Saloistelainen lastaaja Leevi Kerttula oli Taunus merkkisellä henkilöautolla menossa Pyhäjoen suuntaan, hänen autonsa takana tuli Haukiputaalta kotoisin olevan autonkuljettaja Matti Nisulan ohjaama ja kalajokisen liikennöitsijä Paavo Isopahkalan omistama, natron lipeälastissa ollut säiliöauto, jonka perässä oli vielä kaksiakselinen perävaunu.

Suuri säiliöauto suistui kokonaan tieltä ja sen nostamiseen tarvittiin erikoisnostolaitteet.

Raution talon kohdalla Kerttula hiljensi vauhtia ja ryhtyi kääntämään vasemmalle. Nisulalla ei päälle ajoa välttääkseen ollut muuta neuvoa kuin ohjata autonsa jyrkästi tieltä. Suuri auto rymisti kokonaan, perävaunua lukuun ottamatta, tien oheen ja vaurioitui pahoin. Sen etuakseli, molemmat etulokasuojat, pakoputkisto ja äänenvaimentaja irtaantuivat.

Nisulan ohjaama auto oli viemässä lipeälastia Oulu Oy:ltä Kokkolaan. 13000 litran lasti jouduttiin pumppaamaan sailiöistä. Onnettomuudella olisi ollut tuhoisat seuraukset, jos Nikula ei kylmäpäisesti olisi ohjannut ajokkiaan pois tieltä.

Muussa tapauksessa edellä ajanut henkilöauto olisi joutunut rekka-auton ruhjomaksi.

KORKEATASOISET AJOKOIRA KOKEET PIEHINGISSÄ RS 11.11.1969

Tuloksiltaan korkeatasoiseksi muodostuivat lauantaina ja sunnuntaina Piehingissä järjestetyt ajokoirien ja beaglien ajokokeet. Näissä Raahen Eränkävijät ry:n toimeenpanemissa kilpailuissa kävi toteen sanonta, että ”ei määrä ratkaise, vaan laatu”. Kokeissa oli nimittäin mukana vain neljä koiraa, mutta tulostaso oli erittäin korkeaa kansallista luokkaa.

Kokeiden aikana vallitsi poikkeuksellisen hyvä sää. Maastossa oli ohut lumikerros ja lämpötila nollan vaiheilla. Tämä osaltaan vaikutti hyvään tulostasoon. Ylituomarina toimi Paavo Alanikula Oulusta ja muina tuomareina järjestävän seuran jäsenet.

Saloistelainen Antero Siuvatin 2.vuotiaalle suomenajokoira Terolle onnistui lähes kaikki. Ajoaika oli lähes paras mahdollinen, ajon eteneväisyys tuotti täydet pisteet ja haku sekä haukku olivat lähellä täydellistä. Yhteispisteiksi kertyi kunnioitettavat 93,35 ja voittajaluokan 1 palkinto. Asiantuntijoiden mukaan Tero on kehityksessä aivan poikkeuksellisesti edellä normaalista. Tavallisesti suomen ajokoira saavuttaa 5 – 6 vuotiaana sen tason, joka tällä yksilöllä on nyt 2-vuotiaana.

Pattijokisen Olavi Keinäsen Rami saavutti niin ikään erinomaisen pistemäärän, 91,75 pistettä, ja avoimen luokan 1 palkinnon Saloistelaisen Matti Korpelan Sepin pistemäärä oli 68,58 ja suoritus tuotti avoimen luokan 2 palkinnon. Kaikki kolme edellä mainittua koiraa ovat ”veljeksiä”, tunnetun raahelaisen koirankasvattajan Toivo Metson kasvattamasta pentueesta.

Samassa yhteydessä pidettiin Raahen Eränkävijäin beagle-kokeet, joissa oli mukana yksi koira. Eero Vuorelan Risöns Heppu osoitti, ettei se juuri jää jälkeen suomenajokoirista; päinvastoin ajokoi-rat saavat tunnu taa sen paremmakseen.

Risöns Hepun pistemäärä 85,09 on sellainen, että Suo-messa se on aivan huippuja. Koira saavutti 1 palkinnon voittajaluokassa.

Antero Siuvatti ja Tero

MOPEDILLA AUTON ETEEN Piehingissä RS 13.1.1970

Mopedilla ajanut mieshenkilö joutui auton töytäisemäksi lauantaina Piehingissä.

Työmies Kalle Sippala oli lähtenyt mopedillaan Sippalan kaupan luota ja ohjannut ajokkinsa 8-tielle etelän suuntaan. Raahesta päin tuli eräs oululainen työnjohtaja henkilöautollaan. Ennen Ylipäähän johtavaa tietä Sippala oli siirtynyt keskiviivan lähelle; hänellä oli ilmeisesti tarkoitus kääntyä Ylipäähän päin.

Takaa tullut auto lähti ohittamaan häntä oikealta, mutta samalla Sippala kääntyikin oikealle päin ja auto koski mopediin. Sippala paiskautui tiehen ja hänet kuljetettiin Raahen aluesairaalaan. Häneltä on murtunut solisluu ja hän on saanut aivotärähdyksen.

HAAPAJOEN KANSAKOULUN harjannostajaistilaisuus RS 28.2.1970

Haapajoen kansakoulun harjannostajaisia vietettiin eilen. Koulu on ollut harjakorkeudessa jo parisen kuukautta, mutta tämä aika on odotettu sen vuoksi, että harjannostajaistilaisuus voitiin pitää koulun omissa suojissa.

Koulun rakentaminen aloitettiin lokakuun 17 P:nä ja tarkoitus on, että ulkopuolisten töiden osalta rakennus saadaan valmiiksi huhtikuun loppuun mennessä ja täysin valmiiksi juhannukseen mennessä. Tämän hetkinen tilanne näytää, että aikataulussa pysytään.

Koulurakennuksen tilavuus on 2380 kuutiometriä ja kerrosala 754 neliömetriä. Tontin pinta-ala on 2550 neliömetriä. Siihen tulee kolme varsinaista luokkahuonetta ja yhdistetty poikien käsityöluokka-voimistelusali sekä 2 huonetta ja keittiön käsittävä talonmies-vahtimestarin asunto ja kirjasto.

Normaali hankintahinta on 423,968 markkaa, johon sisältyy myös leikkikenttä. Rakennuksen on suunnitellut Suunnittelu Oy Niemelä Oulusta, rakennusteknilliset työt tapahtuvat kunnan omana työnä. LVI-työt urakoi Saloisten Putkiliike, sähkötyöt Raahen Ura-Asennus, maalaustyöt Raahen Maalaamo ja peltityöt Peltisepänliike E. Tokola. Ovet ja ikkunat valmistaa Korsu Oy ja kiinteät kalusteet Rakennuspuu Pasanen. Työmaan vastaavana mestarina on rakennusmestari Erkki Jussila. Työvoiman vahvuus on parikymmentä henkilöä.

Tiilestä rakennettu koulutalo on jo parikuukautta ollut harjakorkeudessa, mutta harjannostajaistilaisuutta on odotettu niin kauan että se nyt voitiin pitää koulun suojissa.

Tapahtui Piehingissä ISÄNTÄMIES RAKENSI TALON VAPAA-AJAN VÄLITÖINÄ RS 9.5.1970

Kouluyhteiskunnassamme puhutaan ihmisistä, jotka ovat kaksi- tai useampikielisiä, mutta Saloisten Piehingin Ylipäässä asuu mies, joka ei ole vasen- eikä oikeakätinen, vaan joka heistelee näitä arkisia töitä kaksin käsin. Molempi parempi käsi, ei sillä väliä. Täytyyhän sitä sellaisella työnteolla tulla jälkeä muuallekin kuin lukeen – selvä se.

Maanviljelijä ja vaakamies Pentti Apuli on ”juhta tekemään töitä”, näin meidän kesken sanoen. Siitäpä ei tarvitse sen pitemmälle kertoa. Hän on Rautaruukilla nelivuorotyössä, siinä ohessa hoitaa maatilaansa ja ”vapaa-aikanaan” rakentaa uutta taloa, vanha kun alkaa jo lahoa. Vuosikausia on vanhan remonttitöistä pidättäydytty ja nekin varat ohjattu uuden rakentamiseen

Ylipään Mäntylässä, noin kuusi kilometriä valtatieltä, ei eletä enää syrjäkylässä kuten ennen. Nykyisin käy linja-auto jo viisi kertaa päivässä tien päässä; pääsevät koululaiset, päivävuorolaiset ja emäntäväki tekemään tarpeelliset matkansa. Vuorotyössä käyvät sen sijaan saavat keplotella omine kyyteinensä valtatien varteen.

Pentti Apuli ottaa ”urakan” vastaan, kuten me muutkin.

Hän lähti iltasella metsään moottorisahan kanssa, katoi pari traktorikuormaa sahapuita, jotka seuraavana päivänä ajettiin kotiin odottamaan Korsun sahalle vientiä. Apuna ajossa oli saman kyläläinen Eino Riihijärvi. Sahapuista on tarkoitus saada uuden talon olohuoneen sisäkatto.

Apulin isännällä ei kuulemma ole ongelmia vapaa-ajan vietosta. Hän on parisen vuotta rakennellut uutta taloa, joka käsittää myös taloustilat.

Neliömetrejä on yhteensä 160, josta asuinpinta-alaa 97 neliömetriä. Loput neliöt vie sauna, pesuhuone, polttoainevarasto, autotalli ym.

Isäntä totesi leikillään, etteihän sitä kehtaa olla itselle uutta rakentamatta, kun on monelle muulle taloja tehnyt elämänsä varrella.

Annikki emännän urakkana on nyt ryhtyä maalaamaan uusia sisäseiniä. Saapa siinä samalla itsekin uuden maskin, kun sattuu maalia roiskahtamaan.

Talon emäntä on karjaihminen: ”Voi kuinka ne lehmät ovat mukavia ja kilttejä, ne eivät huuda eivätkä tiuski, kuten vieras työnantaja saattaa tehdä”, toteaa emäntä.

Kun utelimme, eikö tilan työt ole naisihmiselle raskaita ja eikö haluttaisi muuttaa kaupunkilaiseksi, emäntä totesi, ettei hän vaihtaisi osaansa. ”Olen elämäni varrella oppinut läksyn; älä tee mitään tänä päivänä, minkä voit huomiseksi heittää, ja se on hyvä ohje arkiseen elämään. Ei hermostumista eikä liikaa huolestumista”.

Saastumisongelmia ei ole Piehingin Ylipäässä. Piehinkijoki virtaa korkeitten äyräittensä suojissa, viljavat pellot ovat vieressä ja sankka metsä aivan kivenheiton päässä. Sinne on hyvä mennä vaikka metsästämään, kun mieli yksinäisyyteen halajaa.

Joskus lähdetään oikein huvittelemaankin – konkareihin, sanoo isäntä.

Nuorimmasta pojasta isä toivoo työnsä jatkajaa – maanviljelijää.

Ehkäpä sitten vuosikymmenen – kahden päästä annetaan tällekin työlle sille kuuluva arvonsa ja nuori polvi uskaltaa tunnustaa kirkkain silmin, että hänen elämäntyönsä on maanviljelys ja karjanhoito. Nyt sitä on niin kuin hiukan pidettävä salassa, ettei ”rikollisen” kirjoihin joudu.

KUUNNELLAAN VAIN TOISTEN LAULUJA

Piehingin Ylipään tien varressa sievän talosen pihalla istui kaksi onnellisen näköistä miestä. Toinen korjasi polkupyörää, toinen oli ”kymppinä”.

Vapaapäivä, mutta miehet eivät edes laula. ”Me kuunnellaan vain valmista”, totesivat kaverit ja jatkoivat kesäkulkuneuvon korjaamista.

Kevät on myöhässä, Piehinkijoessakin ovat jäät vielä, vesi hieman lirittää. Työtä riittää jokaiselle arkipäivälle, toteavat Oskari Pihlajaniemi ja Johannes Jokela – pyörää vain korjaavat.

- Sahapuukuorma on tuotu metsästä ja toista lähdetään hakemaan. Traktorin penkillä Pentti Apuli ja apumiehenä Eino Riihijärvi.

- Kesäajopelit on saatava kuntoon. Johannes Jokela on tuonut pyöränsä Oskari Pihlajaniemen korjattavaksi.

- Annikki Apuli uuden kodin portailla. Sisämaalaukset odottavat emännän yritteliästä kättä.

