opetusministeriössä elokuun aikana.

Lännenranna leirialueen huoltorakennushanke tulee esille seuraavassa kaupunginvaltuuston kokouksessa. Esitykset kaupunginhallituksesta ovat lähteneet eteenpäin nuorisolautakunnan esittämässä muodossa.

SALOISTEN KOTISEUTUMUSEON kävijämäärä on kaksinkertaistunut RS 3.8.1978

Saloisten kotiseutumuseon alueella on tänä kesänä laskettu yleisöennätys. Vierailijoiden määrä on peräti kaksinkertaistunut verrattuna viime kesään. Vierasmaalaisten osuus on pienentynyt, kun taas suomalaisten osuus on voimakkaasti kasvanut.

Kotiseutumuseon vierailijoiden lukumäärä lähentelee 3000:a. Suurin osa heistä on paikkakuntalaisia. Mutta vieraspaikkakuntalaistenkin käynnit ovat lisääntyneet. Tähän on syynä yleisesti todettu kotimaanmatkailun kasvu. On viimeinkin huomattu, että kotimaassakin on paljon mielenkiintoisia kohteita.

Ulkomaalaisten käynti on melkein laskenut viime vuosina. Ehkä menneet kylmät kesät ovat pidättäneet heitä lämpimissä maissa.

Syynä vierailijoiden kasvuun on myös vieressä sijaitseva taidenäyttelypaikka ja kahvila. Taidetta katselemaan tulleet viivähtävät myös mielellään museoalueella. Samoin museota katsomaan tulleet käyvät katsomassa taidettakin. Kahvilaa ovat useat vieraat kaivanneet menneinä kesinä, kertoo museoalueen valvoja Annikki Tervonen.

Museon esineistö kasvaa vuosi vuodelta. Tämän kesän uusimpia lahjoituksia ovat muun muassa pettujauhot, jotka ovat kotoisin Ilmari Kiannon museolta. Vanhoja jauhot varmaan ovatkin, koska niitä on kielletty maittamasta myrkyllisyyden vuoksi.

Saloisten koti-seutumuseon rakennukset

ovat täynnä vanhaa aikaa. Jokainen esine siellä kertoo omaa tarinaan- sa. Kuvassa he-vosten suoken-gät, jotka Matti Kallela on mu-seolle lahjoitta-nut. Etelä-Suomen muse-oissa tällaiset kengät ovat harvinaisuuksia. Mutta Pohjanmaan suoniityillä ne olivat yleisiä käytössä vanhoina kovina aikoina.

Kari Siuvatti SALAMAN PARAS VIIME KESÄNÄ RS 11.11.1978

B-poikien TUL:n keihäänheiton mestari Kari Siuvatti palkittiin Saloisten Salaman parhaana yleisurheilijana keskiviikkona työväentalossa järjestetyssä kauden päättäjäistilaisuudessa.

TUL:n mestaruus heltisi tuloksella 74,36. SM-kilpailuissa Kari sijoittui neljänneksi.

Hän valmentaa itsekin keihäänheittoa harrastava Seppo Rautio. Merkittävistä suorituksista palkittiin lisäksi alle 12-vuotiaiden TUL:n seiväshypyn ennätyspoika Arto Peltoniemi, Paavo Ingerttilä. joka otti hopeaa yli 45-vuotiaiden sarjassa. TUL:n maastojuoksun mestaruuskilpailuissa sekä 4 x 800 m:n viestijoukkue, joka sijoittui pronssille TUL:n mestaruuskilpailuissa. Joukkueessa juoksivat Lauri Kivimäki, Pasi Hourula, Kalevi Alatalo ja Tapio Vaarala.

Piiriennätyksistä, piirinmestaruuksista ja hyvistä tuloksista palkittiin Markku Tuomaala, Veli-Pekka Kiilakoski, Tarja Pekuri, Juha Aunola, Heikki Kiilakoski, Tapio Björkman, Heli Pekuri, Ari Kylmälä, Juha Harju, Ilpo Kivimäki, Heikki Orava, Tuija Saarenpää, Eila Saahkari, Marja ja Maarit Sippala, Sisko Routaniemi, Ilkka Lalli, Ari Siuvatti, Johanna Veijola, Anne Pekuri, Petri Peltoniemi, Jouko Peltomaa, Marja-Liisa Kangasniemi ja Kari Häli.

Yleisurheilujaoston vetäjinä ovat toimineet Lauri Kivimäki ja Pertti Poukkula. Kaikkiaan yleisurheilujaoston toiminnassa valmentajat ja toimitsijat mukaan luettuna toimi viime kaudella lähes parisataa henkeä. Saliharjoituksiin jotka pidetään Myllymäen koulussa, osallistuu viitisenkymmentä nuorta urheilijaa.

Jaoston toimesta järjestettiin viime kaudella mm. neljät piirikunnalliset, sekä TUL:n Oulun piirin ikäkausimestaruuskisat.

Lisäksi seura oli mukana järjestämässä kaupunkiottelua Raahen ja Tsherepovetsin joukkueiden välillä.

TIE PIEHINGIN YLIPÄÄSTÄ Lukkaroisiin? RS 22.1.1979

Oulun metsänparannuspiiri suunnittelee metsätien rakentamista Piehingistä lähelle Vihannin kunnan rajaa. Tie toisi laajoja metsäalueita liikenneyhteyksien piiriin, sillä tiestä on alustavasti suunniteltu kaksi pistotietä.

Tie jäisi 2 kilometrin päähän Vihannin kunnan puolella olevasta Lukkaroisten tiestä.

Mikäli hanke toteutetaan yksin pelkkänä metsätienä, ei sitä kannattaisi rakentaa kiinni Lukkaroisten tien päähän, toteaa metsänhoitaja Veikko Tuovinen Oulun metsänparannuspiiristä.

Oulun metsänparannuspiiri on lähettänyt Vihannin kunnalle tiedustelun olisiko kunta halukas osallistumaan hankkeeseen. Tällöin metsäautotie voitaisiin yhdistää Lukkaroisten tiehen. Yhdistämisestä olisi etua sekä Vihannin että Raahen kuntalaisille muun muassa läpikulkuliikenteen ja moninaiskäytön kannalta.

Lisäksi olisi järkevää rakentaa kaksi kevytrakenteista haaraa, joista toisen voisi yhdistää Mattilanperälle, todetaan Oulun metsänparannuspiirin esityksessä.

Kahden kilometrin pituisen yhdystieosuuden rakentaminen metsäautotien päästä Lukkaroisiin maksaa Oulun metsänparannuspiirin mukaan noin 50.000 markkaa. Lisäksi koko tie, pituus noin 8 kilometriä, tulisi vahvistaa kestämään kesäaikaista läpikulkuliikennettä. Kustannukset tästä olisivat noin 70 000 markkaa eli yhteensä 120 000 markkaa..

Mikäli Raahe ja Vihanti tasaavat kustannukset, saadaan noin 60 000 markkaa kuntaa kohden, toteaa Tuovinen. Jos kunnat tekevät myönteiset päätökset saataisiin tie rakenteille 1981-82.

UUSI HUSGVARNA MOTTIPISTE

 avattiin keskiviikkona Raahessa. Paikka on Kauppakatu 40 ja lähemmin Oravan saha- ja varaosaliike. Liikkeen yhteydessä toimii myös huolto- ja korjauspalvelu, kertoo Erkki Orava. RS 22.1.1979

RAAHE SOI PIEHINGISSÄ ja kouluissa RS 16.2.1979

Raahe soi musiikkiviikot jatkuvat pakkasista huolimatta. Tänään torstaina klo 19.00 on vuorossa jo perinteiset koko perheen iltamat Piehingin koulun juhlasalissa.

Soivan Raahen merkeissä on musiikkia runsaasti mukana. Esittäjinä ovat mm. Kaarlo Lehtola, Eino Siniluoto, Aarne Mathlin, Mauno Nordström ja Maivaperän Maikit. Humoristinen pakinakin on luvassa ja Raahen teatterikerhon esittämänä riemukas kansannäytelmä Joosepin kosinta. Jooseppina on Piehingin oma poika Esa Viitanen.

Väliaikakin on ohjelmaa täynnä. Silloin tutustutaan näytteillä oleviin Piehingin ala-asteen oppilaitten piirustuksiin ja äänestetään niistä mieluisin. Parhaalle on kulttuurilautakunta luvannut pienen palkinnon. Paikallisten taitajien Eino Riihijärven ja Väinö Viitasen töitä on myös esillä. Kulttuurilautakunnan puffettikin on avoinna väliajalla.

Päärakennus harjassa KULTALAN LEIRIKESKUKSEEN uutta tilaa yli 600 m² RS 17.3.1979

Seurakuntien taholla olemme iloisia, että leirikeskushanke on näin pitkällä ja saamme ryhtyä suunnittelemaan tämän kohteen ympärille liittyvää toimintaa. Odotamme loppukesää jolloin voimme viettää leirikeskuksen valmistumisjuhlaa.

Näin totesi kirkkoherra Kalevi Silvola Raahen ja Saloisten seurakuntien Piehingin Kultalanrantaan rakennuttaman leirikeskuksen päärakennuksen harjannostajaisissa eilen. Miljoona markkaa maksavan leirikeskuksen päärakennuksen rakentaminen aloitettiin vuodenvaihteessa ja uusien tilojen on määrä valmistua heinä-elokuun vaihteessa.

Raahen seurakuntayhtymä saa Kultalan rantaan uutta toimitilaa kaikkiaan 626 neliömetriä. Valmistava rakennus, jonka tilavuus on 1940 kuutiometriä, on yksikerroksinen matalalla perustuksella ja puurakenteinen. Siihen asennetaan sähkölämmitys ja ilmanvaihto tapahtuu koneellisesti. Uusien tilojen myötä leirikeskuksen toiminta tulee olemaan ympärivuotista.

Valmistuvaan rakennukseen tulee kokoontumistiloja 134 neliömetriä, hallitiloja 70 neliömetriä, kymmenen huonetta käsittäviä majoitustiloja 150 neliömetriä, kaksi toimistohuonetta, laitoskeittiö, tarvittavat sosiaalitilat, kanttiini ja varastotiloja sekä kahden huoneen ja keittiön käsittävä talonmiehen asunto.

Valmistuttuaan leirikeskus palvelee kaikkia ikäluokkia lapsista aina vanhuksiin saakka. Kultalan leirikeskuksessa tullaan järjestämään tyttö- ja poikaleirejä, sinne suunnataan päiväkerhojen retkiä sekä talvella että kesällä, siellä järjestetään viikonlopputapahtumia nuorille, pidetään rippikoululeirit, järjestetään kursseja, koulutustapahtumia jne.

Kirkkoherra Silvolan mukaan valmistuva leirikeskus mahdollistaa uutena muotona erilaisten teemaviikonloppujen järjestämisen eri viiteryhmille.

Silvola pitää leirikeskushankkeen toteuttamista merkittävänä ja seurakuntien toimintaa voimakkaasti palvelevana. ”Jonkin verran kaupungissa pidettyä toimintaa siirtyy Kultalaan ja uusia toimintamuotoja tulee ohjelmaan”.

Leirikeskuksen päärakennukset on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Matti Pennala Oulusta, rakennussuunnitelmat on tehnyt Insinööritoimisto Antti Viitakoski Ky Oulusta, LVI-suunnitelmat LVI_toimisto Ylitalo-Naamanka Oulusta ja sähkösuunnitelmat Sähkövoima Ky Oulusta.

Rakennuksen urakoi Veiskan Pelti- ja Levytyö Oy, LVI-työt tekee Saloisten Putkiliike ja sähkötyöt Sortavalan Sähkö Oy. Seurakunnan valitsemana työn valvojana toimii rakennusmestari Aarne Saastamoinen.

HUMPPA- tita – HUMPPAA Piehingin lastenjuhlassa RS 3.4.1979

Perinteisen lastenjuhlan järjesti Mannerheimin Lastensuojeluliiton Saloisten osasto Piehingin koulussa. Salin täyteinen yleisö otti juhlan vastaan riemukkaasti. Ohjelmassa oli yhdistetty leikki ja todellisuus. Hauskojen leikkien lomassa poliisi kertoi vakavammistakin asioista, eli antoi lapsille neuvoja liikenteessä.

Lastenjuhlassa sunnuntaina todettiin jälleen lasten ilo ja osallistuminen. Saloisten osaston puheenjohtaja Kaisa Erkkilä toivotti pienet vieraat ja heidän vanhempansa tervetulleeksi.