LUMETTOMIA TALVIA JA SULIA VESIÄ VUOSIKYMMENTEN TAKAA RS 12.1.1971.

Tämän talven oikukkaista säistä puhutaan tätä nykyä ja ihmetellään, tuleeko kesää minkäänlaista näin lauhan talven jälkeen. Mutta ehtiihän se vielä, jahka jaksetaan odottaa. On niitä erikoislaatuisia talvia ollut ennenkin. Siitä seuraavassa.

Vuonna 1930 oli oikukas ja lauha talvi. Raahen Seutu kertoo, että tammikuun 10. päivänä Saloisten Piehingissä maanviljelijä Samppa Tyvelä kylvi ruista. Samaan aikaan oli Pyhäjoen Parhalahdelta ilmoitettu tehtävän maanmuokkaustöitä täyttä häkää..

Tammikuun 14.päivän numerossa 1930 kerrotaan, että vuonna 1822 oli niin sula talvi, että ainoastaan Paavalin (25.1) päivän molemmin puolin oli maassa vähän lumen härmää ja kesä tuli niin aikaisin, että huhtikuussa kylvettiin kauraa. Silloin tuli niin hyvä vuosi, että sellasita on harvoin nähty.

Palatkaamme vielä vuoteen 1930.

Tammikuun 16. päivän Raahen Seutu kertoo, että Saloisten Savolahdessa Jonne Äijälä kylvi ruista. Tammikuun 27.päivänä kirjoittaa pakinoitsija Joo (päätoimittaja Aug. Auria), että Saloisissa lehmät käyvät laitumella äpärettä syömässä. Hän kirjoittaa samalla, että kurkilaumat lentelevät kohti etelää ja talven tuloa povataan helmikuun 7. päiväksi. Hän ennustaa talven kestävän kuusi viikkoa.

Kirjeessä Lapaluodosta kertoo satamatyömies työttömyydestä, mutta aluksi hän ihmettelee näin: Kummallista on elää tällaisena talvena, kun maan kasvot tuijottaa mustana, kun suvinen tuuli kohisee kuusikossa ja viheltelee nurkissa. Kun meren maininki vaahtopäisenä hyökkää rantaan soitellen loppumatonta vihaista säveltään, kun pilvirykelmät paksuna kerroksena vaeltavat viikkoja yhä samaa rataa.. Kun tätä kirjoittelen, aurinko jo ikkunan läpi lämpimästi säteilee. Kyllä tällainen talvi jossakin suhteessa on mukavaakin, näin Lapaluodosta 1930.

Helmikuun 1. päivänä 1930 oli Raahessa päästy jo talven tuntuun. Silloin tehtiin luistinrataa jäälle.

Saman päivän lehdessä kerrotaan, että talvi vuonna 1776 oli ollut erikoinen, syys- ja sydäntalvi oli lämmintä, ainoastaan helmikuussa oli tiukka talvi ja sitä kesti vain sen kuukauden. Maaliskuussa oli maa sula ja huhtikuussa ruoho maassa.

Ne, jotka uskalsivat huhtikuussa kylvää, saivat erinomaisen sadon. Ne, jotka odottivat tavanomaista aikaa, jäivät sadotta., koska kesä oli tavattoman kuiva ja kuuma.

Kelirikossa ollaan taas, sanotaan helmikuun 15.1930. Parina päivänä lämpömittarit näyttivät 2 – 3 astetta lämmintä, mikä vaikutti sen, että parin viikon ajan vallinnut rekikeli oli tipotiessään ja kärrypeli otettiin tilalle. Helmikuun 25. päivänä mainitaan, että meri on jäätynyt.

Lumeton oli laskiainen samana vuonna. 3.1. lehdessä sanotaan, että kova lounaistuuli muuttui myrskyksi ja vettä satoi kuin kesällä konsanaan. Näin meni pahainenkin keli kaduilta ja maanteiltä.

Maaliskuun 29.1930 kottarainen on saapunut Raaheen ja huhtikuun 15.päivänä oli västäräkki jo viipottanut.

Toukokuun 1.päivänä kylvettiin kauraa Iso-Ehrolan tilalla Pattijoella. 5.12.päivänä liikkui ensimmäinen ukkosilma ja saatiin odotettua sadetta. Käkikin kukkui jo 16.5.1930. Saman kuun 30 päivän päivänä oli ruis hiuksella Pattijoella Heikki Kaarelan pellossa.

Kyseessä olevan kuivan ja kuuman kesän lämpimin päivä oli elokuun.31, jolloin mittarit näyttivät 31 celsiusta varjossa. Elokuun viimeisellä viikolla oli saatu sadetta ja heinän jälkikasvu päässyt niin hyvään vauhtiin, että puhuttiin jo jälkisadon korjuusta.

Tottapa sitä saatiin kalaakin ko. kesänä, koska syksyllä pidettiin Raahessa silakkanäyttely, jossa oli 600 astiaa kaloja kaikista rannikkopitäjistä.

Aina niitä ilmoja piisaa, sanoi kerrallinenkin mies.

SALOISTEN SEURAKUNNALLA uusi kesäkoti Kultalassa RS 28.7.1970

Maamme päämiehellä on Kultaranta, mutta saloistelaisilla on Kultalanranta. Tottahan niissä on muutakin verrattavaa kuin nimi näin kesällä: saa vapaasti olla raikkaassa ilmassa ja auringossa.

Saloisten seurakunta on ostanut Saloisten Kultalanperältä Kultalan sisaruksilta 2,7 hehtaaria merenrantamaata seurakunnan kesäkotia varten. Tonttia on laajalti leirielämääkin varten. Se on vielä luonnontilassa olevaa hiekkaista petäjikkö- ja lepikkorantaa, mutta vähän kerrallaan sitä raivataan ja kunnostetaan nin, että saadaan pallokenttä, verkkopalloalue ja paljon vapaata oleskelutilaa telttoja ja leikkejä varten. Ihana uimaranta vetää varsinkin nuorempia seurakuntalaisia puoleensa.

Alueelle on jo pystytetty ”huoltomoduuli” eli leirikeittiö, aitta ja ”hätääkärsiväin konttuuri”. Parhaillaan on työn alla ruokailukatos.

Edelleen toivotaan, että alueelle saataisiin joku suurehko vanha pirtti- tai taparakennus, jossa voitaisiin kokoontua vähän koleammallakin säällä. Saunakin ehkä saadaan myöhemmässä vaiheessa.

Nyt on Saloisten seurakuntalaisilla oma vapaa-ajanviettoalue, jonne voi pystyttää telttansa ja käydä uimassa ja virkistäytymässä koska vain. Valtamaantie kahdeksalta kääntyy tie Piehingistä. Tien laidassa on viitta, jossa kirjoitus: Kultalan ranta. Tästä on hyvä kääntyä ja osata aluelle.

Kirkkoherra Olli Suikkari ja nuoriso-ohjaaja Matti Haapanen esitteli aluetta lauantaina, jolloin nuoriso jo kokoontui viikonloppua viettämään kesäkodille.

Maanantaina oli vuorossa vanhempi väki, joka oli kokoontunut runsaslukuisesti nauttimaan suvipäivästä. Uskaliaimmat olivat menneet uimasille asti. Useimmat kuitenkin kävivät kastelemassa varpaitaan suolaisessa merivedessä.

Päivän ohjelmassa oli ruokailun ja muun kulinaaristen nautintojen ohella myös hengellistä ohjelmaa sekä seurustelua vapaasti. Aikoivatpa vielä leikkejäkin harrastaa ennen auringon laskua.

Tänään tiistaina alkaa kesäkodilla seurakunnan äitien leiri ja se kestää torstaihin. Isien on toivottu pärjäävän lasten kanssa nämä muutamat päivät, jotta äidit todella saisivat muutaman päivän loman. Kukapa uskaltaisikaan väittää, etteivät nykyajan isät osaa lasten kanssa toimeen tulla ja perunoita pataan panna, monella kuitenkin työajat ovat soveltumattomia perheenäidin rooliin.

Lapset pääsevät kesälaitumille elokuun kolmantena päivänä. Myöhemmin on tarkoitus vielä järjestää leiri isille. Ja kun isät kokoontuvat leirialueelle he samalla kunnostavat jalkapallokentän. Ehkäpä jollakin isällä on traktorikin mukana, jotta voima riittää. Mutta ihminen ei tule toimeen yksinomaan työllä. Leirin aikana keskustellaan myös elämän tosiarvoista.

Tämä on vasta alkua, kertoo kirkkoherra Suikkari. Mutta tästä on sitten hyvä suunnistaa eteenpäin mahdollisuuksien mukaan.

Lipputankoa kesäkodilla ei vielä ole. Vanhemman väen kesäpäivää juhlisti Suomen lippu pienessä väliaikaisessa tangossa. Jospa joku saloisten seurakuntalainen omistaisi lippusalkometsää ja lahjoittaisi kesäkodille uuden uutukaisen lippusalon.

Huovat myös ovat tervetulleita ja räsymatot, ehkäpä niitäkin seurakuntalaisten varastoista löytyy.

Saloisten seurakunta on kasvava ja yhä uudistuva seurakunta. Ehkäpä sen jäsenet heräävät alati huomaamaan, ettei seurakuntaelämä ole elävää jos sen jäsenet eivät toimi. Siksipä on toivottavaa, että arvonimet ja ammatit unohtaen kaikki seurakuntalaiset yhtenä miehenä muodostavat elävän seurakunnan. Kasvattaminen on aloitettava jo lapsena, mutta mikään ei estä myös varttuneempaa kasvamasta oman seurakuntansa toimivaksi jäseneksi.

KÄÄRME PURI PIHAMAALLA Saloisissa RS 18.8.1970

Kyykäärme puri emäntä Sylvi Niemelää sunnuntaina jalkaan Saloisten Hurnasissa. Emäntä Niemelä oli lähtenyt poikansa puolivuotiasta lasta viemään ulos aurinkoon. Laittaessaan huopaa pihanurmikolle, hän tunsi jonkunlaisen piston jalassaan ja samalla huomasi kyykäärmeen luikertelevan poispäin. Käärme saatiin tapetuksi, mutta emäntä Niemelä joutui turvautumaan sairaalahoitoon.

PIEHINGSSÄ 6 km:n KANAVAREITTI RS 22.8.1970

Sanonta ”Piehingin reitti” herättää varmasti lukijakunnan keskuudessa sarjan kysymyksiä; useimmille se on täysin tuntematon. Tällainen 5-6 kilometriä pitkä vesitie on kuitenkin olemassa.

Se johdattelee Kuljunlahdelta makeavesikanavaa Siniluodon maantiesillan kohdalle, levenee sitten useiden satojen metrien levyiseksi Siniluodon lahdeksi ja jatkuu edelleen Lohikarin kohdalta kaivettuna kanavana Piehinkijoen suulle.

Siniluodon lahden rannoille on noussut ja on parhaillaan nousemassa runsaasti huvila-asutusta.

Näille huvilanomistajille tämä vesitie tarjoaa mukavan mahdollisuuden veneilyyn.

Muille veneenomistajille pääsy tälle reitille sitä vastoin on vaikeampaa. Vatungin ja Lohikarin välissä padotulla kohdalla on kyllä ylimenopaikka, josta saa veneen Tammanlahdesta, Siniluodon lahden puolelle.

Seudun ainoa ammattikalastaja Väinö Tokola asuu Lohikarin pohjoisrannalla, rauhallisella ja kauniilla paikalla, joka onkin nimetty ”Paratiisiksi”. Aikanaan Vatungin ja Lohikarin välinen salmi oli kalainen paikka, mutta patoaminen on muuttanut tilannetta.

Haapajoen suuta ei veneellä liikkuja juuri eroita, sillä paikka on niin ruohottunut ja puuston peittämä. Joitakin taloja näkyy kanavalle. Kaivettu kanava on kaunistanut koko alueen. Sen rannoilla on vuoroin kuusi- ja mäntymetsää, lepikkoa, niittyjä tai vain hiekkaista törmää. Karjaa ja muitakin kulkijoita varten on kanavan ylitse rakennettu kolme siltaa, jotka tuovat oman erikoisen sävynsä maisemaan.

Vaikka ”Piehingin reitille” mielivä ei voikaan päästä sinne veneellä, on hänellä mahdollisuus kiertää näitä samoja seutuja autolla tai jollakin muulla kulkuneuvolla. Kesäinen kierros täällä tarjoaa paljon nautittavaa.