Pääsiäisen lähestymistä oli muistuttamassa metkuineen iloinen noita-akka, jonka huoliin lapset ottivat osaa. Noidan kissa Vilpertti oli kadoksissa, eikä noita-raukka tiennyt edes mikä sormi oli mikä sormi, kun nimetöntä isoksivarpaaksi mainitsi. Vilpertti-kissa löytyi laulamalla ja ne sormetkin noita oppi tuntemaan yleisöleikillä. Tällaisen hupsun noidan kanssa uskaltautui jopa lattialle piirileikkiinkin.

Ohjelman juontajana ja esittäjinä toimivat Raahen seudun Lastentarhanopettajat. He esittivät myös nukketeatteriesityksen ”Ville, Valle ja Kalle”.

Väliajalla tarjottiin mehua ja pullaa, aikuisille kahvia. Onginta ja arvonta olivat myös mukana.

Leikin lomaan tuli sitten arkipäivänkin tärkeää asiaa. Itse poliisi Esko Silasti tuli lapsille kertomaan liikenneasioista, jalankulusta ja pyöräilystä sekä yleisestä suhtautumisesta poliisiin ja liikennesääntöihin. Tämä tietous ei mennyt varmaan hukkaan vanhemmillekaan kerrottuna, hehän ovat lasten lähimpiä opastajia liikenteessä.

YLIPÄÄLÄISET VAIHTOIVAT MAATALOUDEN TEOLLISUUTEEN RS 15.2.1977

Ylipää-nimisiä kyliä on joka pitäjässä, mutta harvoissa kaupungeissa. Tuskinpa moni uusi raahelainen tietää, että Piehingin kylään kuuluva Ylipää on vehmasta, erittäin rauhallista ja tätä nykyä pääosin uutta asutusta.

Raahen kaupungin asuntotuotanto-ohjelmassa on esitetty tavoite, jonka mukaan ahtaasti asuminen pyritään poistamaan vuoteen 1985 mennessä.

Piehingissä tavoitetta on jo noudatettukin ja pyrittäisiin toteuttamaan edelleen, mikäli rakennuslupia irtoaa lääninhallituksesta.

Ylipääläisten entinen pääelinkeino on kiepsahtanut maataloudesta teollisuuteen.

Ennen niin viljavat pellot kasvavat villiä heinää ja kulottuvat, karja on myyty kakkaroiksi ja maatyökalut ruostuvat käyttämättöminä.

Kylän väki on nähnyt parhaaksi näin tehdä. Teollisuudesta ja muista vieraan palveluksesta saatavat palkkamarkat ovat varmempaa tuloa kuin entisestä elinkeinosta.

Ylipääläisten viljelysmaat sijaitsevat Piehinki- ja Poikajokien tuntumassa, joten kasvillisuus on taattu, mutta yleensä tilat ovat pieniä. Tämä onkin ehkä yksi syy, miksi yhä useampi on luopunut ja paketoinut peltonsa.

Ylipäässä oli takavuosina kolmisenkymmentä karjataloustilaa eli maidonlähettäjää. Tänään meijeriautolla on asiaa enää kolmen talon maitolaiturille. Jotkut tilalliset ovat luopuneet karjasta jo ikänsäkin vuoksi. He nauttivat eläkepäivistään ilman karjahuolia.

Piehinkiläisillä ja saman tien myös ylipääläisillä ovat kauppapalvelut säilyneet suhteellisen hyvinä. Keskellä kylää on kaksi kauppaa ja kauppa-autot käyvät neljästi viikossa Ylipään perukalla asti. Koululla on sivukirjasto ja jääkiekkokaukalo. Varttuneempi väki viihtyy työvuoronsa jälkeen mielellään kotona. Jonkun verran pidetään ompeluseuroja ja lähetysiltoja, harrastetaan kutomista ja muita kotiaskareita. Ja yhä useammalla on oma auto, jolla voi ajaa mutkasta tietä näkymättömiin.

MÄKIÄ MÄEN PERÄÄN TASAISELLA MAALLA

Piehingissä Anttilan mäki, Raution mäki, Kerttulan mäki, Jokelan mäki, Alilan mäki jne, vaikka koko jokivarressa ei ole yhtään kunnon mäkeä.

Tällä mäki-nimityksellä erotetaan kuitenkin jokivarren taloyhteisöt, valistaa meitä emäntä Martta Ojakangas.

Maanviljelys kukoistaa yleensä siellä, missä on ”tarpeeksi” asti tomeroita ja karjasta innostuneita naisia. Piehingin ikärakennekaaviosta selviää, että vielä 15-19 vuoden iässä poikien ja tyttöjen määrän tasapaino kylässä on säilynyt, mutta jo 20-26 vuotiaisissa naiset ovat häipyneet vähiin.

30 – 49-vuotiaissa on vankka miespuolisen väestön ylivoima, 50 – 60-ikäisissä on jälleen tasapaino, kunnes taas 60 – 64-vuotiaissa naiset ovat enemmistönä.

Voisiko tätä näin maallikkojärjellä tulkita, että parhaassa kukoistuksessa ja koulutuksen saaneet neitoset lähtevät pois kylästä.

Ylipään miehet ovat kuitenkin omalta osaltaan pitäneet paikasta kiinni, koska kylässä on paljon nuoria pareja, jotka ovat joko äsken rakentaneet tai juuri suunnittelevat uuden kodin rakentamista.

Sopuisaa väkeä nämä ylipääläiset. Talkoo- ja yhteishenkeäkin on tarvittaessa. Riitaa ja kinastelua ei ole saatu aikaan, vaikka kyläläisten joukossa on kaikkia puoluepoliittisia- ja uskonsuuntauksia. Jokainen pitää asiat ominaan, eikä tule niitä toiselle tyrkyttämään.

Myymäläautot lopettivat RAAHEN SIVUKYLISTÄ OSA ILMAN KAUPANPALVELUJA RS 6.7.1978

Työllä elää, mutta kauppa se on joka kannattaa, kehuttiin tälläkin rannikolla ennen vanhaan. Tätä nykyä asiat heittävät häränpyllyä ainakin kaupan osalta.

Yhä useammat pienkaupat lopettavat. Viime aikoina Raahen lähialueen kylissä on koettu erityisen kipeästi myymäläautojen toiminnan lopettaminen.

Takavuosina, jolloin kaupat kilpailivat asiakaskunnistaan ja kauppa yleensä vielä kannatti, hyristeli Raahen lähipitäjien ja – kylien teitä jopa kolme kauppa-autoa samoja reittejä. Nyt eivät emäntäihmiset enää odota kassi kädessä kauppa-autoa ja lointelee sen myöhästymistä. Nyt oltaisiin tyytyväisiä, kunhan se tulisi joskus.

Raahen Osuuskauppa lopetti myymäläautonsa liikennöinnin joulukuun 16 päivänä ja

Osuuskauppa Raahenseutu ykkösmyymäläautonsa toiminnan viime vuoden huhtikuun lopussa.

Molemmilla on suunnilleen samat perustelut. Auto oli vanhuuden heikko, sitä ei enää kannattanut remontoida, ja uuden osto on kallis investointi, ettei sitä tässä vaiheessa voi harkita.

Hyvin vähän valituksia myymäläautojen lopettamisesta on tullut virallisesti, mutta missä kaksi tai kolme kokoontuu, siellä on suukopua käyty; miksi sen nyt piti lopettaa kesken talven, kun mm. maitojen hakeminen kaupasta tuolta neljän, viiden jopa kuudenkin kilometrin päästä on niin hankalaa.

Yhtenä valittajana on Raahen Kultalasta Mannisen isäntäväki, Saara ja Erkki .Emäntä Saara oli juuri tullut kauppareissultaan Piehingistä, n. 4,5 km päästä.

Hän oli mennyt kauppaan linja-autolla, mutta palannut jalkaisin. Raskaat kauppaostokset hän oli laittanut selkäreppuun, koska kipeillä käsillä ei voi kantaa raskaita taakkoja.

Kultala samoin kuin Hurnanen ovat molemmat noin 15 savun kyliä valtatien 8:n varressa. Aikoinaan kylissä kulki kolme kauppa-autoa, nyt ei yhtään. - Maalaiskylissäkin hankitaan nykyisin kaikki ruokatavara leivästä ja maidosta lähtien kaupasta. Siksipä sinne on päästävä useita kertoja viikossa, toteaa Erkki Manninen.

Muutamassa talossa on lehmiä, joista teoriassa voisi saada maitoa, mutta käytännössä se ei käy. Maitotalot eivät ryhdy pitämään kirjanpitoa maidontinkien vuoksi, eivätkä mittaamaan muutamaa litraa jokaisen asiakkaan kannuun. Ei heillä ole työvoimaakaan tähän, sanoo Saara Manninen.

Erkki Manninen puolestaan heittää kysymyksen; milloin postiljoonit rupeavat tuomaan kauppaostoksia, sillä Kultalakin olisi oma postipiirinsä, mutta kantajaa ei ole saatu.

Raskaimmin nykyisin tilanne koskee vanhuksia ja heikkokuntoisia ihmisiä, jotka eivät omista autoa, eivätkä jaksa lähteä pitkälle kauppareissulle.

Sitä paitsi linja-autolla kaupassa käynti tekee aina neljän markan loven kukkaroon kyytikustannuksissa.

Miten tästä eteenpäin? Näillä näkymin ei tarvitse uusia myymäläautoja odottaa lisäämään paikkakunnan kauppapalveluja, ellei nyt mitään aivan erikoisia valtion tukitoimia tule avuksi. Ja niitä tuskin on odotettavissa.

MYYMÄLÄAUTO SYÖ POHJAN KIINTEÄLTÄ KAUPALTA

Osuuskauppa Raahen-seudun toimitusjohtaja Pekka Huhtala perustelee syitä, miksi liikkeen myymäläauton toiminta lopetettiin.

Vanha 12 vuotta liikennöinyt auto oli loppuun ajettu ja uuden vastaavan hankinta olisi runsaan 250 000 markan investointi. Uuden auton hankinta, ylläpito ja käyttö olisi selvästi tappiollista toimintaa. Omien tappioittensa lisäksi myymäläauto aiheuttaisi reittinsä tuntumissa sijaitsevien kiinteiden toimipaikkojen tyhjäkäyntiä ja niiden tappioiden kasvua. Näillä perustein johtokunta teki päätöksen ykkösmyymäläauton toiminnan lopettamisesta ja ensisijaisesti, siksi että kiinteät myymälät voisivat jatkaa palvelujaan.

TAPPIOLLINEN KAUPPA EI KANNATA

Relletti, Kospa, Mattilanperä, Hurnanen, Pattijoki Olkijoki jne, ovat kyliä, joissa Raahen Osuuskaupan myymäläauto kulki kantakaupungin lähiseutujen lisäksi. Raahen Osuuskaupan autolla oli tarkoitus vielä jatkaa palvelua noin puolen vuoden ajan, mutta kuljettaja sanoutui irti ja uutta ammattitaitoista henkilökuntaa on hankala saada. Sitä paitsi iäkäs auto olisi tarvinnut 30 000 – 40 000 markan remontin ennen katsastusta. Näin ollen katsottiin parhaaksi lopettaa toiminta heti. Myymäläautojen toiminnan kannattavuus oli aivan toista vielä 5-6 vuotta sitten.

Sen jälkeen ovat käyttö ja ylläpitokustannukset nousseet, esimerkiksi polttoainekulut moninkertaisesti.

Ei ole mikään salaisuus, että myymäläautomme tuotti viime vuonna vajaan 20 000 markan tappion. Näin ollen voimme vain todeta, että myymäläauto vaarantaa muuta toimintaa, sillä tappio on katettava jollakin muulla kannattavalla toiminnalla.

Hurnanen, Kultala, Ketunperä TASA-ARVOON POSTINJAKELUSSA RS 5.5.1979

Raahen postikonttorialueen viimeinen ”häpeäpilkku” pyyhitään jäljettömiin ensi kuun alusta. Raahen kaupungissa on vielä tänään kolme kylää, joissa on vain heittoposti. Nyt näille kylille saadaan kesäkuun alusta oikea postinjakaja, kuten kaupungissa kuuluukin olla.

Postinjakelu kolmeen haja-asutusalueen kylään ei ole kustannuksiltaan mikään huokea järjestely, mutta me haluamme nyt panna tämän vuoden palvelut parantamismäärärahat tämän epäkohdan poistamiseen, kertoo Raahen postikonttorin apulaispäällikkö Eeva-Liisa Valkonen.