AUTOPALO PIEHINGISSÄ RS 30.10.1970

Henkilöauto syttyi palamaan Saloisten Piehingissä eilen puolenpäivän jälkeen. Saloisten palokunnan ripeä toiminta pelasti auton räjähtämiseltä ehtiessään ajoissa vaahtosammuttimineen paikalle.

Kalevi Kerttula oli juuri käynyt tankkaamassa auton tankin täyteen polttoainetta ja ajanut sen Olavi Jussinniemen pihaan Piehingissä. Kun auto ehti pihaan, leimahti se heti palamaan. Palossa tuhoutui kaikki sähkölaitteet, joten omistaja joutuu olemaan ilman ajokkia ainakin muutaman päivän. Jos auton polttoainetankki ei olisi ollut täynnä, se kaikesta päättäen olisi kaasuuntunut ja räjähtänyt ennen palokunnan hätään tuloa.

VANHOJA SILTOJA UUSITAAN Piehingin Ylipäässä RS 24.11.1970

Vanhoja ja heikkoja puusiltoja uusitaan Piehingin Ylipäässä. Piehinkijoen ja Poikajoen ylitse aikanaan rakennetut sillat on täysin palvelleina poistettu käytöstä ja niiden tilalle on valmistumassa entistä ehommat. Piehinkijoen uusi silta on kolmiaukkoinen puupalkkisilta.

Sen yhteinen pituus on 14,5 metriä ja leveys 4,5 metriä. Poikajoen silta on pienempi. Sen jännemitta on 6 metriä ja leveys sama 4,5 metriä.

Ensin mainitun kohdalla parannetaan tietä 460 metriä ja jälkimmäisen kohdalla noin 200 metriä.

Rakennushankkeen kokonaiskustannusarvio on 114 000 markkaa. Sillat valmistuvat joulukuun aikana ja tieosat rakennetaan ensi vuoden kesäkuussa. Työn urakoi oululainen toiminimi MVR-yhtymä ja töissä on kymmenkunta miestä. Valtion puolesta on valvojana rakennusmestari Esko Karunki.

23 000 PULLOA KESKIOLUTTA pellolle Piehingissä RS 26.1.1971

960 koria keskiolutta lensi pellolle suuren kiitolinja-auton syöksyttyä tieltä ja kaaduttua tienoheen Saloisten Kultalanperällä eilen aamulla.

Vaasalaisen Torsten Ekmanin omistama ja autonkuljettaja Åke Glasbergin ohjaama kiitolinja oli menossa etelän suunnasta Ouluun. Kultalanperällä olevassa jyrkähkössä kaarteessa se alkoi liukkaalla ajoradalla luisua ja suistui pois tieltä ja kaatui tien oheen.

Auton lastina oli 960 koria eli noin 23.000 pulloa keskiolutta, jotka lensivät pitkin peltoa. Pulloista särkyi rytäkässä noin puolet.

Hieman myöhemmin ajoi kalajokisen liikennöitsijän säiliöauto etelän suuntaan ja samassa mutkassa noin 100 metrin päässä ojassa olevasta vaasalaisesta autosta se luisui tien sivuun ja oli vähällä suistua luiskaan. Kuljettaja pysäytti ajoneuvon ja jäi odottamaan TVH:n hiekka-autoa.

Jonkin ajan kuluttua tuli etelän suunnasta kalajokisen  autoilijan omistama kuorma-auto, joka myös alkoi luisua vasemmalle tien sivuun. Se törmäsi osittain säiliöautoon, niin että tästä runnoutui etulokasuoja ja taustapeili.

Kuorma-auto jatkoi matkaa ja oli vähällä syöksyä olutta kuljettaneen kiitolinja-auton jälkiä sen päälle. Viime hetkessä se alkoi kuitenkin nousta hitaasti tielle päin ja kuljettajan säikähdys vaihtui helpotuksen huokaisuun, kun auto pysyi kuin pysyikin tiellä.

SALOISTEN KIRKONKYLÄN JA PIEHINGIN VÄLINEN vesihuoltosuunnitelma laadittavaksi RS 4.2.1971

 Saloisten kunnanhallitus antoi kokouksessaan tiistaina puoltavan lausunnon Raahen kaupungin tiedusteluun saada rakentaa valtamaantie 8:n alitse hiihtoladun tunneli. Tunnelin rakentaa valtio ja kustannuksiin osallistuu Raahen kaupunki, mutta Saloisten kunnalle ei koidu kustannuksia.

Kunnanhallitus hyväksyi yleistentöiden lautakunnan esityksen antaa vesihuoltosuunnitelma välillä Saloisten kirkonkylä – Piehinki Maaseudun Keskusrakennustoimiston laadittavaksi.

Saloisten asuntotuotanto ohjelmaa laativa toimikunta tarvitsee lisäaikaa, jota päätettiin anoa sisäasiaministeriöltä kaksi kuukautta. Asiaa tutkiva toimikunta, johon kuuluvat Joel Harju, Johan Häli ja Juhani Leinonen on ollut asian kimpussa joulusta lähtien.

LIUKAS TIE VEI AUTOT yhteen Saloisissa RS 27.1.1971

Pahannäköistä peltiromua tuli eilen aamulla Saloisissa kahden auton rajussa yhteenajossa. Toisessa ajoneuvossa olleet kaksi henkilöä kuljetettiin Raahen sairaalaan, mutta he pääsivät tarkastuksen jälkeen pois.

Onnettomuus tapahtui klo 7,30 tienoissa Saloisten kirkonkylässä 8-tiellä noin 300 metriä Rautaruukille johtavan tien risteyksestä Raaheen päin. Raahelainen autonmyyjä Kalevi Mämmelä oli menossa uudella Volvo-merkkisellä autolla Kokkolaan. Raahen suuntaan tuli saloistelaisen Vilho Mäntylän ohjaama Fiat 600-merkkinen henkilöauto, jossa oli kuljettajan saloistelainen neitonen Arja Helena Tähjä. Mämmelä aikoi ohittaa edellä kulkeneen auton, mutta kun hän näki vastaantulijan hän ohjasi ajoneuvonsa omalle kaistalle. Silloin Mämmelän auto liukkaalla tiellä alkoi heittelehtiä ja viistottain perä a ja oikea sivu edellä törmäsi vastaan tulleen Mäntylän ohjaaman auton keulaan.

Fiat lensi törmäyksen voimasta tien luiskaan. Mämmelän auto pysyi tiellä, mutta luisteli vielä jonkin matkaa eteenpäin.

Mäntylä ja Tähjä kuljetettiin Raahen aluesairaalaan, mutta he pääsivät tarkastuksen jälkeen kotiin. Mäntylän auto romuttui pahanlaisesti. Mämmelän autosta painui oikeanpuoleinen sivu sisään.

Mämmelä säilyi vammoitta.

Toistasataa leiriläistä SALOISTEN KULTALASSA RS 29.6.1971

Toistasataa osanottajaa on eilen alkaneella Saloisten seurakunnan lasten leirillä Kultalanrannassa. Leirin avajaistilaisuudessa oli mukana Pelastusarmeijan eversti Jarl Wahlström. Leirin johtajana toimii nuoriso-ohjaaja Matti Haapanen ja kirkkoherra Olli Suikkari pitää päivittäin raamattutunnin.

Eilispäivän ohjelmaan kuului mm. Päivän sana, keskustelua ryhmissä ja iltahartaus. Tämä päivä on omistettu urheilulle. Raamattutuntien ja raamatun tutkistelun yhteydessä puhutaan urheilusta. Urheiluasioista käyvät puhumassa saloistelaisurheilijat Tuula ja Seppo Routaniemi.

Huomenna on teemana ”Kadonneen etsintä ja löytäminen”. Mukana on mm. Taljan edustaja ja palomies Esko Suomela Raahen palokunnasta. Raamattutunnin pitää maisteri Hilkka Kortet.

Torstaina puhutaan tulen käsittelystä. Raamattutunneillakin puhutaan tulesta. Rautaruukin palotarkastaja Pentikäinen vierailee ja Saloisten Reippaan edustaja selvittelee kartan ja kompassin käyttöä. Päivän päättää yleisöiltanuotio. Päätöspäivä on perjantaina.

Leiriemäntinä toimivat Raili Suikkari ja Orvokki Haapanen. Johtavina isoina siskoina ja veljinä ovat Pirjo Seppälä, Hannu Huttunen, Aila Vänskä ja Leena Malo. Toiminta tapahtuu ryhmissä ja ryhmillä on lisäksi omat johtajansa.

VESIJOHTOA PIEHINKIIN ensi talvena 16,5 km RS 10.8.1971

Salositen Piehingissä toteutettaneen ensi työllisyyskautena laajamittainen vesihuoltosuunnitelma, kertoi kunnan rakennusmestari Pentti Polus.

Vesijohtoa rakennetaan 16,5 kilometriä, jota varten on anottu korkotukilainaa.

Piehinkiin on suunniteltu toistasataa taloutta käsittävä vesijohtoverkosto, jonka kokonaispituus on 30 kilometriä.

Rakentaminen toteutetaan parin vuoden aikana, jos rahoitus järjestyy. Koko vesihuollon kustannusarvio on 540 000 markkaa.

Saloisten Vesi Oy:n toimesta on kunnan alueelle rakennettu vesijohtoa 24 000 metriä ja suunnitelmissa on enään Piehinki ja Mattilanperä haja-asutusalueista joihin vesijohto rakennetaan.

Raahen lähipitäjissä HALLA TEKI PAHAN LOVEN VILJELIJÄN VUOSITULOON RS 9.10.1971

Kesän halla, se kaikkein vähiten toivottu vieras, kävi Raahen maatalousalueella viime heinä- ja elokuussa ja jätti hampaansa jäljet niin viljaan kuin perunaankin. Useilla syrjäisillä kylillä ja suomailla puraisi halla niin pahasti, että moni viljelijä jäi satoa paitsi ja näin ollen vuoden työ meni hukkaan.

Tiedustelumme mukaan kaikkein eniten ovat joutuneet kärsimään Merijärven viljelijät. Kunnan alueella on kaikkiaan 163 tilaa pyytänyt halla-arviointia tiloillaan toivossa, että valtio varaisi korvausmäärärahoja. Korvausrahat ovat yleensä olleet minimaalisen pieniä, joten niihin ei sovi kovin korkeaa toivoa panna. Mutta siemenviljaa varten saatu korvaus olisi paikallaan kovan hallakesän jälkeen.

Halla-arviotoimikuntaa ei ole perustettu läheskään kaikissa kunnissa, mutta parhaillaan muutamissa ollaan hankkeissa perustaa se. Toimikunta käy sen jälkeen, kun tilallinen sitä pyytää, tekemässä arvioinnin ja laskelmassa korvausperusteet. Takavuosina arviotoimikunnat kävivät tiloilla arvioimassa hallavahingot jo aiemmin, viljapelloilla ja perunamailla.

Nyt on arvioinnit tehtävä laareihin ja kellareihin, sadon laadusta riippuvasti.

Saloisissa tiedetään hallan vikuuttaneen viljaa ja perunaa, mutta tähän mennessä ei maatalouslautakunnalle eikä kunnan-toimistoon ole tullut tietoja hallavahingonkorvaus-pyynnöistä.

Kovin ovat köy-käisiä ohranjyvät, joita maanviljelijä Jaakko Järvelä Sa-loisten Kultalasta näyttää tässä käm-menillään. Jyvät ovat kuivuneet pie niksi ja kurttuisik- si, pahimmin hall-an vikuuttamissa ovat vihneetkin jääneet puinnissa katkeamatta.

Uutta päälinjaa Saloisissa 14,5 km VESIJOHDON RAKENTAMINEN Piehinkiin aloitetaan RS 14.10.1971

Saloisten kirkonkylän ja Piehingin välisen vesijohdon rakentaminen aloitettaneen parin viikon kuluttua. Kunnanhallitus hyväksyi tiistaisessa kokouksessaan urakoitsijaksi Eino Helaakosken Pattijoelta. Vesijohdon sivuhaarautumineen on laskettu olevan valmiina viimeistään ensi vuoden kesäkuun loppuun mennessä viimeistelytyöt mukaan luettuna. Rakennushankkeen kustannukset ovat noin 500.000 markkaa ja työt työllistää 5 – 10 miestä.