Raahen postikonttori on hoitanut postinjakelun kehityksen suhteellisen hyvin verrattuna esimerkiksi eteläisen Suomen alueisiin. Eduskunnan ohjeen mukaan pitäisi jokaisella suomalaisella olla postin saanti enintään puolen kilometrin etäisyydellä lukuun

ottamatta yksittäisiä talouksia, jotka saattavat olla viidenkin kilometrin etäisyydellä.

Meillä alkavat asiat olla ohjeen mukaisessa kunnossa sen jälkeen kun saamme nämä viimeiset

heittopostikylät jakelualueeksi, sanoo apulaispäällikkö Valkonen.

Valkonen ihmettelee sitä vastustusta, jonka on mm. Haapajoen alueella tullut uusien järjestelyjen johdosta. Vastustus johtunee tiedon puutteesta tai luuloista että arvopostipaikkoja harvennetaan.

Valkoinen tähdentää, ettei kenenkään kohdalla ole kysymys palvelujen huonontamisesta, vaan parantamisesta. Piehingin, Saloisten ym. kylien postitoimistot palvelevat edelleenkin. – ja kukin postin vastaanottaja saa itse määrätä, mistä hän haluaa hakea arvopostinsa. Eikä tämäkään määräys ole lopullinen. Jos myöhempinä vuosina haluaa muuttaa palvelukohteensa esimerkiksi Piehingistä Saloisiin tai päinvastoin, niin asia korjataan asiakkaan tahdon mukaan, kertoo Valkonen.

Postinjakelun järjestämisestä ja muustakin postiin liittyvistä keskustellaan lauantaina Piehingin Ylipään vanhassa koulussa klo 12. Tilaisuuteen toivotaan paikallista väkeä, jotta tieto suunnitelmista saadaan perille ja turhat epäluulot jäävät pois.

KAKSI KOKOPÄIVÄISTÄ PIIRIÄ

Raahen kaupungissa kaupunkialueen eteläisimmät kylät Hurnanen ja Kultala ovat kautta aikain eläneet heittopostin varassa. Kun kylien halki johtaa vilkasliikenteinen valtamaantie 8:n, ovat kyläläiset saaneet lehtensä ja muun postinsa täsmällisesti. Sen sijaan Ketunperä on ollut huonommassa asemassa, vaikkakin kesäaikana kylä on saanut kolmesti viikossa kantopostia.

Uuden järjestelyn myötä tasataan Leinosen- ja Peltomaanperän piirejä ja Piehingin postista käsin järjestetään jakelu Hurnasiin ja Kultalaan. Näin saadaan kaksi kantopiiriä.

Jakeluun tulee siten kesäkuun alusta yli 40 taloutta lisää. Näistä Hurnasissa on parikymmentä, Kultalassa 16 ja Ketunperällä kymmenkunta.

Raahen postikonttorin alueella, Siikajoki, Pattijoki, Pyhäjoki mukaan lukien, on enää vähän yli sata yksittäistä taloutta joihin ei ole postinjakelua. Asutus Raahen postikonttorin alueella on kehittynyt ryhmiin, joen jakelu on voitu kehittää eduskunnan antamien ohjeiden mukaan, kertoi apulaispäällikkö Eeva Valkonen.

PALVELUA KORVAUKSETTA

Postinheittopaikat Hurnasissa ja Kultalassa ovat vuosikymmenet hoitaneet kyläläisten postinjakelun ja huolehtineet lähtevätkin postista. Tästä palvelusta ei ole valtio korvannut koskaan. Yksittäiset ihmiset ovat siten tehneet valtion postilaitokselle työtä lähimmäisen rakkaudesta.

ARKKUKARIN KESÄ KUTSUU viihtymään RS 24.5.1979

Kulttuurin, näyttelyjen ja kotiseututyön monitoimikeskus, Raahen Arkkukari,

aloittaa virallisen toiminnan kesäkuun alussa. Jo nyt on avara tupa siistitty ja kahvila on kunnossa. Arkkukarin uutuus, pihapiirissä sijaitseva navetta,

on parhaillaan korjattavana. Heinäkuussa toivotaan töiden tulevan valmiiksi, niin että navetasta saadaan toimiva näyttelyjen pitopaikka.

Arkkukarin kesä näyttää lupaavalta ounastelee kulttuurisihteeri Ritva Meriläinen. Jo viime kesän runsaan kahden kuukauden toiminnan aikana Arkkukarissa kävi 5000 vierailijaa. Nyt kesätoiminta aloitetaan 1. kesäkuuta ja lopetetaan 31.elokuuta.

Arkkukarin vastaavana hoitajana tulee toimimaan Leila Tuhkala ja kahvilaa hoitaa Leena Tuhkala. Töissä on mukana myös Esa Pihlajamaa.

Arkkukari on tavallaan Raahen portti. Kun turisti tulee tänne tutustumaan ja hänet saadaan viihtymään, häntä myös alkaa kiinnostaa Raahen kaupunki. Se on oivallinen tilanne opastaa heitä ja saada myös Raahea matkailullisesti tunnetuksi, suunnittelee Leila Tuhkala.

Arkkukarin toiminta on jo kahden vuoden perusteella tullut tunnetuksi. Nyt on paikka yhtenä kohteena Tutustu Pohjois-Pohjanmaahan – kampanjassa. Arkkukarin tärkeimmät kesätapahtumat tulevat näin matkailijoiden tietoon.

Kesänäyttelyjen sarjan aloittaa Oulun lääninkotiteollisuusyhdistyksen ja Lybeckerin kotiteollisuuskoulun tekstiilinäyttely. Kesäkuussa on Raahen Kansanpelimannien musiikkituokio. Työnäytöksissä on jälleen tarkoitus valottaa entisiä työtapoja ja jo perinteeksi muodostuneita taitoja.

Raahen ja ympäristön taiteilijat saavat esittäytyä Pekanpäivä näyttelyssä. Perinteinen kotiseutujuhla kesäilta Arkkukarissa, järjestetään 11.heinäkuuta. Viime vuonna juhla keräsi ennätysmäisesti katselijoita, sillä mukana oli lähes 500 ihmistä. Elokuu on sijoitettu Satu ja lapsi-teeman alle.

Arkkukarin kesästä odotetaan omaehtoisen ja elävän kulttuurin ja kotiseututyön kesää. Musiikkia saavat ohjelmaryhmät lähteä pyytämättäkin esittämään, jos vain kiinnostusta riittää. Samoin ovat erikoisesti lapset tervetulleita sekä esiintymään että tutustumaan toimintaan.