14,5 kilometrin pituinen päälinja lähtee Saloisten kirkolta ja päättyy Piehingin ja Kultalan välillä olevalle Ärjänkankaalle. Vesijohdon piiriin tämän rakennusvaiheen jälkeen tulee arviolta 60 - 70 taloutta. Tämä arvio perustuu muutama vuosi sitten tehtyyn alustavaan koemerkintään. Koko Piehingin vesihuoltosuunnitelman piiriin on aikanaan tehdyssä koemerkinnässä ilmoittautunut noin sata taloutta.

Haapajokeen asti, noin 9 kilometrin matkan putki kulkee 140 millimetrin vahvuisena. Siitä se jatkuu loput 5,5 kilometriä Ärjänkankaaseen 110 millimetrin putkena.

Päälinjaan tulee muutamia pienempiä haaraumia. Ensimmäinen on 2,5 kilometrin paikkeilla Koivuluodon talojen kohdalla muutaman kymmenen metrin pituinen 64 millimetrin läpimittaista putkea oleva haara. Toinen haara on Järvelän lammen luona 4 kilometrin kohdalla. Siihen rakennetaan 63 millimetrin putkea 200 – 300 metriä. Siniluodon kohdalla haarauman pituus on noin 800 metriä ja tässä käytetään 110 millimetrin putkea. Seuraava haara tehdään Piehingissä Lännennokalle menevän tien kohdalle.

Siinä haarautuman pituus 300 – 400 metriä ja läpimitta 63 milliä. Lisäksi Kerttulan kohdalla on haarautuma, joka menee mm. Keskikylänkoululle. Tässäkin pituus on noin yksi kilometri.

Tässä rakennusvaiheessa jäävät Piehingin Ylipää, Kultala ja Hurnanen vesijohdon vaikutusalueen ulkopuolelle.

Suunnitelman mukaan vesijohto vedetään pehmeämpiä maastoja pitkin, eikä se seuraa mitenkään tarkasti tien suuntaa. Suunnittelussa on otettu asutus ja maasto-olosuhteet huomioon.

Mm. Santigin mäki kierretään ja Leinoperä tällöin tulee vesijohdon piiriin. Saloisten kirkolla rakennettava vesijohto menee ensin muutaman sadan metrin matkan 8-tien maan puolella. Lipinkarin ojan kohdalla se kääntyy tien oikealle puolelle. Arkkukariin saakka se sitten jatkuu tien oikeaa puolta ja kääntyy täällä jyrkästi vasemmalle ja menee Niemelän mäen alangossa 8-tien alitse Leinoperälle. Sieltä se tulee yksityistien vartta Haapajokeen ja menee täällä taas 8-tien meren puolelle. Sieltä se jatkuu sähkölinjan suuntaa Piehinkiin Kerttulan talon luo.

Täällä se menee tien alitse tien maan puolelle ja päättyy 8-tien tuntumaan Ärjänkankaalle.

MURTOVARAS LIIKKEELLÄ Saloisissa RS 21.10.1971

Makean nälkä tuli varkaalle Saloisissa sunnuntain vastaisena yönä. Saloistelaisen Teuvo Joensuun vasta valmistuneeseen omakotitaloon murtautunut henkilö vei muun omaisuuden lisäksi pöydällä olleen sokeripaketin. Varas anasti talosta matkaradion ja polkupyörän sekä lisäksi pienempää omaisuutta.

Murtomies oli rikkonut rakennuksen ulko-oven lasin ja päässyt näin sisälle. Eteisestä murtautuja oli vienyt siellä olleen naisten polkupyörän ja keittiöstä Philipsmerkkisen matkaradion. keittiön pöydällä ollut sokeripaketti oli ollut varkaalle haluttua tavaraa. Lisäksi hän oli vienyt taskulampun ja ruuvimeisselin. Polkupyörä löydettiin myöhemmin Arkkukarista, jossa se oli kumi puhjenneena.

Joensuun talo on vasta valmistunut, eikä siinä vielä asuta joten varkaalla oli hyvä tilaisuus toimia. Taloon oli siirretty jo omistajan omaisuutta ja anastettavaakin siis oli.

SALOISISSA 65 TALOUTTA VESIJOHDON piiriin tänä vuonna RS 20.12.1971

Tämän vuoden aikana vesi- ja viemäriverkostoon tulee Saloisissa uusia liittyjiä on noin 65 kiinteistöä. Tämä merkitsee samalla pienoista nousua viime vuoteen verrattuna, mainitsi rakennusmestari Pentti Polus.

Vuonna 1972 uusia liittyjiä vesijohdon piiriin tulee huomattavasti enemmän kuin tänä vuonna. Pelkästään Piehingin linjalla on 60 liittyjää, eli tämän vuoden määrä. Tosin alueen kiinteistöjä ei voida liittää viemäriverkostoon.

Normaalin kokoisen omakotitalon liittyminen vesijohtoverkostoon maksaa kiinteistön omistaja noin 600 mk. Yleisen töiden lautakunta on tehnyt kunnanhallitukselle esityksen, että mainittuun liittymismaksuun voitaisiin sisällyttää myös haja-asutusalueella sijaitsevat kiinteistöt. Täten voitaisiin liittää jopa 200 metriä runkojohdosta sijaitseva kiinteistö samoilla kustannuksilla vesijohtoverkostoon.

Saloisten kirkonkylän ja Piehingin välisen vesijohdon rakentaminen aloitettiin lokakuun lopussa ja töitten on määrä olla valmiina ensi vuodenkesäkuun loppuun mennessä. Piehingin vesijohdon rakentaminen työllistää keskimäärin 8 henkilöä ja vesihuoltotyön I rakennusvaiheen kustannusarvio on runkojohtojen osalta 482 markka ja tarkoitukseen on saatu valtiolta 240 000 markan korkotulilainavaraus.

Rakennusmestari Poluksen mukaan Piehingin vesihuoltosuunnitelman I rakennusvaihe käsittää läpimitaltaan 140 mm:n muovista vesijohtoa

8,9 kilometriä, 110 mm:n putkea 6 km ja 63 mm:n putkea 1,7 km.

Kaikki putket ovat mitoitettu kestämään kuuden kilon paineen. Työt käsittävät kaikkiaan neljä vesistön alitusta ja seitsemän maantien alitusta. Vesijohdosta on rakennettu tähän mennessä suurinta putkea noin 4,7 km ja 110 mm:n putkea noin kilometri.

HAAPAJOEN UUSITTU SILTA käyttöön kuun lopulla RS 18.3.1972

Saloisten Haapajoen uusi silta tullaan avaamaan liikenteelle tämän kuun lopulla, joten liikenneolot valtatie 8:n Saloisten kk:n ja Pyhäjoen kunnan rajan välisellä tieosuudella helpottuvat ainakin hieman.

Insinööri Valtteri Hiltunen TVL:stä kertoi, että Haapajoen entisen sillan vanhoille maatuille valettu teräsbetonisilta on kokonaisleveydeltä noin 10,5 metriä. Sillan kokonaispituus on noin 13 metriä ja vapaa-aukkoa sillalla on 10 metriä.

Työt siltatyömaalla alkoivat tämän vuoden tammikuussa ja ne saadaan siis päätökseen pääosiltaan jo tämän kuun loppuun mennessä. Sillan nopea valmistuminen on johtunut suurelta osin siitä, että rakennusvaiheessa ei ole tarvinnut tehdä juuri lainkaan maansiirtotöitä. Ainoastaan vanhan sillan maatukia on jouduttu hieman korjailemaan. Lisäksi sillan päihin täytyy ajaa jonkin verran massaa.

Insinööri Hiltunen mainitsi, että Haapajoen siltatyömaalla onkin ollut kyseessä oikeastaan vain sillan kansirakenteen uusiminen. Samalla tämän uusimisen kanssa on sillan suuntaa hieman voitu muuttaa.

Sillalle tullaan vetämään kestopäällyste ensi elokuussa. Tällöin päällystetään samalla koko tieosuus.

Haapajoen siltatyömaalla on tarvittu keskimäärin 10 työntekijää.

Piehingin KALASTAJAT HALUAVAT KALAVENESATAMAN RS 18.3.1972

Piehinkiläisten kalastajien keskuudessa tullaan tekemään tiedustelu kalastusvenesataman tarpeellisuudesta ja mahdollisesta paikasta Piehingissä.

Piehingin kalastuskunnan vuosikokouksessa päätettiin tehdä esitys TVL:n Oulun piirin piirikonttorille kalastusvenesataman rakentamisesta kalastuskunnan alueelle. Asiaa koskevat tarvetiedustelut annettiin Pohjanmaan Kalastajaseurojen Liiton tehtäväksi.

Kalastusvenesatamakysymys on noussut Piehingissä esille koska alueella ei ole suojaista veneiden pitopaikkaa ja tämä on jatkuvasti tuottanut vaikeuksia kalastajille ja muille veneilijöille.

Piehingin kalastuskunta päätti yksimielisesti liittyä heti Pohjanmaan Kalastajaseurojen Liiton jäseneksi sekä osallistua eteläisen Perämeren meritaimenohjelman toteuttamiseen kuluvan vuoden aikana 300 markalla.

Kalastusta harjoittavilla kalastuskunnan osakkailla sekä kylässä vakinaisesti asuvilta tilattomalta väestöltä päätettiin periä kalastusmaksuna 10 markka tältä vuodelta. Pyydysmäärää ei rajoiteta. Sen sijaan kalastuskuntaan kuulumattomille ulkopaikkakuntalaisilta peritään kalastuslupamaksuna 20 markkaa vuodelta. Lupa oikeuttaa kalastamaan koukku- ja katiskapyydyksillä sekä enintään viidellä 30 metrin mittaisella verkolla. Outokumpu Oy:n Lännennokan kesänviettopaikan asukkailta päätettiin periä kalastuslupamaksuna yhteensä 100 markaa ja Revon Sähkön Pintamaan asukkailta 50 markkaa.

Kalastuslupia myöntävät kalastuskunnan johtokunnan jäsenet, jotka myös toimivat kalastuksen valvojina.

Piehingin kalastuskunnan johtokuntaan valittiin Arvo Ojakangas, Irja Viitanen, Matti Viitanen, Erkki Erkkilä ja Ade Vuotila, joista Arvo Ojakangas ja Irja Viitanen valittiin esimiehiksi.

Kokouksessa käsiteltiin myös viime vuoden tilit ja kuultiin tilintarkastajien lausunto sekä myönnettiin johtokunnalle ja muille tilivelvollisille tili- ja vastuuvapaus vuoden 1971 tileistä.

VENEENTEKIJÄN SYNTYMÄPÄIVILLÄ kerrotaan hauskoja juttuja RS 12.9.1972

Enimmän osan elämääni olen lorvistellut ja pyssyn kanssa kävellyt. Useita otuksia olen saanut, mutta myös paljon tyhjää pyytänyt. Kalansaaliit ovat olleet suurempia ja joskus on tullut jokunen hyljekin. Varsanaista työtä en ole tehnyt koskaan, mutta monenlaista muuta asiaa sitäkin enemmän.

Näin luonnehtii itseään tänään Piehingin Haapajoella 75-vuotta täyttävä Paavo Törmälä.

Paavo Törmälä on mies, joka hyväksyy itselleen nimitykset konna ja valehtelija. Onpa tainnut itse itsensä näillä nimillä ristiäkin. Sanoja ei kuitenkaan pidä ymmärtää niiden pahimmassa merkityksessä, sillä Törmälä ei käytä valehtelijan lahjojaan muita vahingoittaakseen.

Päinvastoin. Loistavana jutun kertojana ja juttujensa ilmiömäisenä höystäjänä on hän ”porinoillaan” hauskuuttanut ja naurattanut satoja ihmisiä. Tosikkojen kanssa on jo vähän vaikeampi elää. Kaikki eivät aina tahdo ymmärtää huumoriani, toteaa Törmälä.

Lorvistelijaksi ei Paavo Törmälää myöskään voi nimittää.

Tämän pirteän vanhuksen päivät eivät ole kuluneet nukkuessa, vaan pääasiassa veneen teossa. Hänen käsistään on lähtenyt satoja veneitä ympäri Suomen niemen.

Ensimmäiset veneeni valmistuivat ollessani 15-vuotiaana pyhäjokisen Sunin Tomin opissa. Sen jälkeen on niitä syntynytkin neljän – viiden veneen vuosivauhtia yli 60 vuoden ajan. Tunnustukseksi hyvästä veneenrakennustaidostaan on Paavo Törmälä saanut vuonna 1939 Raahen Maatalousnäyttelyssä ensimmäisen palkinnon.

Veneenrakennuksen ja kalastuksen ohella on tämä hauska jutun kertoja rakentanut myös taloja.