PIEHINKIIN TOIVOTAAN TIEVALOJA RS 24.5.1979

Piehinkiläiset haluavat tievalaistuksen Ylipään tien varteen. Ennen kaikkea Ylipään tien niille kohdille, joissa on rakennuksia, olisi pian saatava tievalaistus.

Piehinkiläisten valotoiveet esitetään kirjelmässä jonka on allekirjoittanut 99 Piehingin Ylipään asukasta. Kirjelmää käsiteltiin Raahen teknisessä lautakunnassa, josta se kuitenkin lähetettiin oikean käsittelyjärjestyksen saavuttamiseksi ensin kaupunginhallitukseen.

Piehingin METSÄAUTOTIETÄ EI YHDISTETÄ Lukkaroisiin RS 14.6.1979

Piehingin Ylipään metsäautotie tulisi rakennettavaksi lähelle Vihannin kunnan rajaa.

Mikäli kaupunki osallistuu, kuten todennäköistä, vain metsäautotien rakentamiseen, jäävät kaupungille aiheutuvat kustannukset noin 45 000 markkaan. Metsäautotien jatkaminen Lukkaroisten tielle, jolloin tie palvelisi kesäaikaan myös läpikulkutienä, maksaisi kaikkiaan 113 000 markkaa.

Tiehankkeen takana on Keskusmetsälautakunta Tapio Oulun metsänparannuspiiri sekä alueen metsänomistajat. Tien rakentaminen tulee ajankohtaiseksi parin kolmen vuoden kuluttua.

Luonnon kutsumana PIEHINGIN SYDÄNMAAMAISEMISSA RS 14.6.1979

Kevät kun tuli ja lumi suli, hiipi pohjalainenkin kotikolostaan vähän ulommalle. Kyyrötellään pihamaan puutarhassa tutkimassa, mitä säilyi kovan talven alta. Potkaistaan pyörän selkään ja haistellaan maan ja metsän tuoksuja. Hurautetaan autolla kauniissa ilta-auringossa vähän maisemia katselemaan. Tai ravataan soita, kankaita ja metsiä kiikarin ja lintukirjan kanssa. Tunnelma voi olla sama pelkän eväsrepunkin kanssa tai vaikkapa ilman sitäkin. Mutta ihan oikea retki on se, kun luonnonhelmassa termospullon korkin avaa.

Raahen kaupungilla on moni-ilmeiset, mielenkiintoiset kasvot. On historiaa ja tämän päivän vipinää.

On itse kaupunki katuineen, vanhoine ja uusine rakennuksineen, näyteikkunoineen ja tehtaanpiippuineen. On meri, saaret, Haapajärvi ja pikkujoet. On esikaupunkialueet ja maaseutu, suot ja metsät.

Luonto jylhimmillään avaa ovensa Piehingin Ylipään takana Piehinkijoen yläjuoksulla. Siellä joki virtaa sivujokeen (Poikajoki ja Mäntyoja) läpi asumattomien seutujen. Ritokangas, Kursuneva ja Laivakangas, jossa maa kohoaa jopa yli 80 metrin korkeuteen. Sinne metsän syvyyksiin pakenivat piilopirtteihinsä ehkä muinoin useat raahelaiset sodan jaloista.

Ylipään tie on kuusi kilometriä pitkä. Se kulkee joen vieritse, jonka rannalle ovat keskittyneet monet viihtyisät maalaiskodit ja kylän vanha koulu. Koulu on osaksi nyt ilman käyttöä, odottaen aikaansa tai tuomiotaansa. Tie jatkuu tukkitienä, jota voi kulkea 15 kilometriäkin suoraan metsien kätköihin.

Polkupyörä tai omat jalat ovat tässä kuitenkin luotettavampia kulkuneuvoja, ainakin näin talven jälkeen. Autollakin selviää, jos on sopivia työkaluja matkassa.

METSÄN TARINAA

Piehinkijoki maastoineen on mielenkiintoinen ja yllättävä. On hauska poiketa tieltä ja seurata metsän piilossa mutkittelevaa jokea.

Jos seuraa sitä parikin tuntia luullen tulevansa hyvinkin kauas ja poikkeaa tukkitielle kääntyen siinä takaisinpäin, niin onkin kymmenen minuutin kuluttua samassa paikassa mistä lähti.

Kilometreittäin kaunista kangasmetsää, ylös, alas. Kevät ja aurinko. Jäkälä rahisee saappaan alla.

Vieressä kohisee, lirisee, lipuu Piehingin joki. Sitten on laaja suvanto.

Vesi seisoo melkein liikkumattomana, mustana korpikuusen kaartuessa varjoina sen yllä. Tuossa kerran eräskin Piehingin sydänkorpien asukki yritti todistaa uskonsa suurta voimaa tukkijätkille. – Kun tarpeeksi vahvasti uskoo, niin kyllä sitä veden päällä kävelee, oli hän sanonut. Silmät tarkkoina olivat seuranneet tukkijätkät ukon toimintaa, suut valmiina virneessä. Ukko keskittyi, kokosi kaiken tahdon ja voiman ja astui. Suvannon tumma pinta oli särkynyt. Suuren tahdon mies oli molskahtanut hyiseen mustaan veteen.

Tarina on vanha, ja tällaisia tarinoita säilyttää tämä sydänmaan metsä varmaan useita muitakin. Tämän erakon tahto ei koskaan riittänyt veden päällä kävelemiseen. Mutta mukava siinä on kävellä mutkaista jämerää joen rantaakin. Linnut visertävät. Tuoreet hirven kakat murskautuvat jalan alla. Lumen alla säilyneet puolukat maistuvat. Tuon tuostakin täytyy laskeutua alas joen törmältä, nähdä joki. Ja aina se on uuden näköinen ja aina yhtä kaunis. Totta se on. Niin kuin eräs isäntä totesi, että mitä suurta se on jos Mallorcalle lähdetän ihmeitä katselemaan ja kokemaan, kun ei tunneta edes omaa pitäjää.