Metsästyksen suhteen on juhlapäiväänsä viettävä Paavo Törmälä pitänyt 20 vuoden tauon.

Metsästys on muuttunut sellaiseksi liiketoiminnaksi, että vihaksi pistää. Tehtaan työntävät pyssyjä ja panoksia hirvittävää vauhtia ja tällä usutetaan kaikki poikasetkin metsästäjiksi. Alkaa ollakin jo noita metsästäjiä enemmän kuin otuksia, joten saa sitä ihmetellä, mihin linnut ovat joutuneet? Ne on am-muttu, sanoo Törmälä.

Paavo Törmälä sanoo viettävänsä 75-vuotis-päivää niin harvoin, että sitä kannattaa juhlia. Pannu on kuumana koko päivän ja vieraat ovat tervetulleita.

REVONSÄHKÖN ALUEEN TUHANNES SÄHKÖLLÄ LÄMMITETTÄVÄ OMAKOTITALO RS 28.10.1972

Hitsaaja Kauko Alilan uusi omakotitalo Piehingissä on tuhannes sähköllä lämmitettty talo Revon Sähkö Oy:n jakelualueella.

Sähkö asuntojen lämmitysmuotona tuli toimialueelle vuonna 19767. Liikkeellelähtö oli hidasta. Sähkölämmitys alkoi varaavana sähkölämmityksenä, jolloin oli myös rajoituksia lämmityksen saantiin nähden. Kun suora sähkölämmitys tuli mukaan, kasvoi kysyntä nopeasti.

Kehitystä osoittavat seuraavat sähkölämmitteisten asuntojen luvut: 1967 50 kpal, 1968 150 kpl, 1969 260 kpl. 1970 400 kpl, 1971 700 kpl, 1972 1000 kpl marraskuussa. Hyvällä syyllä voidaan olettaa kehityksen jatkuvan samansuuntaisena ja tällöin 2000 sähkölämmityksen raja täyttyisi v. 1975.

Sähkölämmitys näyttää jo nykyisellään merkittävää osaa yhtiön toiminnassa. Kuluvana vuonna tulee sähkölämmitystariffeilla myydyn sähkön osuus olemaan jo 15 % kokonaismyynnistä.

Sen lisäksi lämmitetään paljon yleistariffilla myydyllä sähköllä.

Pääosa nykyisiä sähkölämmityksiä on asennettu vanhoihin taloihin. Tämä on ollut talouksille erittäin merkittävä asia, sillä usein ei muuta vaihtoehtoa ole ollut tarjollakaan talon iän ja koon huomioon ottaen. Sähkölämmityksen asema uusien talojen lämmitysmuotona on kuitenkin jatkuvasti lisääntynyt ja lisääntyy. Suoran sähkölämmityksen ja myös sähkökiukaan saa nykyisellään miltei rajoituksitta koko yhtiön toimialueella.

RS 12.7.1973 HYVÄKSI ENTISTEN

ja uusien raahelaisten nuorten yhdistäjäksi ja tutustuttajaksi muodostunee kuluva viikko Lännennokan leirialueella. Alueella kirmailee parhaillaan lähes 40 9-12 vuotiasta tyttöä ja poikaa. Raahen nuorisolautakunnan järjestämällä kesäleirillä toimii vetäjänä Mauri Pirilä ja huoltajina Marja-Liisa Laukka, Maija Kiuru, Kaija Aittola, Pia Lindeman, Paavo Paulin, Jalmari Tähjänjoki ja Juha Ylitalo. Näläntunteen poistamisesta huolehtivat Arja Heikkilä ja Annikki Lehtola.

RS 21.7.1973 SALOISTEN SEURAKUNNAN

kesäkoti Piehingin Kultalan rannassa on tänä kesänä ollut ahkerasti nuorten käytössä. Alueella on pidetty mm. kolme lasten leiriä, joista viimeinen päättyi eilen. Nyt olivat vuorossa 6 – 12 vuotiaat pojat, jotka bingiksen, tikanheiton, lentopallon, uinnin ja raamattutuntien parissa viettävät kolme leiripäivää. Leirin vetäjänä toimi teol.yo. Matti Suomela.

PIEHINGISSÄ PUITIIN RS 6.8.1973

Piehingin Ylipäässä Hugo Hännisen tilalla puitiin eilen ohraa. Hännisen kertoman mukaan sadosta on tullut keskinkertainen. Kuivuus on haitannut, mutta kastelulaitteen ovat auttaneet niin, että jyvä on muodostunt tavallisen kokoiseksi. Hännisen kuivaamossa kokeiltiin ensi kertaa säkkien sijasta ruuvikuljetinta. Siinä kierukkaruuvi vetää jyvät traktorin lavalta ja pudottaa ne kuivauslavalle.

HURNASTENOJAN SILTA UUSITTIIN RS 13.11.1973

Hurnastenojan silta uusittiin aivan silta-arkkuja myöten viikonlopun aikana. Sillan kansi- ja niskamateriaaliin on saatu kaupungin avustusta, mutta itse työ, jota tehtiin yhteensä satoja tunteja, on kaikki talkoilla tehtyä. Tätä siltaa käyttävät paikallisten asukkaiden lisäksi mm. merenrannan huvilanomistajat, kalastajat ja metsästäjät, tie nimittäin jatkuu aivan meren rantaan saakka. Sillan rakennustyömaalla oli lauantain ja sunnuntain kuluessa kerrallaan toistakymmentä miestä. Työmaan ”pomo” käski kertoa kiitokset niille sillan käyttäjille jotka nyt istuivat lämpimässä huoneessa ja odottivat sillan valmistumista. Olisikohan noissa kiitoksissa ollut sarvipää mukana.

SIPPALAN MYLLYSTÄ maan kuulut jauhot ja ryynit RS 24.1.1974

Kaikki hinnat kohoavat huimaa vauhtia. Myllytystaksat taitavat olla ainoita, jotka ovat lähes 40 vuotta pysyneet suunnilleen samana.

Myllynomistaja Erkki Sippala Raahen Piehingistä muistaa tarkalleen, että vuonna 1936 maksoi hehtolitran jauhatus leipäviljaa kuusi markkaa.

tänä päivänä on 7,20 markkaa.

Erkki Sippala on ollut myllynomistajana ja myllärinä kuluvan kuun 9. päivään klo 10 mennessä 38 vuotta.

Sinä aikana on lukuisa säkillinen jyviä jauhettu jauhoiksi Sippalan myllyssä. Alkuun mylly rakennettiin Piehinkijoki varteen vesivoimalla käyväksi,

mutta kun sen voima osoittautui liian vähäiseksi, muutettiin mylly sähkökäyttöiseksi. Nykyisin myllyn koneistoa pyörittää 90 hv:n dieselmoottori. Sähkövirta myllyyn ja asuntoon saadaan omasta laitoksesta.

Myllyn asiakaspiiri on laaja. Jyviä tuodaan Revonlahdelta, Siikajoelta, Vihannista. Parhalajdelta ja koko Raahen alueelta. Nykyisin myllyyn tullaan autoilla ja traktoreilla.

KAHDEKSAN HEVOSEN MYLLYTALLI

Myllyn toiminnan alkuvuosina ja vielä pitkään sen jälkeenkin asiakkaat toivat myllykuormansa hevosilla. Myllytalliin mahtui kahdeksan hevosta ja tuskinpa koskaan oli sellaista aikaa, ettei se olisi ollut täysi pyhänaikoja lukuun ottamatta. Kun oli paljon hevosia, tuli paljon lantaakin. Myllytalo huolehti siitä että talli oli siivottuna ja kunnossa.

Silloin kasvoivat pellot aivan ennätysmäisesti, saivathan ne hevosenlantaa tarpeeksi asti, sanoi Sippala.

Hevoset jättivät jälkensä myös myllypihaan ja sille johtaville teille. Sai siinä naisväkikin haravia ja luutia heiluttaa asiakkaan jäljiltä.

Myllykamari myllyn yläkerrassa on siisti ja tilava. Nykyisin sitä enää vähemmän käytetään, koska odotusajat ovat lyhyet ja myllyttäjien matkat kulkuneuvojen ansiosta ”lyhentyneet”. Myllykamarin pöydällä on aikakausilehtiä ja tuhkakupit niin kuin odotushuoneissa ainakin.

Sippalan mylly on siisti ulkoa ja sisältä. Tuskin uskoisikaan että tässä laitoksessa käsitellään juuttisäkkejä ja roskaisia jyviä. Myllynomistaja kertoi, että mylly siivotaan joka päivä. Siivousta varten on laitospölyimuri, jolla pölyt saadaan siististi poistetuksi. Myllyliitto antaa suositukset niin siisteydestä kuin hinnoistakin.

Nykyään jauhetaan enimmäkseen vain leipäjauhoja ja valmistetaan ryynejä. Rehujauhot jauhetaan kunkin karjanhoitajan kotitarvemyllyssä taikka kiertävillä myllyillä. Raskaita säkkejä ei tarvitse asiakkaan kantaa ylälattialle, koska säkkielevaattori nostaa säkit suoraan pihasta yläkertaan suppiloiden lähelle.

KEVÄISIN ON TULVAVAARA

Tulvien aikana myllärillä on huoli, sillä Piehinkijoki on tunnettu pahoista tulvistaan ja jäänluonneistaan. Jäät ovat särkeneet aina ennen Piehinkijokivarren myllyt ja sähkölaitosyritykset. Erkki Sippala tietää, mitä on jäiden vahtiminen säännöstelypadossa noin 120 metriä myllyä ylempänä. Jo ajoissa on jäitä ammuttava, jotta ne eivät pääsisi patoa ja sitä mukaa myllyä särkemään.

Monia kertoja pitää tulvan aikana nousta keskellä yötä katsomaan tilannetta. Samaa vahdissa oloa se on Rautaruukin padollakin Piehinkijokisuulla keväisin ao. vartijoilla.

Myllynomistaja Sippala oli sitä mieltä, että meillä Suomessa on vielä paljon valjastamattomia koskia joista vesivoimaa saataisiin edullisesti.

Muutamien ihmisten ”tunteiden” vuoksi jätetään tuollaiset voimavarat käyttämättä ja sitten puhutaan energiapulasta. Sippalalla on kokemusta veden voimasta. Nytkin siellä mahtavan lumimäärän ja jään alla lirisi kirkas vesi joka pyöritti vesiturbiiniakselia ja sitten syöksyi muuttumattomana alaspäin. Näin yksinkertaista se on kun osaa ottaa irti voimaa siitä missä sitä on tarjolla.

Asser Siuvatista RAUTARUUKIN PÄÄLUOTTAMUSMIEHEKSI RS 27.4.1974

Rautaruukin pääluottamusmieheksi valittiin vaalissa Asser Siuvatti (skdl) 654 äänellä, Raimo Wiik (skdl) sai 319 ja Urpo Anttila (kesk) 219 ääntä.

Varapääluottamusmieheksi valittiin Olavi Vuorinen (skdl) äänimäärällä 785. Paavo Säkkinen sai 347 ääntä.

Työsuojeluvaltuutetun vaaleissa sai Aarne Ukkonen (skdl) 474 ääntä ja tuli valituksi. Aarno Kurttila (sdp) sai 312 ääntä ja Eero Siniluoto (kesk) 258 ääntä.

Työsuojeluvaltuutetun vaalissa valittiin ensimmäiseksi varavaltuutetuksi Olavi Vuorinen 495 äänellä.

Tauno Autio sai 208 ääntä ja Pentti Pirilä 12 ääntä.

Toiseksi varavaltuutetuksi valittiin Seppo Harju 235 äänellä. Martti Siitonen sai 204 ääntä ja Jouko Liljeroos 93 ääntä.

Äänestysprosentti pääluottamusmiesvaaleissa oli 57,5, työsuojeluvaltuutetun vaalissa, koska siinä saivat äänestää nekin jotka eivät ole ammattiosaston jäseniäkään, muodostui prosentiksi 57,04.

Rautaruukin toimihenkilöiden työsuojeluvaltuutetuksi valittiin Torsten Söderholm. Väinö Backman valittiin ensimmäiseksi varavaltuutetuksi ja Eila Vainio toiseksi varavaltuutetuksi.

LAPSEN MIELTÄ KULTALASSA RS 25.7.1974

Ei me tosissaan tapella senkun leikitään, huutelivat Saloisen seurakuntaleirin pojat valokuvaajalle keskiviikkona Kultalan kesäkodin pihamaalla.