Kari Siuvatti HEITTI TUL:n ENNÄTYKSEN RS 14.7.1979

Raahen Vesan piirikunnallisissa yleisurheilukilpailuissa heitti Saloisten Salaman Kari Siuvatti uuden TUL:n A-poikien ennätyksen keihäässä. Uusi ennätys kirjoitetaan nyt lukemin 72,66. Karin aiempi ennätys oli 70,88, joten tulosparannus oli melkoinen. Nuorten keihäs painaa 700 grammaa, miesten keihäs painaa 800 grammaa. Miesten ”keppiä” on Kari heittänyt 69,06.

17-vuotiaan urheilijanuorukaisen päätavoite on tänä kesänä Saarijärvellä kuun vaihteessa pidettävät SM-kisat ja mikäli siellä on menestystä tähtää Kari maaotteluihin. Kova kilpakumppani Raahen Vesan Arto Manninen asuu aivan lähistöllä. Samanikäinen Arto on heittänyt miesten keihästä jo 73 metriä. Nuorten keihäs ei sen sijaan lennä yllättävää kyllä yhtä kauas.

On hyvin mahdollista, että A-poikien maaotteluedustajat tulevissa kamppailuissa ovat Kari ja Arto.

Ja jos tahti pysyy samana, ties vaikka Moskovan jälkeisiin olympialaisiin Los Angelesiin matkaisi sama parivaljakko.

Poikien mielestä tekniikka ja nopeus näyttelevät keihäänheitossa tärkeätä osaa..

Tietysti voimakin tarvitaan, mutta pelkällä raa`alla voimalla ei keppi kauas kanna.

Suomalaisten hyvään keihäsmenestykseen on poikien mielestä syy pitkäaikaisilla perinteillä. Kokemusta ja asiantuntemusta on saatu jo vuosikymmenien ajan ja ne on pystytty myös hyödyntämään. Raahen heittopaikka on molempien mielestä erinomainen.

Jos keihäs ei lennä, ei syy ole ainakaan heittopaikassa.

HIRVIKOLAREITA PIEHINGISSÄ RS 14.7.1979

Kaksi hirvikolaria on parin päivän välein sattunut lähes samassa paikassa 8-tiellä Raahen Piehingissä. Perjantaina myöhään illalla hirvi loikkasi tielle noin kilometri Haapajoen sillasta etelään Raaheen tulossa olleen auton eteen. Hirvi katkaisi rytäkässä etujalkansa ja se jouduttiin lopettaman. Törmäyksessä auto lommoutui jonkin verran. Lähes samassa paikassa törmäsi hirvi autoon sunnuntai-iltana. Tässä hirvikolarissa kärsi vaurioita ainakin auto. Hirvi sen sijaan loikki onnettomuuspaikalta omille teilleen.

Perjantai-iltana sattuneessa kolarissa kuolleen hirven lihat myytiin huutokaupalla maanantaina.

Valtion kassaan huutokaupasta kertyi noin 2000 markkaa rahaa.

POIKA PUTOSI MOOTTORIPYÖRÄN KYYDISTÄ RS 31.7.1979

14-vuotias raahelainen poika putosi moottoripyörän takaistuimelta sinkoutuen päin puhelinpylvästä varhain lauantaiaamuna Lännennokan tiellä Piehingissä. Poika sai onnettomuudessa kallonmurtuman ja hän on hoidettavana Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa.

Moottoripyörää ajoi kortiton 19-vuotias raahelainen poika. Hän pakeni paikalta, mutta hänet saatiin kiinni myöhemmin. Onnettomuuden syynä oli, että moottoripyörän kuljettaja suistui ajaessaan tien penkalle.

SM-kisat Teijalle KAKSI KULTAA Kari KOHOSI HOPEASIJALLE RS 31.7.1979

Raahen Vesan Teija Virgberg osoitti valtavaa kestävyyttä juoksemalla runsaan puolentoista tunnin sisällä kaksi Suomen mestaruutta Oulussa. Ensin tuli mestaruus 800 m:llä ja sen jälkeen 1500 m:llä.

Edellisenä päivänä hän joutui juoksemaan molemmilla matkailla alkukilpailut. Teijan tuomat voitot ovat Vesan historiaan 43 ja 44 Suomen mestaruudet, 800 m:n voitto heltisi ajalla 2,12,1 ja 1500 m:n 4,32,8.

Raahelle kulunut viikonvaihde oli muutenkin menestyksellinen. Saloisten Salaman Kari Siuvatti osoitti varmuuttaan tuomalla seuralleen hopeamitalin A-poikien keihäässä tuloksella 72,08. Vesan Arto Manninen hävisi vain puoli metriä eli heitti 71,58,

millä heltisi arvokas neljäs tila tiukassa kilpailussa. Nuorten SM-kisoissa Nivalassa Ra-Vesan Arto Ukonmurto heitti neljänneksi. Ennen viimeistä kierrosta hän oli vielä selvästi kolmantena.

TEIJA KOKEILI KESTAVYYTTÄÄN

Teija Virkberg kokeili Oulussa kestävyyttään lähinnä tyttöjen EM-kisoja ajatellen. Kunto on tällä hetkellä tosi rautainen, siitä osoituksena voitot ilman viimeisen päälle yrittämistä. Kummatkin loppukilpailut Teija juoksi järkevästi, eikä lähtenyt suinpäin vauhdinpitoon, vaan kiilasi ja paransi asemiaan koko ajan. Loppusuoralla hän sitten avasi ”pellit”, joihin muut eivät pystyneet vastaamaan.

Kaksinkertaisen Suomen mestari kilpailee viimeistä vuottaan B-tyttöjen sarjassa. Mestaruuksia Teijalla on ikäisekseen harvinaisen paljon, peräti kuusi henkilökohtaista ja kolme viestimestaruutta.

KARI SIUVATTI ALKUKILPAILUSSA YLI 74 m

Saarijärvellä Raahen keihästalli Kari Siuvatti ja Arto Manninen puolustivat hyvin kaupunkimme mainetta. Kari heitti alkukilpailussa yli 74 m, mutta loppukilpailussa paras kaari kantoi pari metriä vähemmän. Pojat olivat puolen metrin sisällä, mutta Arto ei harmikseen päässyt mitalipallille saakka.

Pojat, jotka ovat harjoittelukavereita, pääsevät vielä ensi vuonnakin A-poikiin ja silloin toivon mukaan räväytetään koko kansalle vielä komeammat numerot.

Vesan Arto Ukonmurto osoitti hyviä moukarinheittäjän otteita sijoittumalla neljänneksi tuloksella 48,26.