Leikkiminen oli kuitenkin vain osa Saloisten seurakunnan lasten leiripäivän ohjelmasta. Aikaa käytettiin lisäksi mm. askarteluun, jumppaamiseen, laulamiseen ja kilpailuihin. Seurakunnan kerhotyttöjä ja poikia päivän kestävällä leirillä oli mukana 70, joista parillakymmenellä oli mukana myös vanhemmat.

Lähes samanlaisella leikkimielellä kului Kultalan rannassa myös tiistaipäivä, jolloin kesäkodilla kokoontuivat seurakunnan vanhukset

PIEHINGIN KOULUN uudisrakennus harjassa RS 31.8.1974

Tänä vuonna investoimme juuri näihin entisen Saloisten kunnan puolella oleviin kouluihin sen mitä investoimme. Haluamme saattaa liitosalueen vanhat koulut, jotka palvelevat haja-asutusalueita, ajan vaatimuksia paremmin vastaaviksi. Tämän totesi kaupunginjohtaja Yrjö Reinilä eilen Piehingin koulun uudisrakennuksen harjannostajaistilaisuudessa.

Piehingin koulun uudisrakennuksen tilavuus on 2237 neliömetriä, kerrosala 547 neliömetriä ja huoneistoala 516 neliömetriä. Uuteen rakennukseen valmistuu 225 neliömetrin suuruinen liikuntasali, käsityöluokka ja terveydenhoitohuone sekä wc:t, pesu- ja pukuhuoneet, tuoli-, opetusväline- ym. varastot sekä eteis- ja käytävätilat. Hankkeen kustannusarvio on noin 570 000 markkaa.

Rakennuttajana on siis Raahen kaupunki ja urakoitsijana Rakennusliike Mesto. LVI-työt urakoi Kastell Oy ja sähkötyöt Virolaisen Sähkö. Työmaan vastaavana mestarina Esko Alamikkelä. Rakennuksen on suunnitellut Arkton suunnitteluryhmä.

Rakennustyöt aloitettiin kesäkuun alkupuolella ja rakennuksen on määrä olla valmis syyskuun loppuun mennessä.

Yksi viidestä PAAVO TÖRMÄLÄLLE tunnustuspalkinto Kalevalaseuralta RS 7.11.1974

Suomen kielen nauhoitearkistossa on Saloisten murretta äänitettynä kaikkiaan 16 tuntia. Tästä määrästä peräti 12 tuntia on Saloisten Piehingistä kotoisin olevan Paavo Törmälän puhetta. Arkiston noin 11.000 Saloisten murreliuskasta 4 000 on tehty Törmä-Paavon haastattelujen perusteella.

Tunnustukseksi hyvistä kertojanlahjoistaan ja perinteiden tuntemisestaan sai Paavo Törmälä eilen vastaanottaa Sanakirjasäätiön murretutkijoilta Kalevalaseuran kekrinpäivän palkinnon; kunniakirja ja 500 markan rahasumman. Palkinnon luovuttivat Törmälälle maisterit Maija Länsimäki ja Pirkko Nuolijärvi. Vastaavan palkinnon sai tänä vuonna Kalevalaseuralta neljä muuta perinteen taitajaa.

Kalevalaseuran palkintoluettelon perusteluissa todetaan Törmä-Paavon olevan monipuolinen ja etevä kielenopas. Hän puhuu aitoa ja rikasta murretta, nauttii esiintymisestä, on synnynnäinen, paikkakunnallaankin erinomaiseksi tunnettu tarinan- ja jutunkertoja.

Paavo Törmälän henkistä liikkuvuudesta ja kertojanlahjoista on osoituksena, että hän usein soveltaa perinteen itseensä; hän on ollut tekemisissä kummitusten kanssa ja ampunut tulikettuja ja pystyy kertomansa mukaan jopa seisottamaan veren, mainitaan palkinnon perusteluissa.

Paavo Törmälä on ollut haastattelijoilleen antoisa kansanperinteen ja – murteen kertoja.

AUTO PÄÄLLE –mies kuoli Hurnasissa RS 11.2.1975

Raahen Hurnasista kotoisin oleva Ville Jussinniemi, 72, kuoli sunnuntaina jäätyään Hurnasissa auton alle.

Jussinniemi oli tullut taksilla eläkeläisten juhlista Pyhäjoen suunnalta ja jäänyt muiden taksissa olleiden kanssa valtatie 8:n varteen.

Hän lähti heti ylittämään valtatietä ja jäi niin ikään Pyhäjoen suunnasta tulleen auton päälle ajamaksi.

Jussinniemi sai onnettomuudessa niin pahat vammat, että kuoli matkalla Raahen aluesairaalaan.

Häntä jäivät kaipaamaan lähinnä lapset perheineen ja sisarukset perheineen.

Maaliskuun taiteilija TUOHESTA KULTAISEN SORMUKSEN TEIN ,,, RS 22.2.1975

Vekkuli mies on nimetty Raahen maaliskuun taiteilijaksi. Hän on Väinö Viitanen Piehingistä Ylipääntien varresta. Pienessä kodissaan Piehinkijoen varrella hän näpertelee ja taiteilee pääasiassa tuohitöitä.

Väinö Viitasen taideopettajana oli nälkä 1920-luvun pulavuosina. Kun poikamies ei saanut mistään töitä, mutta vatsa vaati osansa, lähti Väinö Pyhäjoen Haarain sydänmaalle jossa Kustaava Rauta opetti hänelle tuohitöitä. Eikä se opettaminen jäänyt yksinomaan tuohitöihin, minä jopa karstasin villoja ja tein vaikka mitä vellin edestä, kertoo taiteilija – Väinö.

Viitasen ideat tuohesta ja muusta luonnontuotteesta eivät lopu. Hänen sormensa syyhyävät aina jotakin näpertelemistä. Niinpä silloin kun tuohta ei ole saatavissa, hän käyttää materiaalina puuta, jäkälää, männynkäpyjä jne.

Suuret ja pienet tuohikontit, virsut, seinäkoristeet, kaulaketjut, korut, lippaat ja monet muut esineet täyttävät Viitasen kodin seinät. Katajasta ja lylykuusesta hän rautasahalla sahaa hyrriä eli kiekkoja joista saa kauniita kehyksiä tai vaikkapa oviverhon.

Erikoisia puutöitä, jotka ehdottomasti pitäisi esitellä mm. kaikille nykyajan lapsille, edustavat yhdestä puusta tehdyt talousastiat. Saavit, kehdot, leilit, suolan jauhamiskaukalot, kirnut, voirasiat ja –pytyt, pyykkipaljut lautoineen ja kaikki muut mahdolliset edustavat kaikkia ennen vanhaan taloudessa tarvittuja astioita ja esineitä. Pieni kehtokin ja jopa puurohärkin panevat mielikuvituksen liikkeelle.

Raahen maatalousnäyttelyssä Viitanen sai tuohikontillaan ensimmäisen palkinnon. Jos tuohta olisi riittävästi saatavana lähtisi Väinö Viitasen käsistä niin paljon koriste-esineitä ettei niistä omalla paikkakunnalla olisi puutetta.

Tuohitöitä ei opi tekemään katsomalla toisen työtä. Siihen täytyy päästä sisälle itse tekemällä. Vuosikymmenien aikana Väinökin on parantanut entisiä malleja, tuohivirsuihinkin on tullut niin hyvä malli että niillä vaikka tanssii.

Kuukauden taiteilijan näyttely rakennetaan lauantaina useaan eri kohteeseen Raahessa, kuten muidenkin taiteilijain töitä edellisinä kuukausina. Näin mahdollisimman monella kaupunkilaisella on mahdollisuus niitä ihailla.

Raahen maaliskuun taiteilija Väinö Viitanen esittelee tuohitöitään. Kädessään hänellä on ”taideteos”, jossa esitellään metsurin työvälineet ja työt.

Piehingin Kalastuskunta HALUAA OMAN KALASATAMAN RS 20.3.1975

Piehingin Kalastuskunta päätti vuosikokouksessaan pitää kalasatama-asiaa edelleen vireillä. Yhdistys on edelleen oman kalasataman kannalla. Meritaimenen istutukseen kalastuskunta antaa 350 markkaa.

Kalastuslupamaksua päätettiin periä kuluvalta vuodelta 10 mk kalastuskunnan osakkailta ja vakinaisesti kylässä asuvilta kalastajilta. Pyydysmääriä heiltä ei rajoiteta. Kalastuskuntaan kuulumattomille ulkopaikkakuntalaisille päätettiin myöntää kalastuslupia 20 markan hinnalla. Lupa oikeuttaa kalastamaan koukku- ja katiskapyydyksillä sekä enintään viidellä 30 metrin mittaisella verkolla.

Outokumpu Oy:ltä ja Revon Sähkö Oy:ltä päätettiin periä 100 markkaa kalastusmaksua kuluvalta vuodelta. Kalastuslupia saa johtokunnan jäseniltä.

Johtokunnan esimieheksi valittiin Matti Viitanen ja varaesimieheksi Ade Vuotila. Johtokuntaan valittiin muiksi jäseniksi Väinö Alila, Voitto Saarikoski ja Erkki Erkkilä.

Tilintarkistajiksi valittiin Niilo Jussinniemi ja Erkki Peltoniemi, varalle Reino Röning ja Jorma Peltoniemi. Kokousedustajiksi valittiin Voitto Saarikoski, varalle Väinö Alila. Rahastonhoitajaksi valittiin Irja Viitanen.

Tilit hyväksyttiin. Kokouksessa toimi puheenjohtajana Jukka Pirttijärvi ja sihteerinä Erja Viitanen.

Taloudellinen ratkaisu: REHUVILJAN SÄILÖNTÄ VALTAA YHÄ LISÄÄ ALAA RS 2.9.1975

Viljan säilöminen karjan tuorerehuksi on valtaamassa alaa myös Raahen lähimaakunnassa. Viljan säilötään kemiallisin säilöntäainein joko jyväsäilöntää tai murskesäilöntää käyttäen.

Jyväsäilönnässä jyvät säilötään kokonaisina suihkuttamalla niihin säilöntäainetta, jona käytetään propioni- tai muurahaishappoa.

Viljaa voidaan säilöä torneihin, laareihin tai laatikoihin, kunhan säilöpaikat vuorataan ilmatiiviiksi muovikelmulla. Painoja viljatuorerehussa käytetään samoin kuin muussakin tuorerehussa.

Rehuviljan murskesäilöntää aloitettiin eilen maanviljelijä Erkki Silvolan tilalla Raahen Haapajoen kylässä. Syksyn sadosta on aikomus säilöä viljaa noin 20 - 25 kuutiometriä eli 250 hehtolitraa.

Silvolan tilalla tehtiin jo viime syksynä viljasta säilörehua ja karja otti sen halulla vastaan. Tämä on suhteellisesti huokeampi vaihtoehto kuin puimisen jälkeinen kuivatus ja jauhatus, sanoo Silvola.

Silvolan ohrapelloilla tehtiin keväällä ns. kuparikokeita Kemiran toimesta. Ohrapelloille merkittiin koeruutuja, joihin kylvettiin jauheena ja liuoksena kuparia satoisuuden lisäämiseksi. Kemiran edustajat tulivat tilalle eilen seuraamaan puintia ja punnitsemaan satoa, mutta aamupäivästä alkanut sade esti kokeiden tulosten selville saamisen.

pattijoella on jo useana vuonna muutamilla tiloilla tehty rehuviljasta säilörehua. Maanviljelijä Silvola arvelee että rehuviljan säilöntä valtaa alaa, kunhan se tulee tunnetuksi kautta maakunnan.

HUOKEAMPI VAIHTOEHTO

Maanviljelijä Uuno Pohto Arkkukarissa oli viime syksynä tehnyt myös ensimmäisen kerran viljatuorerehua ja hänen mukaansa säilöntä onnistui yli odotusten. Sitä paitsi tuorevilja on karjalle tavattoman mieluista. Sitä syötetään lypsy- ja lihakarjalle.

Maanviljelijä Pohto puolestaan on ”ihastunut” viljan säilöntään, koska se säästää työtä ja tulee halvemmaksikin kuin viljan kuivattaminen ja jauhaminen. Puintiaikana yleensäkin viljankuivaajien kapasiteetti käy vähäksi. Rehuviljan säilöntä on lisäksi edullista käytettyyn työmäärään nähden.