Viidennen kierroksen jälkeen siinteli vielä pronssimitali.

Viestimestari Tarja Lamminparras Vesasta pääsi helposti alkueristä loppukilpailuun 800 m:llä, mikä olikin asetettu tämän vuoden tavoitteeksi, kertoi hänen valmentajansa Eero Ukonaho.

Pattijoen Tempauksen Päivi Pietilä tie sen sijaan nousi pystyyn alkuerissä. Raahen Vesa sai eri ikä-luokkien SM-kisoista yhteensä 20 pistettä, mikä on enemmän kuin vuosikausiin.

Saloisten Salama sai viisi pistettä Kari Siuvatin tuomana.

Piirin nuorisovalmentaja Esa Pyhälä oli iloinen että alueemme poikaurheilijat menestyivät näin hyvin.

Pistetiloille pääseminen on todella arvokas saavutus, sillä nuorten ikäluokissa on paljon osanottajia ja kova taso. Pyhälä pitää näitä arvokkaampina kuin esim. ikäkausihuipentuman voittoa. Harjoittelu on tuottanut tulosta, mutta vieläkin paremmat mahdollisuudet olisivat useilla pojilla, kun he vähitellen keskittyisivät määrättyyn urheilulajiin. Saloisten Salaman Kari Siuvatin keihästulos 72,08 riitti A-poikien

SM-kisoissa Saarijärvellä hopeamitalille. Karsinnoissa Kari nakkasi keihäänsä pari metriä kauemmaksi, mutta loppukilpailu-jännityksessä ei enää irronnut yhtä hyvin.

VIISI HUVILAMURTOA Piehingissä RS 9.6.1979

Viisi huvilamurtoa tehtiin Piehingissä ja Siniluodossa viime viikon lopulla. Murtautuja oli päässyt sisälle rikkomalla ikkunalasin.

Mukaansa kutsumaton vierailija oli ottanut erilaista pientä tavaraa. Eräästä huvilasta mies oli vienyt pyöreän japanilaisvalmisteisen kasettinauhurin, makuupussin ja kirveen.

Poliisin tutkimuksissa tekijäksi on osoittautunut Haukiputaalta kotoisen oleva mies. Sama henkilö murtautui Raahessa asuintaloon. Sisälle hän pääsi särkemällä eteisen oven ikkunan ja saaliinaan hän vei rannekellon ja 130 markkaa sisältäneen rahakukkaron. Tuntomerkkien perusteella poliisi pidätti miehen kaupungilta. Tutkimukset asiasta jatkuvat.

PIEHINGIN Mms MYY TOIMITALONSA RS 9.10.1979

Piehingin maamiesseuran johtokunta ja yleisen kokouksen ensimmäinen kokoontuminen on päättänyt myydä Piehingissä sijaitsevan toimitalon. Ostajana on yksityinen, jolla on tarkoitus kunnostaa talosta asuinhuoneet.

Maamiesseuran talo on rakennettu hirsistä viime sotien jälkeen. Lattiapinta-alaa siinä o 2500 neliömetriä. Rakennus on tehty hyvistä hirsistä, eikä se vielä ole päässyt huonoon, mutta kun taloa ei käytetä se, rappeutuu, toteaa seuran puheenjohtaja Uuno Pohto.

Talon teki aikoinaan Piehingin nuorisoseura ja maamiesseura osti sen velkoineen, joita oli selvitettäväksi asti.

Piehingin POSTI PESI KASVONSA RS 16.10.1979

Postitoimistossa on tehty remontti. Sen lattiat on laitettu uudestaan, seinät ja katto maalattu ja uusi palvelutiski asennettu.

Nyt toimisto on siisti ja viihtyisä.

Kunnostuksesta on vastannut huoneiston vuokraaja Eeva Sippala.

Hän toimii myös postin toimistonhoitajana. Piehinkiläiset Siiri Jokela ja Sirpa Hämeenaho olivat varsin tyytyväisiä tapahtuneisiin uudistuksiin. He oikein säikähtivät kun avasivat toimiston oven. Niin oli kaikki muuttunut.

Raahen sivukylille osayleiskaava KYLÄLÄISTEN RAKENTAMISHANKKEET helpottuvat RS 16.10.1979

Raahen kaupungin sivukylien, Piehingin ja Arkkukarin-Haapajoen kyläsuunnitelmat ovat valmistuneet. Kyläsuunnitelmilla pyritään kehittämään kyliä niiden omista lähtökohdista käsin. Suunnitelmissa lähdetään siitä, että alueita ei kaavoiteta, ellei lainsäädäntöä muuttamalla saada aikaan nykyistä asemakaavaa kevyempää kaavamuotoa.

Kyläsuunnitelma on asiakirjana osayleiskaava. Suunnitelmissa on erityistä painoa pantu tilakohtaisille selvityksille. Kussakin talossa on käyty haastattelemassa talon päämiestä. Tällöin on kysytty rakennuspaikkaa tarvitsevien lasten luku, rakentamishalukkuus ja toiveet uusien rakennusten sijoituspaikoiksi.

Kylien on vuosittain rakennettu 10 – 15 omakotitaloa. Rakentajina ovat yleensä olleet nykyisten kyläläisten lapset. Mikäli rakentaminen jatkuu nykyisellä vauhdilla, vastaavat kyläsuunnitelmissa osoitetut rakennuspaikat Piehingissä noin 15 vuoden ja Haapajoki - Arkkukarissa noin 25 - 30 vuoden rakentamistarvetta.

Kyläsuunnitelmat ovat nyt kyläläisten tutkittavana. Kuluvan kuun lopussa järjestetään kummassakin kylässä tilaisuudet, joissa kuullaan kyläläisten mielipiteitä ja selostetaan suunnitelmia tarkemmin.

OHJATTUA RAKENTAMISTA

Keskeisenä kysymyksenä on pohdittu rakentamistapaa. Kuinka tiiviisti, mille alueille ja kuinka suurelle rakennuspaikalle rakentamista tulisi ohjata. Jätevesien käsittelytapa vaikuttaa merkittävästi rakentamisen tiiviyteen.

Rakennuspaikkoja määrittäessä on katsottu, että rakennuspaikka voi olla jopa 2000 – 3000 neliömetriä, mikäli tarvittava väljyys kyläsuunnitelmien mukaisesti säilytetään.