Pohto sanoo käyttävänsä säilöviljan painoina muovisia, vedellä täytettyjä väkilantasäkkejä. Säkit voi täyttää myös hiekalla. Pohdon tilalla torniin säilötään nurmituorerehua, mutta vilja säilötään riiheen sitä varten rakennettuihin ja muovilla vuorattuihin laareihin.

Kuluvana sadonkorjuunkautena näyttää viljan tuleentumisaste olevan hyvin kirjavaa. Kaura yltyi uuteen kasvuun satuaan sadetta pitkän kuivuuden jälkeen. Sen vuoksi sen tuleentuminen kestää vielä 1-2 viikkoa ja siihenkin pitää olla kuivia ja lämpöisiä ilmoja.

Maanviljelijä Pohto sanoo, että sekavilja on omiaan säilörehuksi. Säilörehu ei ole jäätymiselle erikoisen arkaa. Esimerkiksi viime pakkaset eivät jäädyttäneet säilöviljaa ollenkaan.

Rehua tehtiin eilen maanviljelijä Erkki Silvolan tilalla Raahen Haapajoella. Maanviljelijä Silvola lapioi jyviä murskaajan siiloon, jota valvoo Pentti Silvola.

”Väärin ymmärretty” RANTOJEN KAAVOITUS esillä Piehingissä RS 27.11.1975

Raahen eteläistä ranta-aluetta koskeva osayleiskaavaehdotus on aiheuttanut paljon polemiikkia. Tuon polemiikin synnyttäjä tuntuu kuitenkin olevan jokin muukin kuin itse kaavaehdotus.

Melko suurelta osin maanomistajien keskuudessa syntynyt häly ja pelko oikeuksien menettämisestä on johtunut väärinkäsityksistä ja osittain myös sanamuodoltaan hieman epätarkasta kaupungin kuulutuksesta.

Rantayleiskaavaehdotuksesta keskusteltiin tiistaina Piehingin koulussa, jonne oli saapunut väkeä enemmän kuin yhteen suurehkoon luokkaan mahtui. Luokassa vallinnut hapen puute ei estänyt paikalla olleita puhumasta ja puhetta tosiaan riitti. Tuo puhe ei ollut kuitenkaan turhaa, vaan se oli koko tilaisuuden tarkoituskin.

Tilaisuudessa puhetta johtanut kaupunginjohtaja Yrjö Reinilä muistutti paikalla olijoita siitä, että vielä ei ole menossa mikään kaavan vahvistus, vaan kyse on yksinomaan maanomistajien kuulemisesta. Monista tilaisuudessa esitetyistä kysymyksistä kuulsi kuitenkin läpi luulo että jo nyt maanomistajien perinteisiä oikeuksia ollaan loukkaamassa ja että ”kaava” sitoo ja rajoittaa heidän toimiaan. Näihin väärinkäsityksiin saatiin tilaisuudessa kuitenkin ainakin osaksi selvyys, joskaan kaavaehdotuksesta käytävää keskustelua nuo selvitykset eivät vielä varmaankaan lopettaneet.

Arkkitehtiylioppilas Lauri Louekari, yksi kaavaehdotuksen laatijasta, huomautti ehdotusta selvitellessään, että ”tällainen suunnittelu on aina suunnittelijan ja paikallisen asukkaan välinen yhteinen asia. Asukkaalla tulee olla sananvaltaa hänen omaa aluettaan koskevissa asioissa”, sanoi Louekari. Hän jatkoi heti perään että koko asian käsittelyjärjestyksestä on syntynyt väärinkäsityksiä. ”Ensin tulee olla jokin luonnos, josta keskustellaan ja juuri nyt käytävä keskustelutilaisuus on sellainen, jolla kaavaa viedään eteenpäin”.

KAAVALLA EI OIKEUDELLISIA VAIKUTUKSIA

Louekari muistutti kuulijoitaan siitä, että nyt käsiteltävällä kaavaehdotuksella ei ole mitään juridisia vaikutuksia. Vielä valtuuston hyväksymisenkään jälkeen ei aiheuta oikeudellisia rajoituksia. ”Pelkästään kunnallisvaltuuston hyväksymään kaavaan ei sisälly reaalitaloudellisia rajoituksia”, sanoi Louekari.

Juuri noista arkkitehtiylioppilas Louekarin mainitsemista oikeudellisista vaikutuksista monet paikalle saapuneet olivat epätietoisia. Kun oma asia sitten otettiin esille ja siihen saatiin vastaus, että asia tullaan kaavaehdotuksen myöhemmässä vaiheessa korjaamaan, oltiin tyytyväisiä. Paikalla oli kuitenkin suurin osa sellaisia, jotka totesivat yksikantaan, etteivät tule nyt luonnosasteella olevan kaavaehdotuksen tapaista kaavaa hyväksymään.

Paljon sanaharkkaa syntyi mm. siitä, että joissakin tiedoissa on väitetty kaavoittajien tavanneen kaavaa laatiessaan kaikkia maanomistajia. Paikalla oli kuitenkin paljon sellaisia, jotka eivät kaavoittajia olleet nähneet.

”TALONPOJAT ja KIRJA VIISAAT VASTAKKAIN

Kaavoittajien edustajana toiminut arkkitehtiylioppilas Lauri Louekari totesi tilaisuudessa useampaan otteeseen että kaikista kaavaehdotukseen sisällytetyistä seikoista voidaan vielä keskustella, ja että juuri nyt siihen on mahdollisuus.

Ja kyllä paikalla olleet maanomistajat tilaisuutta käyttivätkin. Osa kysymyksen tehneistä oli saamaansa vastaukseen tyytyväinen, mutta suurin osa istuutui takaisin paikalleen saamatta mieleistään vastausta. Maanomistajista eräs totesi, että ”pojat yrittävät nujertaa yksinkertaisen talonpojan kirjaviisaudellaan” ja että ”me kyllä olemme selvillä mistä on kysymys”.

Maanomistajat ihmettelivät, että miksi kaavaehdotus on näin yksityiskohtainen ja eikö tämä yksityiskohtaisuus viittaa kolmannen asteen kaavaan, minkä vahvistaminen kuuluu jo ministeriölle.

Esille keskusteluissa otettiin moneenkin kertaan Lohikarin alueen asiat, niin sanotut yleiseen käyttöön tarkoitetut henkireiät merelle, maatalouselinkeinon harjoittamismahdollisuudet kaavan hyväksymisen jälkeen ja monet muut asiat.

Tilaisuudessa kuultiin myös pari kaavaa puolustavaa puheenvuoroa. Todettiin että olisi parempi päästä yhteisymmärryksen kaupunkilaisten kesken, kun odottaa että ”vieras mies” puuttuu asioitten kulkuun. Kehotettiin maanomistajia purkamaan ajatuksensa kaavoittajille, joiden tehtävänä olisi sitten sovittaa toivomukset yhdeksi kokonaisuudeksi. Kaavan tulisi palvella niin maanomistajia kuin virkistystä ranta-alueilla hakevia.

”POIKKEUSLUPIA TARVITAAN”

Paljon keskustelua aiheutti myös rakentamisoikeutta koskevat asiat. Ihmeteltiin, että miksi omille lapsille ei anneta oikeutta rakentaa isiensä maalle talojaan, vaikka halu oman asunnon perustamiseen synnyinseuduille onkin suuri. Näihin kysymyksiin vastasi mm. Raahen kaupunginarkkitehti Hilkka Aaltonen todeten, että nämä rajoitukset eivät johdu tästä kaavaehdotuksesta eivätkä kaupungin omista elimistä yleensäkään. Aaltonen sanoi, että nyt kyseessä olevalle alueelle rakentaessa tarvitaan lääninhallituksen hyväksymä poikkeuslupa, kuten tarvitaan vielä nyt meneillään olevan kaavoituksen jälkeenkin, vaikka kaava hyväksyttäisiin valtuustossa.

RANTAKAAVA YMMÄRRETTIIN OIKEIN PIEHINGISSÄ RS 29.11.1975

Suurta asiaan perehtymättömyyttä ja asiantuntemattomuutta osoittaa meidän mielestämme torstain Raahen Seudussa julkaistu uutinen, kokouksesta Piehingin koululla.

On otettava huomioon, että asiassa on kaksi puolta ja mielestämme lehdessä oli käsitelty asiaa kovin yksipuolisesti. Kävihän se jo ilmi otsikostakin. ”Väärin ymmärretty”. Ei kenenkään tarvitse luulla, ettemmekö mekin täällä maaseudulla jo osaa lukea niin Raahen Seutua kuin muutakin tekstiä, esim. juuri tuota ”surkeaa paperia”, jossa lukee Rantayleiskaava Raahe 1:10000 eteläinen alue.

Kokousselostuksessa viidennen kappaleen otsikko kuului; ”Kaavalla ei ole oikeudellisia vaikutuksia”.

Vastaus tähän selostukseen löytyy toimenpideohjelmasta visulta 15 kappaleessa 2, jossa selvästi ilmaistaan: ”Kaavan hyväksymisen jälkeen on toimenpideohjelma kunnan viranomaisia sitova kaavakartan tapaan”.

Ottakaamme yksi esimerkki suojelualueista, jotka on merkitty karttaan SU (yli 63 ha).

Kun tutkimme tähän liittyvää toimenpideohjelmaa siellä kohdassa A on ilmaistu seuraavaa. Rakennuskielto, Rakennuslaki, Luonnonsuojelulaki. Koska kaupungin taholta ei toistaiseksi ole esitetty minkäänlaisia ehdotuksia k.o. alueista ja jos me olisimme hyväksyneet kaavan nyt esitetyssä muodossa ja kaupunginvaltuusto olisi sen vahvistanut, eikö silloin olisi käynyt niin, että nämä e.m. alueet olisivat olleet kyllä maanomistajien omistuksessa, mutta määräämis- ja käyttöoikeus muilla kuin niillä, jotka omistavat alueet.

Olisihan siinä tosin omistamisen ilo ja veronmaksajan riemu.

Viidennessä kappaleessa vielä uskotellaan, että pelkästään kunnallisvaltuuston hyväksymään kaavaan ei sisälly reaalitaloudellisia rajoituksia. Tämän ilmauksen kohdalla joutuu kysymään, että miksi kaava on suunniteltu, jos sillä ei ole hyväksyttynäkään mitään vaikutuksia.

Mm- toimenpideoahjelmassa F 2 ja F 3 on mielestämme selviä reaalitaloudellisia rajoituksia, jotka koskevat rantapeltojen lannoitusta sekä rantalaiduntamista.

Viimeistä edellisessä kappaleessa toimittaja toteaa, että kaavan tulisi palvella niin maanomistajia kuin virkistystä hakevia. Tähän vain kommenttina; Kyllä ne maanomistajatkin tarvitsevat virkistystä näinä kovien kaavojen aikoina.

Yleensäkin kaavan tulisi palvella ensisijaisesti ihmisiä, sillä jokaisella ihmisellä tulee olla oikkeus valita asuinpaikkansa ja rakentaa ympärivuotinen omakotitalo vaikkapa rantayleiskaavan Raahen eteläiselle alueelle ja saattaisihan sitä pikku mökin rannallekin rakentaa. Uuno Pohto ja joukko muita.

EDELLISEN JOHDOSTA

Heti alkuun on syytä todeta, että jutussa ei asetettu kyseenalaiseksi Pohdon sen kummemmin kuin muidenkaan maanomistajien lukutaitoa.

Mitä tulee uutistamme kohtaan esitettyyn kritiikkiin, on otettava huomioon, että uutinen noudatteli Piehingin palaverin aikana käytyä keskustelua. Suuri osa jutun tekstistä onkin lainausta kokouksessa käytetyistä puheenvuoroista. Tämä koskee myös väliotsikolla ”kaavalla ei oikeudellisia vaikutuksia” olevaa kohtaa.

Kaavaehdotusta ei ole vielä hyväksytty kaupunginvaltuustossa, joten maanomistajat ovat vielä tuskin mitään menettäneet, eivätkä tietenkään mitään saisi menettääkään. Se, että kyseessä on vain kaavaehdotus, käy kyllä ilmi edellä olevasta kirjoituksestakin.

Käsittääksemme juuri nyt onkin maanomistajien aika puuttua kaavaehdotuksen jatkokäsittelyyn. Tätä tarkoitustahan varten Piehingissä pidetty palaveri oli järjestetty. TOIMITUS.

SALAKAAVOITUSTA PIEHINGISSÄ:

Ja ennen kaikkea ärsytti paikallisia asioita se, ettei heihin ole ollut tarpeeksi yhteydessä. Kyllä ne meiltä kävi kerran halkoja kysymässä

OHRAA PUIDAAN RS 4.9.1976

Ohran puinti on päässyt alkuun maakunnassa. Sateet ovat muutamana päivänä aiheuttaneet rokulia, mutta aina kun sää pääsee vallalle, rupeavat puimurit hyrräämään pelloilla. Raahen Piehingissä aloitettiin Veikko Hyvärin pellolla ohran puinti jo viime viikonperjantaina. Jouko Hyväri huoltaa jyväsäkkejä puimurissa ja näyttää ”lihavia” jyviä. Näiden näkymien mukaan tulee hyvä sato.

PERUSKORJAUSLAINAT monelle pettymys RS 4.9.1976

Asuntohallituksen peruskorjauslainojen myöntämisperusteisiin ei Jalmari Tähjänjoki Raahen Piehingissä ole ollenkaan tyytyväinen.

Hän sanoo, että lainoja ja eläkeavustuksia mainostetaan asuntohallituksesta käsin, mutta kun niiden myöntämisen aika on, tuleekin matkaan mutkia ja jopa umpisolmuja.

Tähjänjoki kertoo esimerkkinä oman tapauksensa. Asuntohallituksesta tuli hänen laina-anomukseen hylkäävä päätös ja perusteeksi sanottiin heikko rakennussuunnittelu.

Hän oli itse soittanut asuntohallitukseen ja kysellyt, missä se kitkapaikka on. Sieltä vastattiin, että rakennuksen ulkoasu ei miellytä.

Tähjänjoen taloon tehtiin talouspuolen laajennus; sauna, pesuhuone, eteinen ja wc. Suunnitelmaa tehtäessä katsottiin käytännöllisyyttä ja taloudellisuutta. Taloussiiven vesikatto on tasakattomallia. Asuntohallituksen mielestä laajennus olisi pitänyt tehdä harjakattoisen talon päähän samantyylisellä vesikatolla.

Näin tehden laajennuksesta olisi tullut kallis ja epäkäytännöllinen, toteaa Tähjänjoki. Eteisen laajuutta moitittaessa sanoo Tähjänjoki puolustelleensa sillä, että pitäähän siihen sopia komeroitakin. Asuntohallituksessa taas oltiin sitä mieltä, että komerot voi tehdä vintille.

Jalmari Tähjänjoki sanoo monen eläkkeellä olevan tai peruskorjausta suunnittelevan tulevan petetyksi, kun lainaa ei saakaan. Lainan haku sinänsä on kyllin kallista puuhaa. Siihen pitää hankkia piirustukset ja kaikki muut asiaan kuuluvat paperit, käydä monissa virastoissa ja hukata aikaa.

Keväällä 1975 oli Raahesta viisi peruskorjauslainan anojaa ja näistä kaksi sai lainaa. Toisella hakukerralla kolme haki ja yksi sai.

Tähjänjoki kertoo hakeneensa myös eläkeläisten avustusrahaa rakentamiseen, mutta ei saanut sitäkään. Raahesta oli 60 hakijaa ja vain neljä sai nimeksi lainaa.

Minä pitäisin reilumpana, että asuntohallituksesta kerrottaisiin suoraan, ettei rahaa ole, eikä narrata ihmisiä turhanpäiten ja keksitä verukkeita. Vähävaraiset ihmiset tulevat vain turhanpäiten kiusatuksi, hän toteaa.

Tähjänjoella rakennettiin taloussiipi omin varoin, sitä aiemmin oli remontattu tupa. Seuraavana on vuorossa vielä kaksi kamaria. Täytyy korjata paikkoja sitä mukaa kuin saadaan irti rahaa, sanoo Tähjänjoki.

”Sinunkin kirjastosi” PIEHINGISSÄ LUETAAN KOTIMAISIA kirjoja RS 16.91976

Lukemisen halu raahelaisessa maalaismaisemassa on vuosien mittaan kohonnut huomattavassa määrin. Mieltymys kirjallisuuteen on ilmeinen mm. Piehingissä, jossa sivukirjaston lainaluvut nousivat vuodesta 1974 seuraavaan vuoteen yli 1500:lla. Viime vuonna merkittiin kirjastossa kaikkiaan 9071 kotilainaa.

Piehingin sivukirjasto toimii kylän koulun tiloissa noin 40 neliömetrin huoneessa. Hieman ahdastahan meillä on, myöntää kirjastonhoitaja Mirjam Seppä. Lehtien lukijoille ja käsikirjaston käyttäjille kaipaisimme hieman leveämpiä oloja, hän sanoo.

Kaupungista katsoen Raahen syrjäisin sivukirjasto pystyy kuitenkin tarjoamaan lainaajilleen varsin laajan valikoiman erilaista kirjallisuutta. Yli 3000 teoksen joukosta on vara valita niin lasten kuin aikuisten.

Piehinkiläinen lainaaja on kotimaisen suosija. Miehet lukevat enimmäkseen kotimaisten kertojien sotakirjoja. Naiset puolestaan ovat innostuneita romanttisemmista teoksista. Polva, Räsänen ja nykyisin

Hietamies ovat suosikkien listalla, kertoo kirjastonhoitaja Seppä.

Erilaiset elämänkerrat ovat hänen mukaansa myös kuluvaa kirjallisuutta.

Merkittävän paljon lukevat piehinkiläiset tietokirjoja. Käsityö- ja kotitalousaiheiset ovat hyvin kysyttyjä. Miellyttävää on huomata myös lasten innostus tietokirjallisuuteen.

Vaikka kirjaston käyttäjien määrä on vuosien kuluessa Piehingissä lisääntynytkin, toivoisi Mirjam Seppä sen edelleenkin kasvavan.

Juuri maaseutuympäristössä soisi kirjaston muodostuvan eräänlaiseksi yhteiseksi kohtauspaikaksi. Liiallinen kunnioitus ”lainastoa” kohtaan saisi vähitellen hälvetä.

NAISHENKILÖN SURMA yhteenajossa Kultalanperällä RS 13.1.1977

Työmatkallaan Pyhäjoelta Raaheen ollut meijeristi Lahja Brusin sai surmansa autoturmassa tiistaiaamuna Raahen Kultalassa. Samassa autossa matkustajana ollut meijeriapulainen Alli Pulska loukkaantui. Hän on hoidettavana Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa, eikä hänellä ole hengenvaaraa.

Rouva Brusinin ohjaama henkilöauto oli tulossa Raaheen Osuuskunta Rannikon Maidon meijerille, jossa molemmat naiset työskentelivät.

Kultalan kohdalla Brusin väisti tien oikealla puolella linja-autopysäkillä rengasta vaihtamassa ollutta rekka-autoa ja joutui ohituksessa niin paljon vasemmalle, että törmäsi vastaan tulleeseen Oulaisten Liikenteen linja-autoon. Molemmat autot suistuivat törmäyksen vaikutuksesta tienoheen.

Henkilöautossa olleet naiset kuljetettiin Raahen aluesairaalaan, jossa todettiin rouva Brusin kuolleeksi. Rouva Pulska vietiin Oulun yliopistolliseen sairaalaan teho-osastolle hoidettavaksi. Linja-autossa olleet säästyivät vammoitta.

Lahja Brusin os. Komulainen oli syntynyt 24.12.1934. Häneltä jäi puoliso ja tytär.

Meijeristi Brusin on työskennellyt Rannikon Maidon palveluksessa runsaat 20 vuotta. Hän oli erittäin pidetty työtoveri ja työntekijä.

ELOSUOJA PALOI KULTALASSA RS 7.5.1977

Ladon pohjan polttamisesta aiheutui elosuojan palo Piehingin Kultalassa torstaina. Elosuojan mukana paloi mm. huonekaluja, maataloustyökaluja ja kymmeniä laatikollisia jäkälää. Tuli sai alkunsa ladon pohjasta, jota oltiin poltettu elosuojan lähellä muutamaa päivää aikaisemmin. Kytevä muha sytytti läheisen heinikon, joka kulopalona levisi elosuojaan. Palokunnan saapuessa paikalle oli rakennus jo maan tasalla. Hälytys palosta oli tehty savun perusteella.

15 KILON HAUKI HURNASISSA RS 12.5.1977

Mahtavan hauenvötkäleen sai parhalahtinen Esko Mustakallio maanantaiaamuna verkostaan. Hurnasissa Juholan rannassa noin puolen metrin syvyisessä vedessä olleeseen verkkoon uineella ”vesipedolla” oli painoa 15 kiloa, sen pituus oli 120 senttiä ja ympärysmitta 60 senttiä. Kokoa kalalla siis oli vaikka muillekin antaa ja taisipa korento, jossa kala roikkui, pikkuisen painaa Sulo Mustakallion ja Esko Mustakallion harteillakin.

POHJASKARIN KALASTAJAT tähyilevät rysävesille RS 27.5.1977

Kalastajan elämään kuuluvat mm. tuulen seuraaminen ja alituisen riskin ottaminen. Riski on suuri varsinkin näin keväällä, kun jäät vielä uhkaavat meren selältä.

Raahen Pohjaskarilta käsin kalastavat Kalle Röning ja Voitto Saarikoski kunnostivat tiistain siikarysää pyyntikuntoon ankarasta pohjoistuulesta huolimatta. Miesten veri vetää vesille ja kalan maku suussa jo pyynnin alussa.

Eipä silti, etteikö tänä keväänä jo ole kalaa saatu. Jo aikaisin jäiden seasta miehet pyysivät siikaverkoilla ja saivatkin suuria siikoja ja simpukoita omiksi tarpeiksi.

Aiempina vuosina kalastajat päivittelivät rannikkovesiin tullutta punaista väriä joka oli lähtöisin rautatehtaalta ja joka ajoi kalat kauaksi ulapalle. Nyt ei väriä enää tule vesiin, mutta sen sijaan simput tulevat verkkoihin muiden kalojen mukana. – Kumpi sitten on parempi, väri vai simput?

Ovathan simpukat kaloja vaikka niitä ei täällä osakaan syödä, sanovat kalastajat.

Siitäpä kehkeysikin puhetta, kuinka hyvää olisi simpun mäti ja sitä on kussakin yksilössä runsaasti.

Kunhan meillä opittaisiin käyttämään kaikki hyväksi, saataisiin simpukastakin sellaista kaviaaria että ulkomaalaisillekin kävisi kaupan.

KALA KAUKOVESILLE

Kauaksi ovat kalat kaikonneet rannikkovesistä. Pohjaskarin kalastajat vievät rysänsä 3,5 -6 kilometrin päähän. Turha on pyydystä lähemmäksi laittaa kun kala on kaikonnut puhtaille vesille.

Siikaa on tullut mukavasti kevätkauden aikana ja se on ollut suhteellisen suurta. Mutta siian kuten muunkin kalan hinta ei suuruudella huimaa. Hintojen polkemisen panevat ammattikalastajat sunnuntai- ja troolikalastajien kontolle. Kalaa ei pitäisi slumpata puolella hintaa. Se on parasta lahjoittaa silloin kun kauppa ei käy eikä slumpata huokealla, kehottavat kalastajat.

SILAKKA-APAJILLE 8-vuotiaana

Kalle Röning on kalastanut kuudettakymmentä vuotta. Kahdeksan vuotiaana hän lähti isä Tuomaan kanssa Kultalanrannasta käsin silakan pyyntiin. Kolmisenkymmentä vuotta sitten hän rakensi kodin Pohjaskarille, jossa hän pysyykin. Välillä hän yritti muuttaa ammattia ja myi jopa kaikki kalastusvälineet, mutta ei elämä maistunut miltään ilman kalastusta.

Voitto Saarikoski todistaakin, että tämä on pahimman luokan tauti, joka pysyy kurissa vain merellä ja kalastuksessa.

Röningin ja Saarikosken itse rakentamat veneet ovat vain 5,80 ja 6,30 metrin mittaisia. Suhteellisen pieniä siksi, ettei isolla veneellä Pohjaskarilla pääse rantaan eikä suurta venettä voi nostaa maalle, kuten nyt on tehtävä.

Omin kustannuksin Pohjaskarin kalastajat ovat ruopanneet vene väylää. Raahen kaupungille on kalasataman rakentamisesta tehty montakin anomusta, mutta tuloksetta. Itse raahelaisilla on poijunsa pikkujollillekin mutta Pohjaskarin kalastajat saavat tyytyä omatekoiseen väylään ja karikkorantaan.